Aion UT tarjoaa paljon autoa halvalla – sen vain pitäisi oppia olemaan hiljaa

Aion UT on yllättävän tilava ja kohtuullisen toimintamatkan kiinalainen sähköauto, jonka vahvuus on hinnoittelussa.

Suomen automarkkinoille saapuu uusia kiinalaisia automerkkejä sellaista vauhtia, että kaikkien nimien muistaminen alkaa tuottaa haasteita jopa ammattilaiselle. Yksi uusista tulokkaista on GAC-konserniin kuuluva Aion, jonka mallistoon Suomessa kuuluvat V-katumaasturi ja kompaktimpi UT.

Aion UT:n hinnat alkavat 28 900 eurosta. Tuolla hinnalla ostaja saa itselleen Premium-varusteisen perusmallin. Koeajoon valikoitui pykälää kalliimpi Luxury, joka on kaksikosta kattavammin varusteltu. Käytännössä se tarkoittaa sähköistä takakonttia, lasikattoa, kuskin istuimen viilennystoimintoa ja keskikonsolin langatonta latausalustaa.

UT on kiinalainen, mutta valmistaja korostaa sitä, että se on pyritty tekemään eurooppalaiseen makuun soveltuvaksi. Auto on suunniteltu GAC:n Milanon-muotoilukeskuksessa, ja Euroopan markkinoille tulevat autot valmistetaan Itävallassa. Kuulostaa siltä, että kiinalaisvalmistajat rynnivät Eurooppaan uudenlaisella ajatusmallilla.

Aion UT on ulkonäkönsä puolesta onnistunut. Pyöreät muodot, lyhyet koriylitykset ja persoonalliset valot tekevät siitä pirteän näköisen tapauksen. Inspiraationa ovat varmasti toimineet ainakin Mini ja Fiat 500. Auto ei ole esikuviensa tavoin suuri, mutta mittoihin nähden tilaa on mukavasti.

Kokoaan suurempi

Tilankäyttö onkin yksi Aion UT:n vahvuuksista. Neljä aikuista matkustaa autossa vaivatta. Viideskin matkustaja mahtuu kyytiin, kunhan takariville ei survota kolmea suurikokoista aikuista.

Matkustamon materiaalit ja yleinen viimeistely ovat kohdallaan. Sisustus on moderni, ja keskiössä on kookas tietoviihdenäyttö. Järjestelmän grafinen ilme on tyylitelty ja toiminta pääosin sujuvaa. Asetusten sijoittaminen kosketusnäytön valikoihin tekee tosin yksinkertaisistakin toiminnoista tarpeettoman vaikeita. ilmiö on toki tuttu käytännössä lähes kaikista nykyautoista.

Kamerajärjestelmä on toteutettu hyvin. Kameran kuva on tarkka, ja suuresta näytöstä on aidosti hyötyä ahtaissa paikoissa. Tämä on niitä auton ominaisuuksia, joissa halpa hinta ei juuri näy. Toisaalta tämä melko tyypillistä touhua kiinalaisvalmistajille, sillä näyttöjen pitää olla isoja ja kameroiden tarkkoja.

Tavaratilan ilmoitettu vetoisuus on 321 litraa, joten kontti riittää tavalliseen arkikäyttöön. Takaselkänojien kaltevuutta voidaan säätää, minkä ansiosta tavaratilaan saa tarvittaessa hieman lisää pituutta. Se tosin tapahtuu matkustusmukavuuden kustannuksella. Selkänojat taittamalla tilavuus kasvaa valmistajan mukaan 689 litraan.

Riittävästi voimaa ja toimintamatkaa

Aion UT:n etuakselilla on 150 kW (204 hv) sähkömoottori. Vääntöä on ujot 210 Nm. Auto kiihtyy nollasta sataan 7,3 sekunnissa ja huiput ovat 160 km/h. Numeroiden perusteella suorituskyky vaikuttaa ripeältä, mutta ajossa UT ei tunnu varsinaiselta tehopakkaukselta. Voimaa on arkiajoa silmällä pitäen riittävästi, vaikka auto olisi täydessä lastissa.

UT:n kaasunvaste ei ole äkäinen, mutta jarrut sen sijaan ovat. Koeajon alussa naama meinaa painua useamman kerran kohti ohjauspyörää, sillä jarrut puraisevat hävyttömän herkästi. Jarrupoljinta pitää käsitellä hellällä otteella.

Alusta on viritetty mukavuuspainotteiseksi. Epätasaisuudet nielaistaan miellyttävästi, mutta täydessä lastissa ja kovassa vauhdissa takajousitus iskee pohjaan moottoritien heitoissa. Vastaavaa ei ole tullut koettua nykyautossa vuosikymmeniin. Tilanne ei varsinaisesti herätä luottamusta.

Korin liikkeet ovat nopeissa suunnanmuutoksissa melko suuria eikä ohjaus tarjoa erityisen tarkkaa tuntumaa. UT ei ole kotonaan mutkateillä ja reippaammassa ajossa, mutta se tuskin yllättää ketään.

Akun nettokapasiteetti on 60 kWh ja ilmoitettu WLTP-toimintamatka 430 km. Koeajon perusteella noin 400 kilometrin kesäinen toimintamatka on realistinen, kunhan edessä ei ole pelkkää moottoritietä. Autolla pystyy siis liikkumaan myös Kehä 3:n ulkopuolella.

Valmistajan ilmoittama kulutus on 16,4 kWh sadalla, mikä pitää kutinsa 20 asteen lämpötilassa lähes täysin. Tuohon lukemaan mahtuu myös moottoritieajoa, joten harvinaisesti todellisuus ja ilmoitettu lukema ovat linjassa.

Pikalatauksen suurin teho on nykyisten sähköautojen mittapuulla vaatimattomat 87 kW. Tämän perusteella UT vaikuttaa jo lähtökohtaisesti hitaalta lataajalta, mutta latauskäyrä on asiallinen. Auto pysyy lähellä suurinta lataustehoaan yllättävän pitkään, ja 80 prosentin varauksella vedellään sisään edelleen lähes 50 kW nopeudella. Valmistaja ilmoittaa latausajaksi 30 prosentista 80 prosenttiin 24 minuuttia ja 10 prosentista 80 prosenttiin 32 minuuttia.

”Turvallisuusvarusteet” luovat turvattomuutta

Teknisesti Aion UT on onnistunut. Sen vakavimmat ongelmat liittyvät kuljettajaa ”avustaviin” järjestelmiin. Auto piippaa käytännössä jatkuvasti ja kaikesta mahdollisesta.

Aloitetaan autoteollisuuden raivostuttavimmasta asiasta. Ylinopeusvaroitus on peruskauraa kaikkialla, mutta Aionissa se ei anna yhdenkään kilometrin toleranssia, ja piippausääni on kova ja ärsyttävä. Kuljettajan tarkkaavaisuutta valvova järjestelmä reagoi jo lyhyeen pään kääntämiseen ja auto tulkitsee kuljettajan katseen harhailevan. Väsymysvaroitukselle riittää yksikin haukotus.

Järjestelmät eivät tyydy antamaan yhtä asiallista ilmoitusta, vaan toistuva piipitys tekee ajamisesta mahdotonta. Käytännössä ylinopeus-, tarkkaavaisuus- ja väsymysvaroitukset on pakko kytkeä pois heti matkan alkaessa. Onneksi kaikki riivaajat löytyvät saman valikon alta.

Kaistavahtien toiminta on vielä hälytysääniäkin ärsyttävämpi ongelma. Autossa on sekä tavallinen kaistavahti että voimakkaammin ohjaukseen puuttuva hätäkaistavahti. Molemmat ovat erittäin herkkiä ja neuroottisia.

Jos ajoratamaalaukset ovat kuluneet, epäselvät tai poikkeavat hetkellisesti järjestelmän odottamasta linjasta, auto pyrkii tekemään korjausliikkeen. Ajoittain ne ovat niin typeriä, että auto tuntuu itse hakevan kolaria. Kuskin kannattaa olla varovainen, sillä usein ihmisen pitää puuttua koneen tekemään korjausliikkeeseen. Aion on keksinyt uuden ikiliikkujan. Turvallisuusjärjestelmän ei pitäisi aiheuttaa tilanteita, joissa kuljettaja joutuu taistelemaan auton kanssa ajolinjasta.

Koeajoautossa esiintyi myös selvä toimintahäiriö kuljettajan turvavyön tunnistuksessa. Auto varoitti säännöllisesti auki olevasta turvavyöstä, vaikka vyö oli kiinnitettynä. Hälytyksen lopettaminen vaati vyön avaamista ja kiinnittämistä uudelleen tai kuljettajan painon nostamista hetkeksi pois istuimelta. Aina sekään ei auttanut.

Kyse voi olla tämän yksilön tunnistinviasta, mutta ongelman seuraukset eivät rajoittuneet ärsyttävään merkkiääneen. Varoituksen aktivoituessa auto saattoi kytkeä vakionopeudensäätimen pois toiminnasta, minkä jälkeen se piti asettaa uudelleen. Sekään ei tapahtunut huomaamatta.

Auto nimittäin ilmoittaa vakionopeudensäätimen kytkemisestä päälle ja pois generoidulla robottimaisella naisäänellä. Maailman typerimmän puheilmoituksen saa asetuksista pois, mutta järjestelmä keskeyttää siitä huolimatta äänentoiston muutamaksi sekunniksi. Eli aina kun vakkari kytketään päälle, auto täräyttää ilmoille ärsyttävän nalkutuksen tai vastavuoroisesti mykkäkoulun.

Yksittäisenä omituisuutena tällainen voisi lähinnä huvittaa. Kun mukaan lasketaan turvavyövaroitus, kuljettajan valvonta, väsymysvaroitus, nopeusrajoitusilmoitukset ja hermostuneet kaistavahdit, kokonaisuus alkaa rassata ajokokemusta toden teolla.

Aion UT:ssa on moni asia kohdallaan, mutta tekemistä riittää vielä. Hyvät sisätilat ja toimintamatka vakuuttavat, kuten myös hulppea kahdeksan vuoden tehdastakuu. Mutta turvallisuusvarusteiden typeryyttä on vaikeaa sulattaa. Siitä huolimatta Aion on yksi luokkansa kiinnostavimmista automalleista, sillä pilahalpa hinta antaa enemmän kuin siltä osaa toivoa.