Koeajo: Renault Austral Mild hybrid 160 auto Techno Launch Edition – Uusi nimi, vanhat kujeet

Renault pyrkii saamaan jalansijaa myös myydyimmästä katumaasturisegmentistä. Hyvää: runsaat tilat, mukavuus, varustelu Huonoa: suorituskyky, kulutus, ei nelivetoa

Renault Austral korvaa mallistossa lyhytikäiseksi jääneen Kadjarin. Jollei nimi miestä pahenna, ei se paljoa parannakaan, kyseessä on varsin perinteinen malliuudistus ilman teknisiä mullistuksia.

Valmistajan mukaan parin sentin kasvun ansiosta Austral korvaa myös isomman Koleoksen, mutta silti loppuvuodesta mallisto täydentyy myös pidemmällä seitsenpaikkaisella versiolla. Yhtenevästä katumaasturiolemuksestaan huolimatta se on oma mallinsa ja ristitty tutummin Espaceksi. Kolmannesta versiostakin on paljastettu jo silhuettikuva. Coupemaisella kattolinjalla varustettuna crossover on lennokkaammin Rafale.

Kaikki ovat jo varmasti arvanneet, että Renaultin ja Nissanin allianssista johtuvat Australin ja Espacen japanilaisserkut ovat Qashqai ja X-Trail. Yllättävämpää ovat tyystin erilaiset hybridivoimalinjat. Australin hybridiä odotetaan maahan kuitenkin vasta loppukesästä, joten nyt joudumme aloittamaan tutustumisen tavallisemmasta bensiiniversiosta. Tämä moottori on puolestaan tuttu Mercedeksestä.

Runsaat tilat

Austral tarjoaa kelpo tilat niin matkaajille kuin tavaroillekin. Ajoasennosta saa luontevan ja istuin tukee sopivasti. Takaistuinta kehtaa tarjota kolmellekin, keskipaikalla riittää sekä pään- että polvitilaa, eivätkä ovenkarmit silti ahdista laitapaikoilla.

Tavaratila on jo perusmuodossaan kookas ja selkeämuotoinen. Tilaa saa ensin lisää säätämällä takaselkänojaa pystympään. Lisäksi takaistuinta voi liu’uttaa 16 senttiä eteenpäin takamatkaajien polvitilan kustannuksella. Tavaratilan välipohjan altakin saa lisätilaa, mutta pohjalevyn korkeus ei ole säädettävä vaan levy on jätettävä autotalliin.

Australin korin luvataan olevan Kadjaria jäykempi. Niinpä alusta tuntuukin aiempaa paremmalta niin ajettavuuden kuin mukavuudenkin suhteen. Ohjaus on kevyt pyöritellä, mutta tuntoa saisi olla enemmän. Ajokokemus tuo mieleen ymmärrettävästi Qashqain, ehkäpä ranskalainen valmistaja olisi voinut tehdä enemmän pesäeroa japanilaissiskoon satsaamalla vielä pehmeämpään mukavuuteen.

Lasiohjaamo

Korvattuun Kadjariin verrattuna suurin ero on Australin ohjaamossa. Sähkö-Meganen tapaan kuskin näkymää hallitsee iso lasipinta, joka koostuu vaakasuuntaisesta digimittaristosta ja pystysuuntaisesta kosketusnäytöstä keskellä kojelautaa. Näyttö kaareutuu kuljettajaa kohti.

Lasin Gorilla-pinnoituksen pitäisi vähentää heijastuksia ja sormenjälkiä. Grafiikka on tarkka, Googlen sovellukset ja ohjelmistot nopeita, mutta mittariston räätälöintimahdollisuudet yllättävän vaatimattomat ilman esimerkiksi perinteistä mittaristonäkymää. Renault on huomioinut konservatiivisemmat kuljettajat (lue vanhat) jättämällä perinteiset nappulat ratin puoliin, viiksiin ja kojelautaan lämmön ja radion säätöjä varten.

Kosketusnäytön operointia varten keskikonsolissa on iso käsituki vaihteen valitsimen tilalla. Automaattivaihteiston vaihdekeppi on Mercedeksien tapaan ratin viiksessä oikealla kädellä. Kätevä vekslaillessa, mutta ahtaus pyyhkijöiden ja radion viiksien kanssa sekoittaa.

Korkeaan keskikonsoliin jää paljon säilytystilaa. Varustelu on runsas jo perusmalleissa, edistyneempi navigaattoria hyödyntävä ruuhka-avustus ja automaattipysäköinti kuuluvat vain huippuversioihin.

Kevyt sähköavustus

Ensimmäisenä maahan saapuneiden Australien nokalla on 1,33-litrainen bensiinimoottori. Harvinainen iskutilavuuskin paljastaa sen olevan läheistä sukua vaikkapa A-Mercedekselle. Nykytapaan sen kerrotaan olevan kevythybridi, MHEV, Mild Hybrid Electric Vehicle. Australin tapauksessa se on miedointa laatua, metriäkään ei kuljeta sähkön voimalla.

Eco-ajoasetuksella moottori sammuu vapaalla rullatessaan, hidastuksista regeneroitu sähkö huolehtii ohjaus- ja jarrutehostuksesta. Valinta vapaalla rullauksen ja moottorijarrutuksen välillä ei aina natsaa kuljettajan toiveiden mukaisesti, mutta sitä voi yrittää hallita kaasun ja jarrun avulla. Menosta tuppaa tulemaan mietteliästä ja puhditonta.

Sport-asennossa auto tuntuu heti innokkaammalta, mutta kaasun annostelu on puolestaan äksyä. Portaaton CVT-automaatti pitää kierrokset korkeammalla, mutta malttaa olla huudattamatta moottoria turhaan.

Comfort- valinta on silti paras ja siihen auto palaakin aina käynnistyksen jälkeen. Tällöin ekokikat jäävät käyttämättä ja bensiiniä kuluu seitsemisen litraa satasella. Sekä suorituskykyyn että taloudellisuuteen on tulossa parannus loppukesästä tulevan täyshybridin muodossa, 200 hevosvoimasta huolimatta sen voi luvata jo ennakkotietojen perusteella selviävän aina vähintään litran pienemmällä kulutuksella.

Teksti ja kuvat Petri Munukka