Koeajo: Suosikkireseptillä

Suomessa farmarikori, automaattivaihteisto ja runsas varustelu takaavat onnistumisen. Osuvatko uudet Opel Astra -mausteet makuhermoon? Hyvää: runsaat tilat, istuimet, helppokäyttöisyys, varustelu, ajovalot. Huonoa: moottorin värinät.

Nykymallin Opel Astra aloitti uransa kruunauksella Vuoden Autoksi 2016 niin Euroopassa kuin Suomessakin. Runsaat tilat ja kelpo ajettavuus ovat pitäneet mallin kilpailukykyisenä luokassaan siitä asti, mutta nyt on pienen päivityksen aika.

Maski ja puskurit tuovat Astraan tuoretta ilmettä. Uudet ajovalot ovat aiempaa tehokkaammat, mutta vievät vähemmän sähköä. Vaikka muodot ovat ennallaan, ilmanvastus on pienentynyt tasaiseksi koteloidun pohjan ansiosta. Peltien kätköissä uutta on enemmän, kiristyvät päästömääräykset merkitsevät uusia moottoreita ja kehittyvä tietotekniikka lisää yhteysominaisuuksia.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Paljon mausteita

Testiauton varustetaso on Launch Edition uuden vuosikerran lanseeraamiseksi. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään erikoistarjous, vaan täysarsenaali varusteita poskettomaan lisähintaan. Matalampien renkaiden epämukavuutta ja ohjauksen vetelyä eivät paremmat stereot riitä korvaamaan. Parasta on erinomaisesti muotoillut istuimet hierontatoiminnolla. Astran muissa varustetasoissa hinnan suhde varusteisiin on onneksi edullisempi.

Mittaristo on kokonaan uusi. Keskellä nopeusmittari ja ajotietokone ovat kuvaruudulla, mutta laitamittarit ovat perinteiset. Muistona menneisyydestä mukaan ovat mahtuneet myös öljynlämpö- ja volttimittarit.

Keskikonsolin kosketusnäyttö on saanut selkeämmän grafiikan, päivitetyt ohjelmistot ja linkitysmahdollisuudet. Saksalaiseen tapaan ergonomiaan ja toimintojen selkeyteen on kiinnitetty huomiota, eli satunnaisenkaan käyttäjän ei tarvitse selata ohjekirjaa. Kamerat on uusittu, ja uutena temppuna Astran hätäjarrutus varoo myös jalankulkijoita.

Sekoitetaan varoen

Automaattiversion moottorina on ahdettu 1,3-litrainen kolmisylinterinen bensakone. Se on Astra-malliston tehokkain (145 hv), sillä menevämmät versiot ovat poistuneet päästörajojen myötä. Jos haluaa manuaalivaihteiston, on pärjättävä vielä pienemmällä 1,2-litraisella moottorilla (110/130 hv). Alhaisimmat hiilidioksidipäästöt ovat 1,5-dieselillä (105/122 hv) – ilmeisesti uudet ranskalaiset isännät torppasivat puhtaimman kaasumallin.

Vaihteisto ei ole perinteinen automaatti momentinmuuntimella vaan hihnakäyttöinen portaaton CVT. Teoriassa välitys on aina optimi, eikä veto katkea. Vaihteiston ohjelma etsii alhaisinta kulutusta tyhjäkäynnin tuntumasta turbomoottorin alavääntöalueelta. Aivan pintakaasulla Astra kulkeekin kuin sukkasillaan taajamanopeuksia alle neljällä litralla. Kevyt vedätys saa kuitenkin kolmipyttyisen protestoimaan häiritsevällä värinällä. Värinäalueelta pääsee pois tietysti painamalla lisää kaasua tai muuttamalla välitystä ratin siivekkeistä, mutta tällöin kulutuslukema tuplaantuu.

Värinästä välittämättä koeajon keskikulutus asettui lukemaan 6,3 l/100 km. Se on enemmän kuin toivoimme Opelin uusista moottoreista kuultuamme.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka