Leapmotor B10 on yhdistelmä tuttua ja erikoista Kiinan malliin

“Bioauto” eli Leapmotor B10 ei ehkä ole järin jännittävä tulokas, mutta se vastaa useimpiin arkiautolta vaadittuihin asioihin. Merkin takana on Stellantis takuumiehenä.

Kiinalainen Leapmotor on ponnistanut nopeassa tahdissa kansainväliseksi. 2015 perustettu yritys valmisti ensimmäiset autot 2019. 2023 Stellantis auttoi merkkiä ponnistamaan kansainväliseksi ja otti vetovastuun Leapmotor Internationalista, jolle on avattu ovia myös Stellantiksen vanhoille tehtaille muun muassa Espanjan Zaragozassa.

Leapmotor B10 esiteltiin melko tarkkaan kaksi vuotta sitten Pariisin autonäyttelyssä ja se oli tuolloin ensimmäinen auto LEAP 3.5 -perusrakenteella. Sinänsä 4,5 metriä pitkä crossover ei ole maailman jännittävin autouutuus, mutta se osuu juuri siihen kohtaan markkinoita, josta etsitään perusvarmoja arkiautoja.

Kaksi mielenkiintoista

Leapmotor itse mainitsee, että B10 on muotoiltu merkin “Gravity Field” (painovoimakenttä) -muotokielellä, mutta lopputulos on melko lähellä muiden kiinalaismerkkien linjaa, jossa pyritään välttämään ärsyttämistä. Muotoilua voikin pitää melko mukiinmenevänä. Ehkä erikoisin yksityiskohta ovat etu- ja takavalot, joiden elementit eivät osu “samaan linjaan”, luoden jännitettä. Puikkomalliset ovenkahvat ovat yhtä ärsyttävät kuin muissa autoissa.

Pituutta autolla on 4,52 metriä, korkeutta 1,66 metriä ja B10:n akseliväli on 2,74 metriä, joten B10 asettuu osapuilleen Qashqain ja Tiguanin kokoluokkaan. C-segmentin SUV on jossain mielenhäiriössä saanut nimekseen B10, mutta ei anneta markkinoinnin häiritä. Tavaratilaa on perusmuodossaan 420 litraa ja takapenkit kaadettuna 1 300 litraa, joten myös tässä suhteessa B10 on tyypillinen segmentissään. Sähköversiossa on lisäksi keulalla 25 litran tila.

Leapmotor B10 on saatavissa kahdella melko erilaisella voimalinjalla, joiden hinnat ovat kuitenkin todella samanlaiset. Molemmissa versioissa liikkeestä vastaa 160 kW (218 hv) sähkömoottori taka-akselilla. 67,1 kilowattitunnin LFP-akulla varustettu täyssähkömalli on ehkä suomalaisen markkinan kannalta oleellisempi ja autona se on myös yksinkertaisempi ymmärtää. WLTP-toimintamatka on 434 kilometriä ja akun latausteho on enimmillään 168 kW (CCS DC) tai 11 kW (Type 2 AC).

Toisena vaihtoehtona on sarjahybridiksi luokiteltava B10 REEV, jossa 1,5-litrainen bensiinimoottori toimii ainoastaan sähkögeneraattorina 18,8 kWh:n akulle ja sähkömoottorille. Akku itsessään riittää reilun 80 kilometrin sähköiseen ajamiseen. Sarjahybridin etuna on noin 900 kilometrin toimintamatka ja todellinen “pikalataus” tankkaamalla. Akku voidaan myös ladata esimerkiksi 46 kilowatin pikalatauksella tai muutaman tunnin aikana AC-latauksella 6,6 kilowatin teholla.

Mainittavat mukitelineet

Sisällä autossa Leapmotor B10 on melko tuttua kiinalaislinjaa, jossa pelkistys on vahvana. 14,6-tuumainen kojelautanäyttö on sisustan keskipiste ja sen käyttöliittymä on välttävä ja valikoissa voi seikkailla useammankin tovin. Onneksi päivityksiäkin on tulossa innokkaaseen tahtiin ja asennusprosessin suurin haaste oli, että omasta datayhteydestä huolimatta päivitys vaatii oman wifi-yhteyden tarjoamisen esimerkiksi puhelimesta. Fyysisten nappien vähäisyyden takia auton toiminnot on keskitetty voimakkaasti kosketusnäyttöön, joka tukee myös Apple CarPlaytä ja Android Autoa.

Painikkeet löytyvät ohjauspyörästä, jossa suositaan tilanteesta riippuvia rullaohjaimia. Pikapainikkeeseen on mahdollista laittaa useimpien ajoavustimien hölläys kerralla, mutta toisaalta testiviikon aikana tullut ohjelmistopäivitys nollasi pikapainikkeen toiminnon. Myös esimerkiksi sivupeilit säädetään yhdistelemällä keskinäyttöä ja rullapainikkeita.

Kuljettajan edessä on 8,8-tuumainen mittaristonäyttö, joka on kiinteästi ohjauspylväässä. Valitettavasti itse ohjauspyörän säätövarat ovat sangen rajalliset, joten B10:n ratti jää aina vähän huonoon asentoon ja paikkaan.

Keskikonsolista löytyy älypuhelimen latauspaikka sekä lukija auton avainkortille. B10:n hauskin yksityiskohta ovat esiinkäännettävät pantamalliset mukitelineet, jotka ovat riittävän jämäkät. Apukuljettajan edessä kojelaudassa on myös kynätelineeltä näyttäviä koloja, mutta ne ovat täysin koristeelliset ja ilmeisesti väistymässä auton seuraavassa versiossa.

Peruslitteät keinonahkaverhoillut istuimet eivät erotu hyvässä eikä pahassa. Etuistuimilla tilaa on tavallisen hyvin ja korkea keskikonsoli toimii kyynärnojana. Takapenkillä istuimen korkeus on lattian muodosta johtuen melko hyvä, vaikka itse istuintyyny on ohuehko. Polvikulma on hyvä ja pääntilaa on niin ikään hyvin, vain jalkatila jää kohtuulliseksi. Tavaratila on muodoltaan lähes ideaalinen.

Häivekärryä etsimässä

Liikenteessä Leapmotor B10 jatkaa hiukan harmaata linjaa. Auton WLTP-energiankulutus on 17,3 kWh/100 km ja se on saavutettavissa normaalissa taajama- ja maantieajossa vielä syyskuun lämpötiloissa. Moottoritiellä kulutus nousee kahdenkympin tuolle puolelle, sillä korkeahko koppimuoto ei ole pinta-alaltaan paras mahdollinen.

B10 myös lataa hyvin. Huipputehossa ja sen tuntumassa viihdytään pariinkin otteeseen latausprosessin aikana. Hiukan vaatimattomasta huipputehosta huolimatta keskiteho on 80%:iin ladatessa yli 120 kilowattia, mitä voi pitää hyvänä suorituksena! Myös vaisumpia lataussuorituksia nähtiin ja akun esilämmitys on vasta tulossa ohjelmistopäivitysten myötä.

Ajoavustimien kannalta nähtiin erikoinen tilanne hienoisesti sateisella moottoritiellä, jossa B10:n mukautuva vakionopeudensäädin ei tunnistanut edellä mennyttä peräkärryn ja tavallisen sedanin yhdistelmää, vaan kiihdytti niitä kohti täydellä innolla. Ilmeisesti kuomukärryllä on riittävän hyvät häiveominaisuudet Leapmotorin tutkan hämäämiseksi ja se on myös riittävän iso vetoauton kätkemiseksi.

Kuljettajan kannalta Leapmotor B10 on suoraviivainen. Ohjauksessa on pientä tahmeutta ja poljintuntumassa kulmikkuutta, mutta perusajossa kumpikaan piirre ei varsinaisesti haittaa. Alusta on yksi huonoimmista tässä luokassa, vaihdellen lötkön ja jämäkän välillä aina väärällä hetkellä, mutta autoluokan ostajat tuskin huomaavat tätä. Auto on kuitenkin kohtuullisen hiljainen, mutta epäinspiroiva ajettavuus pistää valitsemaan aina suorimman tien kotiin. Suorituskyky on riittävän paremmalla puolella.

Avaimet ovat Leapmotorin erikoinen piirre. Auton mukana tulee vain luottokorttiavain, jolla ovet avataan hieromalla korttia kuljettajan sivupeiliin ja auto käynnistetään hieromalla korttia kyynärtuen latausalustaan. Varsinainen käyttö on suunniteltu tapahtuvaksi älypuhelinavaimella, jonka voi myös jakaa vaikkapa viikoksi autoa lainaavalle taholle. Auto avaa lukituksen, yleensä, kun sitä lähestyy puhelimen kanssa, ja aina järjestelmää voi herätellä ovenkahvan painikkeella. Auto myös menee lukkoon, kun sen luota kävelee pois.

Auto täytyy kuitenkin edelleen käynnistää avainkortilla tai antamalla kosketusnäytölle nelinumeroinen PIN-koodi. Koodikäyttö on huomattavasti kätevämpää ja tekee järjestelmästä melkein tavallisen käyttömukavuudeltaan. Toisena erikoisuutena on, että välittömästi auton takana on jo katvealue, jossa se menee lähes varmasti lukkoon. Tämän takia takaluukku kannattaisi avata kosketusnäytöltä käsin ennen autosta poistumista. Toisena vaihtoehtona on erikoinen tanssi, jossa kuljettaja seisoo auton vieressä ja yrittää painaa takavaloon sijoitettua avauspainiketta ikään kuin kulman takaa.

Myyntiverkostossa suhisee

Leapmotor B10 on siis melko tavallinen arkiauto muutamista erikoisuuksista huolimatta. Tällainen auto elää ja kuolee hinnoittelun ja jälleenmyyjäverkoston suhteen. Muualla Euroopassa vetoapua on saatu Stellantiksen myyntiverkostolta, mutta Suomessa muista merkeistä poikkeava maahantuontijärjestely tarkoittaa myös oman polun kulkemista jälleenmyyjissä. Niinpä Leapmotoreita kannattaa kysellä suoraan Sakan verkostosta.

Hintojen suhteen Leapmotor B10 yllättää jälleen. Ainoastaan Design-varustelulla hinnastosta löytyvä B10 RWD -täyssähkömalli asettuu 32 900 euroon ja samalla varustelulla B10 REEV -sarjahybridimalli on 33 900 euroa. Molemmat ovat aggressiivisia auton tilat ja ominaisuudet huomioiden, vaikka todellinen käyttökokemus paljastuu vasta talvella. Siihen vaikuttavat lopulta myös, että ovatko suomenkielisen käyttöliittymän kaltaiset luvatut toiminnot todella tulossa ohjelmistopäivityksissä.