Koeajo: tila-auto perheauton hinnalla – Citroën Berlingo

Citroën Berlingo ei puhuttele muotoilullaan vaan hulppeilla sisätiloilla, joita helppo muunneltavuus täydentää. Hyvää: väljät tilat, tilaratkaisut, mukavuus, hiljaisuus, varustelu. Huonoa: ohjaus, A-pilarien katve, istuimien muotoilu.

Citroën Berlingo voitti Vuoden Pakettiauto -tittelin yhdessä Peugeot Rifter- ja Opel Combo -sisarmalliensa kanssa. Henkilöautoversiot ehtivät markkinoille kuitenkin ensin. Myynti on alkanut lyhyemmällä M-versiolla, ja 35 senttiä pidempi XL seuraa ensi vuoden alussa. Molempiin saa joko viisi tai seitsemän istuinpaikkaa.

Käytännölliset tilat

Pitkän akselivälin ja pystyn istuma-asennon ansiosta tilaa on pituussuunnassa runsaasti. Pystyt kyljet puolestaan antavat hartiatilaa jopa kolmelle takapenkkiläiselle.

Taakse käydään liukuovista. Keskipaikka on yhdenveroinen laitapaikkojen kanssa myös jalkatiloiltaan, kiitos tasaisen lattian. Korkea kori on ilmavan oloinen katon tavarahyllyistä huolimatta.

Muhkeilta näyttävät istuimet tuntuvat pidemmän päälle turhan pehmoisilta ja selkää väsyttäviltä. Lisäksi tuulilasin A-pilarit ovat paksut, ja eteen vietyinä ne muodostavat katveen jopa mutkaisella tiellä – risteyksistä puhumattakaan.

Ohjaamo on selkeä, ja perustoiminnot hoituvat nappuloilla. Säilytyslokeroita on runsaasti, mutta helpoiten saavutettavissa oleva tila etuistuinten välissä on jätetty tyhjäksi, ja keskikonsolista onkin maksettava ekstraa.

Tavaratila on valtava ja muodoltaan kuutiomainen. Kaadettuna takaistuimet niiaavat alas takajalkatilaan, ja tekevät pohjasta lähes tasaisen. Kookas takaluukku vie avautuessaan tilaa, mutta pienet nyytit voi pakata avattavan takaikkunan kautta. Se ei tosin kuulu perusvarusteluun, kuten ei myöskään tavaratilan katossa oleva lokerikko, johon pääsee käsiksi niin kontin kuin matkustamonkin puolelta.

Järkevät varusteet

Berlingon hinnat alkavat 23 tuhannesta, mikä on kohtuullinen pyyntö näin tilavasta autosta. Live-varustetasoon sisältyy lähes kaikki tarpeellinen aina hätäjarrutusavustinta sekä kaistavahtia myöten, mutta perusmallin saa vain tilauksesta. Varastoon maahantuoja on varannut tyyriimpiä Feel- ja Shine-varusteisia autoja.

Kaksi tuhatta kalliimpi Feel tuo mukanaan muun muassa erillisistuimet taakse, parkkitutkan ja ison kosketusnäytön bluetooth-yhteydellä. Shine-tason herkut sotivat jo käytännöllisyyttä korostavan auton perusajatusta vastaan. Lisävarusteita ja sisustusräätälöintiä on tarjolla paketteina. Uutena varusteena pysäköintitutkat saa myös kylkiä suojaamaan.

Berlingon nokalle voi valita joko 1,2-litraisen kolmisylinterisen bensiinimoottorin (110 hv) tai 1,5-litraisen dieselin kahtena tehoversiona (100/130 hv). Vaihteisto on joko kuusivaihteinen manuaali tai kahdeksanvaihteinen automaatti. Vaihdekepin sijoitus kojelautaan väsyttää kättä ja puoltaa automaatin valintaa. Automaatin lisähinta on 2 500 euroa, ja sille luvataan uuden mittaustavan mukaan sama kulutus kuin manuaalille.

Miellyttävä matkustaa

Nyt ajossa oli kuitenkin käsivaihteinen diesel ruudikkaampana versiona. Iskutilavuutena 1,5 litraa kuulostaa vaisulta näin kookkaaseen autoon, mutta voimanpuute ei yllätä sen enempää kuormalla kuin moottoritielläkään. Pintakaasulla pihtailemalla kulutuksen saa jäämään viiteen litraan sataa kilometriä kohden, ja kuusi litraa sadalla onnistuu sen kummemmin yrittämättä.

Berlingon suunnittelussa heti käytännöllisyyden jälkeen on pidetty mielessä mukavuus. Melutaso on alhainen, ja jousitus tasaa niin pienet nypyt kuin isot heitotkin. Pehmeys kostautuu kallisteluna, jota istuinten olematon sivuttaistuki korostaa. Suurpiirteinen ohjauskaan ei rohkaise ylettömään vauhdinpitoon, mutta on kevyt pyöritellä taajamassa.

Citroën ei välttämättä ole sitä tarkoittanut, mutta Berlingo tuntuu nykypäivän rättisitikalta. Siis yltiöpäisen käytännöllinen, tilava, mukava ja edullinen perheauto. Mutta voisiko lasikaton tilalla olla vaihtoehtona se rättikatto?

Teksti ja kuvat: Petri Munukka

Lisätietoja: www.citroen.fi/berlingo