Koeajo: uudistettu Seat Ibiza herää hitaasti, mutta lopputulos on nautinnollinen

Seat Ibiza pitää yllä pienten kuumien luukkuperien perinnettä. Hyvää: tilat, ajettavuus, suorituskyky. Huonoa: napakka jousitus, rengasmelu, tietoviihteen oikuttelu kylmässä.

Seat Ibiza on uusiutunut kevyesti täksi vuodeksi. Ulkoiset muutokset ovat vähäisiä viilauksia valoihin ja puskureihin, suurin uudistus on mallinimen kirjailu kaunokirjoituksella takaluukkuun.

Kojelaudan näkymä sen sijaan on mullistettu perusteellisemmin. Kosketusnäyttö ja ilmastoinnin suuttimet ovat vaihtaneet paikkaa. Ruutu osuu ylempänä paremmin näkökenttään, mutta käyttö vaatii vakaampaa kättä. Toiminnot ja valikot on päivitetty vastaamaan muita konsernin uutuuksia.

Kylminä aamuina järjestelmän herääminen oli hidasta. Onneksi lämmönsäädölle on oma tuttu paneelinsa ja ratin nappuloilla pääsee alkuun. Esittelyautossa oli lisänä vielä digimittaristo muunneltavine näkymineen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Valtteina tilat ja ajettavuus

Ibizan parasta antia on pikkuautoluokan parhaimmistoon kuuluvat tilat. Taakse mahtuu aikuisiakin, tosin ei kolmea pitkälle matkalle, sillä istuin on muotoiltu kahdelle. Kaiken kukkuraksi istuin ei ole liian matalalla, ja istuma-asento on luonteva.

Ajetun FR-version sporttisemmat etuistuimet tukevat sopivasti sivulta, vain ristiseläntuki on unohtunut. Tavaratila on kookas pohjan ollessa ala-asennossaan ja yläasennossa pohjasta tulee tasainen selkänoja kumottuna.

Toinen Ibizan hyveistä on kelpo ajettavuus, jousitus säilyttää otteen tien pintaan. Tarkalla ja tunnokkaalla ohjauksella Ibiza taittuu mutkiin innokkaasti ilman draamaa. Nyt ajettu tehokkain versio FR-varusteilla korostaa tätä. Sileällä asfaltilla päähän ehtii tupsahtaa ajatuksia kesäisistä ratapäivistä, mutta käytännössä Suomen jääpatikkoiset ja routavaurioiset tiet karistavat moiset mielestä.

Välittömän ja rehellisen tuntuman vastapainona mukavuus kärsii. FR:n matalampi ja tiukempi urheilualusta matalaprofiilirenkaineen löytää joka ikisen epätasaisuuden, ja muuttaa ne tärskäyksiksi, tärinäksi ja rengasmeluksi.

Neljä moottorivaihtoehtoa

Jos tyytyy mukavampaan Style-varusteluun, säästää samalla muutaman tonnin rahaa. Tosin silloin on heitettävä hyvästit myös isoimmalle 1,5-litraiselle 110 kW:n (150 hv) moottorille. Muut koneet ovat litraisia kolmisylinterisiä, kaksi bensiinillä käyvää tehoiltaan 70 (95 hv) ja 81 kW (110 hv) ja yksi kaasukäyttöinen, 66 kW (90 hv).

Ne ovat kokoisekseen mukavan vääntäviä puurtajia ja isoveljeään taloudellisempia. Vaikka 1,5-litrainen osaa pienellä kuormituksella lepuuttaa kaksi sylinteriä, koeajon kulutus nousi seitsemään litraan satasella.

Sekä ekonomille että ekologille Ibiza-malliston jalokivi on kaasukäyttöinen 1.0 TGI. Biokaasun hinta ei ole noussut muiden polttoaineiden hintojen tahtiin, ja niinpä polttoainekulut laskevat noin 40 prosenttiin bensiinimalliin verrattuna. Kaiken lisäksi biokaasu on jätteistä tehtynä kotimainen polttoaine. Mädäntyessään jätteistä tulisi metaania, joka on huomattavasti hiilidioksidia pahempi ilmastovaikutukseltaan. Siksi biokaasulla ajo on laskennallisesti päästötöntä.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka