Koeajo: ytimekäs ylistyslaulu – Volvo XC60 D4 AWD Business aut

Kun auto, kuten uusi Volvo XC60, on erittäin hyvä, siitä kertova koeajojuttukin jää lyhyeksi. Hyvää: tilat, käytännöllisyys, ajettavuus. Huonoa: pieni suksiluukku.

Jo Barcelonassa ajetussa alkukesäisessä ensitutustumisessa aavistimme, että uusi Volvo XC60 saattaa olla myös Suomi-koeajossa varsin valmis tuttavuus. Nyt, kun tämäkin työrupeama on maalissa, näkemyksiä ei ole syytä tarkistaa.

Tästä kieli myös kotimaisilla teillä syntyneiden muistiinpanojen vähyys. Yleensä moitteita kertyy kehuja enemmän, ja kun ensin mainittuihin on kovin vähän sijaa, älypuhelimen nauhurin kokonaisminuuttimäärä jäi poikkeuksellisen alhaiseksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kevyesti hyvä

Mikä uudessa XC60:ssa sitten on niin hyvää? Lyhyesti sanottuna oikeastaan kaikki – niin ajettavuus, istuimet, tilat, suorituskyky, muotoilu kuin yleinen käytettävyys…

Useasti parjaamamme nyky-Volvojen alustan pintakovuuskin vaikuttaisi olevan paremmin mallillaan: hermostunutta tärinää ei 90-sarjan mallien tapaan juuri tunnu. Mukavuutta voi vielä eräissä versioissa parantaa neljän pyörän ilmajousituksella. Vaivattomuutta lisää myös nurkka-ajossa höyhenenkevyt ohjaus, joka kyllä jäykistyy nopeuden myötä.

Jos tahtoo jotain kritiikkiä hakea, se kohdistuu lähinnä aavistuksen viivyttelevään voimalinjaan nopeasti risteyksistä kiihdytettäessä. Tämä on aika monen nykyaikaisen dieselautomaatin pikkukiusa, jonka kanssa oppii varmasti elämään.

Osuvat pohjat

Osa uuden XC60:n ansioista eittämättä kuuluu erittäin suositulle edeltäjämallille, jonka perusominaisuudet eivät vielä yhdeksän vuoden iässäkään olleet erityisen vanhentuneet. Kun lähtökohta on hyvä, ei sitä ole Göteborgissa myöskään lähdetty pilaamaan.

Vanhaan XC60:een nähden uusi ei juuri eroa etutiloiltaan. Kuljettajan olo on yhtäläisen turvallinen ja tukeva, mutta silti edelleen väljä ja ilmava. Eniten on kehittynyt käyttöjärjestelmä: nappulaviidakkoa hallinnoidaan nyt suuren kosketusnäytön välityksellä.

Takatiloissa evoluutio on selvempää. Paitsi, että polvitilat ovat väljemmät, myös sivuttaissuuntaista tilaa on entistä enemmän. Vanhassa mallissa oviverhoilun ja alas lasketun kyynärnojan välissä oli tuntuvasti kapeammat oltavat.

Tavaratila on niin ikään yksiselitteisen erinomainen. Se on selkeän muotoinen, täynnä fiksuja yksityiskohtia, ja laajennus asettuu vaateriin. Kauneusvirheen, pikkuruisen suksiluukun, voisi korvata monen kilpailijan tapaisella aidosti kolmeen osaan taittuvalla selkänojalla.

Neljästä syystä

Hinnasto paljastaa D4-perusdieselin järkevimmäksi XC60-vaihtoehdoksi. Esimerkiksi ladattava T8-bensiinihybridi jää, ystävällisestä verokohtelusta huolimatta, toistakymmentä tuhatta euroa kalliimmaksi – olkoonkin, että esimerkiksi ilmajousitus on siinä vakiona.

D4 turvaa pitkän toimintamatkan, ja voima piisaa ruotsalaismaasturin vaivattomaan liikutteluun meikäläisillä nopeusrajoituksilla. Edellismallin viiden sylinterin karisma on poissa, mutta vastineeksi niin nelikon melutaso kuin polttonestetalous ovat paremmat.

Ja jos sattuu jostain syystä haluamaan XC60:n manuaalivaihteisena, sekin järjestyy juuri tämän moottoriversion yhteydessä. Käytännön perustelut hyvin toimivan automaattilaatikon sivuuttamiseen ovat kuitenkin löyhät – vajaan 3 000 euron hintaedusta huolimatta.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov

Lisätietoja: www.volvocars.com/xc60