Koeajo: Volkswagen Amarok liikkuu nyt V6:n voimalla

Kuutosmoottorin ansiosta Volkswagen Amarok on entistä sivistyneempi. Hyvää: Voimalinja, henkilöautomaisuus, työkalumaisuus. Huonoa: Valtion suhtautuminen lava-autoihin.

Anteeksi, ei ollut tarkoitus provosoida. Kun Volkswagen Amarok lähti peilijään kiillottamista liikennevaloista kuin kesäkelissä, taisi naapurikaistalainen kuvitella minun haluavan kilpailla.

Sellaisista aikeista ei toki ollut kyse. Neliveto, kahdeksanportainen automaatti ja väkivahva V6-dieselmoottori vain tekevät uudistuneesta Amarokista erittäin vaivattoman.

Amarokia aiemmin liikuttaneen kaksilitraisen nelisylinterisen korvaaminen kolmelitraisella kuutoskoneella on poikkeuksellinen ratkaisu. Uutta voimanlähdettä tarjotaan maailmalla 160, 204 ja 225 hevosvoimaisina versioina, joista Suomeen on valittu kaksi tehokkaampaa.

ZF:n vaihteiston ja miellyttävän 550 newtonmetrin vääntömomentin ansiosta Amarok on leppoisa ajella. Täyskaasulla koeajettu 225 hevosvoimainen kiihtyy kiitettävän rivakasti.

Koeajoauton nelivedosta huolehtii Audin varastosta lainattuun torsen-keskistauspyörästöön perustuva järjestelmä. Voimaa pitävämmälle akselille ohjaavan torsenin toiminta on tehokasta, ja ajokäytös ennakoitavaa. Lisäpitoa ääriolosuhteisiin joutuneelle tarjoaa taka-akselin kytkettävä lukko.

Amarokista tulee tarjolle myös kytkettävällä nelivedolla varustettu malli.

Yksityiskohdat henkilöautosta

Moottorin kasvu yhdellä litralla ja kahdella sylinterillä ei ole muuntanut Amarokia juopoksi. Moottoritiepainotteisessa koeajossa kulutus pyöri yhdeksän litran tuntumassa, mutta verkkaisemmalla vauhdilla päässee maantiellä valmistajan ilmoittamaan 7,8 litraan sadalla kilometrillä.

Kuutoskone sopii mainiosti sivistyneeseen lava-autoon. Amarokin ohjaamo ja mainio ajoasento on tuttu jokaiselle Volkswagenin henkilöautoja ajaneelle. Ohjauspyörän ja kosketusnäytön kaltaiset kohteet on lainattu suoraan henkilöautopuolelta, eikä työkalumaisuus paista edes kovimmista muoveista.

Kiihdytyksiä säestää jalon moottorin murina, mutta maantiellä korviin kantautuu vain kitkarenkaiden vaimeaa jyrinää. Äänieristyksessä auttaa Amarokin rakenne, jossa kori lepää perinteisen rungon päällä.

Laadukasta perinteikkyyttä

Volkswagenin pyöräntuenta luottaa edessä päällekkäisiin kolmiotukivarsiin ja takana lehtijousitettuun jäykkään taka-akseliin. Saksalaisille pisteet koetellun ratkaisun valitsemisesta, eikä sinänsä vanhanaikainen tuenta ole mikään ongelma. Lava-autoja usein vaivaava nypytys kuormaamattomana esiintyy Amarokissa hyvin vaimeasti.

Hulppeasta moottorista huolimatta edullisimman Amarok 3.0 TDI:n saa 46 0 44 eurolla. Tällöin kyse on toki kaksipaikkaisesta, joskin pitkästä Double Cab –korisesta, autosta.

Takaistuimet valitsemalla Amarok muuttuu pakettiautosta kaksikäyttöautoksi, jolloin muiden lava-autojen tapaan autovero kohoaa rajusti. Valtio kuittaa 12 558 lisäeuroa, joten muutamia satasia alhaisemmasta verottomasta hinnasta huolimatta takapenkillinen Amarok maksaa 58 332 euroa.

Jo perustasoinen Comfortline sisältää tyypillisten mukavuusvarusteiden lisäksi muun muassa vakionopeudensäätimen ja polttoainekäyttöisen lämmittimen.

Kuusivuotiaasta perusrakenteesta huolimatta Amarok jaksaa miellyttää. Uuden kuutosmoottorin myötä yhdistelmä työkoneen- ja henkilöauton parhaita puolia on entistä ehompi, ja tuopa auto etäisesti mieleen jopa ikonisella G-sarjan Mercedes-Benzillä ajamisen. Kyse on ehkä hyötyajoneuvosta, mutta ei miellyttävyydestä mitään haittaakaan ole.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen