Koeajo: Toyota Aygo

Toimivan pikkuauton olemuksen voi nyt muokata itsensä näköiseksi. Hyvää: Käytännöllisyys ja personoitavuus yhdessä paketissa. Pirteä moottoriääni. Huonoa: Tavaratilan pienuus.

Pikkuauton valttina on sen monipuolinen personoitavuus.

Lähes kymmenen vuoden ja 760 000 valmistetun auton jälkeen uudistuva Toyota Aygo pyrkii tuomaan pikkuautoluokkaan omistamisen iloa.

Uuden Aygon X-kirjaimeen perustuvassa muotokielessä on särmää. Toyota yrittää herättää uutuudellaan tunteita, ja tietää osan olevan myös kielteisiä.

Tunnesiteen syntymistä helpotetaan kolmella varustelutasolla, joita täydentävät kolme tasaisin väliajoin vaihtuvaa erikoisversiota. Lisämuokkausta varten on tarjolla kaksi sisätila- ja ulkonäköpakettia.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kikkailua vältellen

Sisustan suunnittelussa ei ole kuitenkaan lähdetty leikkimään liikaa, vaan toiminnallisuus on tallella. Ajoasennon saa toimivaksi, mutta ratin etäisyyssäädön puute voi haitata. Istuimet eivät tarjoa merkittävää sivuttaistukea. Toisaalta kulku autoon on vaivatonta.

Varusteversiot vaikuttavat lähinnä keskikonsolin ulkoasuun ja koristemuovien värimaailmaan. Auton olemus voi vaihdella tylsän harmaasta raikkaan pirteään. Aavistuksen muovisesta ilmeestä huolimatta sisustan ratkaisut vaikuttavat kulutusta kestävältä.

Aygoon on saatavilla Citroën C1:stä tuttu älypuhelimen näytön keskikonsoliin siirtävä teknologia. Ranskalaisista poiketen Toyota tarjoaa Aygoon myös perinteisen puhelimesta riippumattoman navigaattorin.

Aygo ui vastavirtaan

Aygo ui jatkuvasti kasvavia ulkomittoja vastaan. ulkomitat ovat kasvaneet vain joitakin kymmeniä millejä. Pikku-Toyota sulahtaa ahtaisiinkin ruutuihin yhä ketterästi. Kompakteista ulkomitoista huolimatta Aygon sisätilat ovat käyttökelpoiset.

Tavaratilalle Toyota ilmoittaa mittausteknisistä eroista johtuen paljon sisarmalli-C1:tä pienemmän litratilavuuden. Todellisuudessa ainoastaan hattuhyllyn rakenteessa on eroja.

Edeltäjänsä tavoin uusi Aygo jakaa perusrakenteensa sisarustensa Citroën C1:n ja Peugeot 108:n kanssa. Suurempaa 1.2-litraista moottoria Aygoon ei kuitenkaan saa.

Riemastuttava ääni

Kolmisylinterinen litrainen moottori on jatkojaloste vanhasta Aygosta. Nykymuodossaan se tuottaa 69 hevosvoimaa. Perus-Aygon kulutus on 4,1 litraa sadalla kilometrillä, Eco-versiolla kolme desiä vähemmän.

Vaatimattomista numeroarvoistaan huolimatta rivikolmonen miellyttää. Sen voimavarat riittävät kevyen auton vaivattomaan liikuttamiseen vielä maantienopeuksissa.

Aygo ansaitsee kehut riemastuttavasta moottoriäänestään. Se vahvistaa autoon syntyvää tunnesidettä.

Aygo on saatavilla viisivaihteisella käsivaihteistolla ja siihen perustuvalla robotisoidulla käsivaihteistolla.

Robottivaihteisto vaatii automaattiasennolla tottumista kaasunkäytössä, jotta auto etenisi pehmeästi. Ratin vaihdelavoista käskytettäessä tilanne paranee, mutta automaatin tuoman vaihteiston idea häviää.

Aygo on kevyenä näppärä nopeissa suunnanmuutoksissa. Ohjaustuntuma tai iskunvaimennus eivät aiheuta suuria tunteita. Kokonaisuus on toimiva kompromissi.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen