Maistiainen: Abarth 124 Spider – katto auki ja menoksi!

Abarth 124 Spider tarjoaa murinaa ja ajamisen iloa.

Abarth 124 Spider luo odotuksia katukuvasta erottuva persoonallisella ulkonäöllään: kori on helmiäisvalkoinen, konepelti ja takaluukku mattamustia. Abarthin paljastava skorpion-merkki pitkän konepellin nokalla vain väkevöittää odotuksia. Abarth on oma Fiatista erillinen automerkkinsä: monin tavoin ärhäkämpi ja hyökkäävämpi kuin sen tavisveli Fiat 124 Spider -avoauto.

Auto on kauneimmillaan katto avonaisena, sinisen taivaan alla, valmiina ihasteltavaksi. Kolmen avo-Abarthin ympärillä huokailee pian paatuneinkin autotoimittaja, minä muiden mukana myönnetään.

Esimerkiksi etuistuimet ovat erityisen näyttäviä. Kuppimaisten urheiluistuinten reunukset ovat mustaa nahkaa, keskiosa punaista nahkaa, yläosasa on näyttävä Abarth-tikkaus. Punaista tehosteväri kurkkii myös keulamaskin alaosassa, sivupeilien taustoissa ja jarrusatuloissa.

Vaihdekepin juuressa on sport-ajoasetuksen kytkin, joka kiiltelee auringossa kuin kerjäten käyttäjäänsä. Auto odottaa, että käyn sen ratin taakse, eikä houkutteluun tarvita kahta kertaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Murisee ja kulkee

Jo kaasupolkimen ensipainallukset paljastavat, että voimaa on. Se on jalostettu sivistyneeksi kokonaisuudeksi, jossa kättä lyövät raaka voima, kerkeä kiihtyvyys ja karkeat käyntiäänet.

Merkittävä osa murisevista äänistä on tehty Abarthin takaäänenvaimentimella – jota ei ikävä kyllä saa lisävarusteena. Loppuosan muhkeista Abarth-äänistä tekee Fiat 124 Spideriin verrattuna suurempi ahtopaine ja turboahtimen puhkunta.

Väkevät äänet olivat tärkeitä myös tämän auton sielun luojalle eli Carlo Abarthille (1908–1979), joka muokkasi tavallisista Fiateista ennätyksiä rikkovia kilpa-autoja.

Miehellä itselläänkin oli bensaa suonissa. Se oli koitua kohtaloksi vakavassa kilpakolarissa, joka sattui vuonna 1938 silloisessa Jugoslaviassa.

Mutkateillä kotonaan

Abarth 124 Spider on tarkoitettu mutkateille, jotka työllistävät ratinkääntäjän ja kutittelevat auton ja käskijänsä kykyjä. Ja ne kyvyt ovat ainakin auton puolesta riittävät, tuli todistetuksi koeajolla Veronan maisemissa.

Takavetoisen ohjaustuntuma on täsmällinen, ajokäytös luontevaa. Abarthin ajettavuudelle tekee terää, että painosuhde etu- ja taka-akselien kesken on ihanteellinen suhteessa 50:50.

Hyväkuntoisilla osuuksilla autolla uskaltaa nojata tanakasti ulkokaarteeseen, ilman pelkoa kuskia yllättävästä ajokäytöksestä.

Sport-asetuksella takapään saa halutessaan kuivallakin alustalla hieman huojahtamaan kurveista ulos kiihdytettäessä. Äärajoilla elektroninen ajonvakautus käy paimennustöihin – ja hyvä niin.

Riittävän rivakka

Kiihtyvyydestä kielii saavutus nollasta sataan, joka vie vain 6,8 sekuntia. Jyrkkäkin vastale on siis vain hetken hidaste. Konepellin alla on potkua 170 hevosvoiman verran ja se riittää urheilulliseen ajoon.

Abarth on kyvyiltään ja muotoilullisilta yksityiskohdiltaan auto, jonka sydän on Italiassa, ja joka on kotonaan rokonarpisilla vuoristoteillä katto auki, auringonpaisteen helliessä.

Aurinkolasit silmille ja matkaan!

Teksti ja kuvat: Marko Jokela

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy