Koeajo: suomea ymmärtävä Mazda2

Häpeilemättömän japanilainen, mutta ymmärtää suomea. Hyvää: ajettavuus, moottori. Huonoa: varusteluvaihtojen rajoittuneisuus.

Onko ikinä ollut parempaa hetkeä ostaa pientä perheautoa? Muun muassa Opel Corsan ja Škoda Fabian uusien sukupolvien myötä rima on korkeammalla kuin koskaan. Tiukka kilpailu vaatii uudelta Mazda2:lta muutakin kuin erilaisuutta – perusauton tulee olla elämänsä kunnossa.

Ajettavuudeltaan pikku-Mazda on ketterän vaivaton, mutta samalla hauska. Mutkissa meno maittaa hyvän ohjauksen ansiosta, kaupungissa liikkumista helpottaa pieni kääntösäde ja hyvä etunäkyvyys. Tarvittaessa moottoritieajokin sujuu.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Nöyrä moottori

Pirteäluonteinen vapaasti hengittävä puolitoistalitrainen on ainoa voimanlähde. Valtaosa malliversioista kulkee koeajetun 90 hevosvoimaisen turvin, mutta hinnaston ääripäistä löytyvät myös 75 ja 115 hevosvoimaiset vaihtoehdot. Suuresta iskutilavuudesta huolimatta kulutus pysyy alle viidessä litrassa sadalla kilometrillä.

Tasanopeudella auto etenee protestoimatta alle puolellatoistatuhannella kierroksella, mutta nopeuden muutoksiin eivät rahkeet sentään riitä. Vaihteensiirto on poikkeuksellisen sulavatoiminen: Mazda kiihtyy vaivatta jo hieman yli kahdellatuhannella kierroksella.

Punaisia istuimia ja muita koristeita ei kannata säikähtää. Koeajetun Red-vaihtoehdon ohella auton saa myös tavanomaisella sisustuksella. Kojelauta on yhtenevä samaan perusrakenteeseen pohjautuvan CX-3-katumaasturin kanssa.

Varustelua japanilaisittain

Kuljettajan paikalla asiat ovat kunnossa. Ajoasennon saa hyväksi, eikä ergonomiassa ole pahempia puutteita. Vain myötäauringossa vaikealukuiseksi haalistuva kierroslukumittari vaivaa. Kalliimman varustetason tuoman vaihtoehtoisen mittariston soisi olevan vakiona.

Activeksi nimetty hinnat alkaen -vaihtoehto sisältää ilmastoinnin lisäksi lähinnä perusteet. Koeajettu Premium Plus tarjoaa jo varsin kattavan mukavuus- ja turvallisuusvarustelun, sillä autosta löytyy niin kaistavahti kuin seitsentuumainen näyttökin. Valikot on käännetty suomeksi. Käskyharjoittelulla lisävarusteinen navigaattorikin vie perille kotimaisin äänikomennoin.

Aktiivisten turvalaitteiden puutteesta Mazda2:ta ei voi kritisoida. Valitettavasti varustelu noudattaa japanilaista malliversioihin sidottua filosofiaa. Saadakseen kaikki turvavarusteet tulee auto tilata kalleimmalla varustetasolla, jolloin perän risteävää liikennettä valvovan järjestelmän lisäksi saa muun muassa vaaleat nahkaistuimet. Yli 20 000 eurolle saa vastinetta, mutta valinnanvapautta ei tulisi rajoittaa.

Kolmannen sukupolven Mazda2 on raikas tuttavuus. Monien nykypikkuautojen tuntuessa itseään suuremmilta kulkuneuvoilta, on Mazdassa yhä perinteisen kevyen ja ketterän auton tuntua. Makuasiat ratkaisevat, mutta kilpailu on kiristynyt entisestään.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen