Koeajo: Tilaa elämälle – Peugeot Rifter BlueHDi 130 EAT8

Peugeot Rifter ei ehkä koskaan nouse automaailman kuumimpien menopelien listoille, mutta ei anneta sen haitata. Hyvää: Avarat ja muunneltavat tilat, vaivaton ajettavuus. Huonoa: A-pilarien katveet varauksella.

Rifter on uuden nimen saanut seuraaja Peugeot Tepeelle, eli kyseessä on henkilöautoistettu painos Partner-pakettiautosta. Saman perusrakenteen päälle tehdään myös Citroën Berlingo sekä äskettäin sukuun liittyneen Opelin Combo.

Henkilöautoksi rakennettu pikkupaku ei ehkä saa ideana mieltä kihelmöimään, mutta sen ei kannata haitata: Rifter ei ehkä ole julistemateriaalia, vaan se keskittyy tarjoamaan sitä, mitä monet perheet autoiltaan oikeasti tarvitsevat: tilaa elämälle.
Uutuutta tarjotaan 5- ja 7-paikkaisena, joista kumpaakin saa 2785:n tai 2975 millimetrin akselivälillä – lisäksi pitkää versiota on venytetty myös takaylityksestä.

Tilaa ja tilaratkaisuja

Ensikoeajossa tarjolla oli viisipaikkainen lyhytkorinen versio. Luokalle tyypilliseen tapaan kyse on kirjaimellisesti tilan ja auton yhdistelmästä. Varsin kohtalaiseen 4,4 metrin kokonaispituuteen nähden sisällä on järjestetty todella väljät oltavat. Edessä tämä on selvyys, mutta myös toisella istuinrivillä istuu ryhdikkäästi ja väljästi: polvitilaa riittää, reisitukea on runsaasti ja kengänkärjet solahtavat ongelmitta etuistuimen alle.

Viisipaikkaisessa lyhyessä mallissa tavaratilaa jää hattuhyllyn alle 775 litraa, pitkä versio nielee jo 1050 litraa. Toisen rivin kolme istuinta ovat kukin yksittäin kaadettavissa. Oikein pitkiä kuormia varten voi kumota myös apukuljettajan selkänojan. Lyhyt koeistunta pitkäkorisen seitsenpaikkaisen kolmannelle istuinriville ei aiheuttanut ahtaanpaikankammoa, mutta lopullista mielipidettä prototyyppivaiheen autosta ei vielä saanut.

Peugeot on rakentanut Rifteriin paljon käteviä tilaratkaisuja. Hattuhyllyn voi asettaa kahteen korkeuteen, jolloin sitä voi käyttää tavaratilan välipohjana. Tavaratilan kattoon taas saa lokeron, jonka sisältöön pääsee käsiksi myös takaistuimelta. Lokeroita löytää sieltä täältä katosta lattiaan – kirjaimellisesti. Takaikkunakin aukeaa erikseen, ja lisävarusteena saa avaruudentuntua tuovan lasikaton.

Maastomeikkiä

Katumaasturimuodin korvattua lähes täysin perinteiset tila-autot, on Rifterin pakettiautokuoriinkin rakennettu hieman maastohenkistä koristetta. Maavaraakin kerrotaan korotetun kolmella senttimetrillä pyöräkokoa suurentamalla.
Ajettavuudeltaan kokonaisuus on silti hyvin henkilöautomainen. Auto tottelee kevyehköä ohjausta tarkasti ja vaivatta, eikä korkeus tunnu huojuvana kyytinä. Tottumista vaativat lähinnä varsin paksut A-pilarit, jotka aiheuttavat henkilöautoissa vierasta katvetta keskijyrkissä mutkissa.

Jaetusta perusrakenteesta huolimatta Peugeot on tuonut autoon muusta mallistosta tutun i-Cockpitin, eli mittariston löytää ohjauspyörän yläpuolelta. Keskimittaiselle ratkaisu toimii hyvin, joskaan varsinaista lisäarvoa järjestelystä ei Rifterin kaltaisessa autossa löydä.

Diesel vei – toistaiseksi

Uusi 130-hevosvoimainen 1,5-litran dieselmoottori yhdessä 8-portaisen automaatin kanssa tarjoavat vaivattoman matkakumppanin. Tuotanto-ohjelma käsittää myös saman tehoversion manuaalivaihteistolla, ja käsivaihteistolla tarjotaan myös 100-hevosvoimaista ja 75-hevosvoimaista tehoversiota.

Kansainvälisesti dieselin osuus myynnistä on ollut peräti 85 prosenttia, mutta nyt Peugeot odottaa bensiinimoottoristen määrän nousevan peräti 40 prosenttiin.

Hybridipainosta Peugeot Rifteristä – eikä sen rinnakkaismalleista – ei tämän hetken tiedoilla tulla näkemään. Syy johtuu auton rakenteesta: keulaosa on konsernin tuoretta EMP2-perusrakennetta, mutta takaosa perustuu edeltäjämallin ratkaisuihin.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen