Koeajo: uudistunut matka-auto Honda Civic Sedan

Miellyttävä matka-auto uudistui maltillisesti. Hyvää: Viimeistely, mittaristo, kulutus (varauksin). Huonoa: Etuistuin ja sen säätö, vaihteisto.

Honda Civic on uudistunut maltillisesti. Vannoutunut Honda-autoilija toki huomaa ensikättelyssä etupuskurin ja mustan jäähdyttäjän säleikön aiempaa urheilullisemman ilmeen, me muut tarvitsisimme edeltäjäversion rinnalle.

Ajoasentoa saa hakemalla hakea, eikä se lopulta kuitenkaan miellytä täydellisesti. Etuistuin on ylipäätään aika pehmeä, eikä suo jämäkkää tukea istujalleen. Selkänojan turhan harvavälinen lukitus jättää toivomisen varaa. Ja reisitukea saisi olla lisää.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Viimeistelty ilme

Sisäilme on viimeistelty ja tyylikäs. Kojelaudan ratkaisut ovat selkeät ja japanilaiseksi jopa pelkistetyt: ilmettä ei riko turhanaikainen kytkinviidakko.

Mittaristokin on selkeälukuinen. Mittaristokentän lisäksi käytössä on leveä ja matala vaakasuuntainen näyttö kojelaudan yläosassa sekä neliönmuotoinen näyttö oikealla sivustalla. Siihen välähtävä varoitus esimerkiksi rengaspaineista on sitä kokoa, ettei kuljettaja voi olla varoitusta havaitsematta.

Hondalla on mukava taittaa pidempää ajotaivalta tasaisella vauhdilla. Ajotuntuma on luonteva, suuntavakaus on hyvää tasoa ja auto on hyvin äänieristetty. Ohjaus tosin saisi olla hieman tarkempi.

Näkyvyys ulos on erinomainen. Katveita ei ole etuviistoon. Näkyvyys sivuille ja taaksekin ovat kunnossa. Sivupeilien lämmitys jättää toivomisen varaa: jääpinta ei sulanut peileistä erityisen ripeästi. Myös takaikkunan alaosa jää osittain sulamatta vastuslangoista huolimatta.

Lokoisat oltavat

Takamatkustajilla on lokoisat oltavat. Väljyyden takaa kunnollinen akseliväli.

Takana lattia on tasainen, joten jalkatilaa on hyvin, jopa keskipaikan kolmannelle matkustajalle. Uloskäyntiä helpottavat kookkaat ovet, jotka aukeavat avarasti.

Rapasäillä kismittää, ettei takaluukussa ole lokosta tai kahvaa, josta kiskaista luukku kiinni, joten käsien tahraantumiselta ei voi välttyä.

Tavaratila on kohtuuväljä, mutta lastausaukko saisi olla avarampi.

Sopuisa moottori

Bensiinimoottori on 1,8-litrainen. Sen 142 hevosvoimaa riittävät oivasti perusajoon kaupungissa ja taajamassa. Äänimaailmaltaan moottori on sopuisa, paitsi kiihdytystarpeiden tullen kierroksia saa huudattaa menon jouduttamiseksi – ja kierrosten keriminen kantaa häiritsevästi sisälle matkustamoon.

Sitkeyttä saisi olla tarjolla enemmän jo alhaisemmilta kierroksilta. Lopputulos on ymmärrettävä, sillä voimanlähde tasapainottelee voiman, ajomukavuuden ja taloudellisuuden välillä.

Viisivaihteinen automaatti toimii sinänsä miellyttävästi, eikä vaihtohetkillä ole havaittavissa nykäyksiä. Koeajossa jää kaipaamaan tiheämpää porrastusta eli kuudetta vaihdetta. Se tekisi hyvää myös kulutuksen kannalta.

Urheilullisempaa ajamista tarjoava S-asetus jää aikamoisen turhaksi. Sen kytkeminen toki nostattaa kierroksia, mutta juuri muuta ajovaikutusta on vaikea havaita.

Vakiovarusteiset Eco Assist ja ECON-asetukset sysivät taloudelliseen ajotapaan ja hyvä niin. Eco Assist vaihtaa nopeusnäytössä olevien palkkien väriä ajotavan mukaan.

Luonnon ja kukkaron kannalta järkevä ajotapaa eli rauhallinen kaasupolkimen käyttö palkitaan vihreällä värillä, reippaampi ajo muuttaa näytön siniseksi.

Mikä on sinun värisi?

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Lauri Ahtiainen