Koeajo: Opel Astra

Päältä räikeän huomiohakuinen, sisältä säyseä. Hyvää: Alusta. Huonoa: Ei lunasta ulkonäön lupauksia, yleinen viimeistelemättömyys.

Huomiota herättävästi teipattu Astra GTC200 tuo väistämättä mieleen muutaman vuoden takaiset muistot sateisesta syysillasta. Silloin malliston lippulaiva, Astra OPC, jätti mieleenpainuvat muistikuvat 280 hevosvoimaisen bensiiniturbon laittaessa tasauspyörästönlukolla varustetun etuakselin ylitöihin.

Vanhat muistot OPC:stä saavat odotukset korkealle. Nyt samaan makeasti muotoiltuun kolmioviseen GTC-koriin on lyöty todella räikeät teippaukset: Yksilölliset numerot kyljissä, konepelti ja katto hiilikuitutekstuuria sekä päälle vielä annos keltaista vauhtiraitaa.

Lunastaakseen ulkoasun lupaukset, tulisi Astra GTC200:n olla todella ripeä laite. Valitettavasti totuus on odotuksia laimeampi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Voimanpuutetta

Astran konepellin alla on 1,6-litrainen bensiiniturbo. Sen luvataan tuottavan kaksisataa hevosvoimaa, joten villiin OPC-malliin verrattuna meno on säyseää. Ulkonäön asettamat odotukset jäävät täyttymättä.

Moottori on alaväännöltään vahva, mikä tekee arkiajosta miellyttävää. Valitettavasti kierrosten myötä kone alkaa hyytyä ja tuntuu takapuolituntumalta luvattua heikkotehoisemmalta. Sulavaa etenemistä rasittaa kankea vaihteensiirto.

Vaisuhko suorituskyky jättää ihmettelemään räväkkää teippausta. Ulkonäön lupauksille ei ole katetta.

Alkuhämmennyksen jälkeen Astra alkaa kääntää fiiliksiä positiivisemmaksi. Vaihteensiirtoa lukuun ottamatta se on kelpo ajettava. Ohjaus on nykymittapuulla varsin toimiva, mutta erityiskehut menevät alustaan.

Mainio iskunvaimennus

GTC 200-autoihin valittu FlexRide-iskunvaimennus on säätyvää mallia, ja se toimii mainiosti. Sporttiasennossa Astran alusta on jäykkä, mutta ei kivikova. Normaaliasetus on selkeästi pehmeämpi, ja lisämukavuutta voi hakea vielä pehmeämmästä Tour-asetuksesta.

Kolmiovisen GTC:n makea muotoilu vaatii veronsa. Etuovet ovat poikkeuksellisen pitkät, joten parkkipaikoilla ei ahtaimpiin ruutuihin ole asiaa. Myös tavaratilan luukku on harvinaisen kapea ja takapuskuri korkealla tavaratilan pohjaan nähden, joten auton lastaaminen on vaikeaa.

Kytkimet hukassa

Astran keskikonsolissa vallitsee suuri painikkeiden ja kytkinten valikoima. Kauniisti sanottuna voi todeta muiden autonvalmistajien ratkaisseen asiat hieman toisin.

Tottumisen jälkeen useimmat päivittäin tarvittavat kytkimet oppii löytämään nopeasti, mutta esimerkiksi radiokanavien kanssa pelaamiseen ei vain tahdo tottua kohtuullisen suuresta näytöstä huolimatta.

Sisätilojen hieman muovisen kolhot katkaisimet ja epäselvä käyttöliittymä pienine käännöskukkasineen kertovat Astrasta paljon.

Siinä ei sinänsä ole mitään perustavanlaatuisesti pielessä, mutta hiomattomia yksityiskohtia on liian paljon. Niiden kanssa varmasti oppii elämään, mutta ensivaikutelma jää karuksi.

Opel Astra GTC 200 on ihan toimiva perheauto näyttävyyttä haluavalle. OPC-mallin halpaversiota etsivät tulevat kuitenkin pettymään: ulkonäön herättämistä lupauksista huolimatta GTC 200 ei tarjoa vastusta GTI-luokan ajoneuvoille.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen