Koeajo: Cupra Raval VZ – ajettavuus ei herätä yhtä paljon tunteita, kuin massasta erottuva ulkonäkö

Lämpenee, muttei polta. Cupra Raval VZ on pieni viistoperä, joka viestii tarjoavansa ehkä enemmän kuin pystyy antamaan.

Kuinka monta kertaakaan keskustelu sähköautoista onkaan edennyt siihen pisteeseen, ettei peräpöydän Petterin mukaan sähköautoista voi saada irti sitä kokonaisvaltaista ajamisen tunnetta, kuin vähänkään kireämmissä polttomoottoriautoissa. Lähtökohtaisesti sähköautovastainen jurputus on usein sellaista, ettei sitä jaksa edes kuunnella. Tässä tapauksessa täytyy kuitenkin tunnustaa, että erityisen mieleenpainuvat ajokokemukset täyssähköautolla ovat vähissä.

Ikinä ei kuitenkaan pitäisi sanoa ”ei ikinä”. Hyundai Ioniq 5 N oli markkinoiden ensimmäinen oikea avaus tarjota autoharrastajille aktiivisempaa ajokokemusta. Lähes 80 000 euron hintainen auto on käytettynäkin suurimman osan tavoittamattomissa vielä vuosikausia. Ehkä jopa vuosikymmeniä. Iloisia ajokokemuksia on siis jääty yhä kaipaamaan edullisemman pään sähköautoissa. Pienten viistoperien luokassa on totuttu jo vuosikymmenien aikana näkemään tavallista suorituskykyisempiä versioita, joita on voinut saada uudeksi autoksi hyvinkin houkuttelevaan hintaan. Viime vuosina nämäkin mallit ovat polttomoottoripuolella alkaneet kuolla sukupuuttoon, joten ”kuumia viistoperiä” odotetaan jo kuumeisesti sähköautopuolelle. Ja ensiyrityksiä onkin alkanut jo putkahtelemaan markkinoille.

Yksi tällaisista tuotteista on vastikään Suomeenkin saapunut Cupra Raval VZ. Seatin alabrändinä Cuprat tunnettiin yksistä 2010-luvun hienoimmista suorituskykyisistä perheautoista. Omana brändinään Cupra on tehnyt hyviä autoja, mutta ehkä hieman vähemmän urheilulliseen ajamiseen orientoituneelle kohderyhmälle. Ensituntumat Barcelonan vuoristoteillä antoivat lupaavan kuvan Ravalista. Vahvistaisiko kotimaan koeajo Cupra Ravalin olevan se käänteentekevä urheilullinen viistoperä sähköautotarjonnassa?

Haalea hatchback

Vastauksena edelliseen kysymykseen: ei vahvista. Asiaa toki kuuluu avata perusteellisemmin. Polttomoottoripuolelta Ravalin ”edeltäjäksi” voidaan ehdottaa kymmenen vuotta sitten debytoinutta Seat Ibiza Cupraa. Autossa todettiin suorituskykyä olevan riittävästi, mutta luonnetta uupuvan. Raval VZ noudattaa huomionkipeämmästä ulkomuodostaan huolimatta samaa linjaa.

Ravalia ei voi kuitenkaan tuomita tästä puutteesta huolimatta huonoksi autoksi, koska toistaiseksi mikään muukaan valmistaja ei ole vielä tässä kokoluokassa tehnyt luonteikasta ja hauskaa sähköautoa. Monet peruspalikat ovatkin Raval VZ:ssa kohdallaan. Ohjaustuntuma on etenkin perusasajotilassa kohtalaisen hyvä ja palauttaa hyvin. Alusta tuntuu jämäkälle, muttei niin tukevalle, että oikeuttaisi pintakovuutensa. Isommat töyssyt Raval ottaa kovassakin vauhdissa muuten hyvin vastaan, mutta aktiivisemmassa ajossa auto on herkkä tekemään sivuttaissuuntaista nyökkimistä. Tämä tekee ajamisesta hieman rauhattoman tuntuista. Mikäli rauhattomuudesta sattuu kuitenkin pitämään, saattaa pitää myös Cupran kaiuttimista halutessaan toistettavista ”moottoriäänistä”.

Ennen kaikkea: pyrkivässä ajossa Raval ei herätä intohimoista omistamisen halua. Elektroninen tasauspyörästön lukko huolehtii siitä, ettei auton ajokäytös ole puskevaa hyökkäävämmässäkään ajossa ja autolla on helppo ajaa kovaa. Asioikseen ajamaan lähtemiseen auto ei kuitenkaan tunnu houkuttelevan.

Loistaa jossain muualla

Naamiostaan huolimatta Cupra Raval on kuitenkin myös paljon muutakin, kuin urheilulliseen ajoon keskittynyt tuote. Nimittäin ihan tavallinen pieni sähköauto. Hintaluokassaan varsin hyvä sellainen vieläpä.

Rauhallisemmassa matka-ajossa Raval on luokassaan hyvän tuntuinen auto. Ainoastaan herkkä ohjaus aiheuttaa herkästi ylimääräistä kiemurtelua. Äänieristys on luokassaan kohtuullisella tolalla. Voimavaroja on riittävästi pikaisiinkin rekkojen ohituksiin.

Tilaa ei ole fiksusti kuin kahdelle aikuiselle ja ehkä yhdelle lapselle – joka on tässä Polo-kokoluokassa tyypillistä. Lyhyitä matkoja takapenkillä voi kuitenkin matkustaa pari aikuistakin, mikäli on valmis kompromisseihin. Pienten mittojen lisäksi takajalkatilaa rokottaa etuistuimet, jotka tuntuvat poikkeuksellisen paksuilta.

Tavaratila tarjoaa erinomaiset 441 litraa. Toki tavaratila ei ole järin pitkä, mutta syvyys mahdollistaa yllättävänkin isojen tavaroiden kuljettamisen. Loppukesästä keskikulutus asettui rivakalla, noin 100 km/h -keskinopeudella karkeasti 20 kilowattituntia per sata kilometriä -tuntumaan. Tämä tarkoittaisi 258 kilometrin toimintamatkaa koeajetulla 52 kWh -versiolla. Pienempiakkuisella versiolla pääsisi samalla kulutuksella 185 kilometriä.

Pikalataus alkoi 10 % varauksessa poikkeuksetta noin 100 kW:n teholla. Vaikka huippulatausteho ei ole nykymittapuulla järisyttävä, pysyi lataustaho vielä 80 % varauksessakin 80 kilowatissa. Näin ollen varausväli 10–80 % täyttyi karvan vaille 25 minuutissa. Halvemman pään sähköautojen kohdalla kyseessä on kiitettävä suoritus.

Mutta mitä se halvemman pään sähköauto tarkoittaa konkreettisesti euroissa? Edullisimmillaan pieniakkuisen, ja vain 85 kW (116 hv) moottoriteholla varustetun version saa 25 390 eurolla. Koeajetulla isommalla akulla hinta nousee vähintään 29 900 euroon. Koeajettu Raval VZ -sporttiversio tuo tähän vain 3 000 euroa lisähintaa. Jos Raval VZ:n ero ”perusmallin” Ravaliin vaikuttaa suorituskykymielessä kesyltä, niin kieltämättä hintaerokaan ei ole kummoinen. Huomattavaa on, että kulutusta pienentävä lämpöpumppu on aina 900 euron arvoinen lisävaruste, eikä sitä ole lainkaan alkupään Launch-varustelluissa autoissa. Sen sijaan akun esilämmitys pikalatausta varten löytyy jokaisesta Raval-yksilöstä.

Cupra Raval on siis varusteluista riippuen jopa hieman edullisempi, kuin sisarmalli Volkswagen ID. Polo. Vaikka autot ovat teknisesti samankaltaisia, on helppo kuvitella perinteistä autoa etsivän päätyvän saksalaisvalmistajan tuotteeseen, kun taas visuaalisesti räväkämpää esitystä kaipaavan valitsevan Cupra Ravalin. Liian samanlaiset mallit söisivät toisiaan liian herkästi, kuten konsernissa on joskus jouduttu varmasti toteamaankin.