Maistiainen: Abarth 595 Competizione

Keltainen kirppu – Abarth 595 Competizione on hauska, ärhäkkä ja ketterä – sekä epäkäytännöllinen!

Aurinkoinen iltapäivä Italiassa ei voisi alkaa suotuisammin. Puiden varjossa odottaa houkutteleva rivistö pieniä ja värikkäitä autoja koeajettavaksi. Ilmassa on vahvoja ennusmerkkejä, että päivä tulee voittamaan normipäivän toimistolla. Tarjolla kolme eri versiota: Abarth 595, Abarth 595 Turismo ja Abarth 595 Competizione. Hevosvoimia on tarjolla samassa järjestyksessä 145, 165 ja 180.

Valinta on helppo, vahvin voittakoon!

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Enzo Ferraria ylöspäin

Koeajamme Abarthia Veronan pohjoispuolella Brentinon kumpulevissa maisemissa. Renkaiden alla vilistävä tieosuus on nimetty osuvasti: Via Enzo Ferrari!

Keltainen kirppu on vain 3,6-metrinen, mutta omaa äkäisen luonteen. Autoa voi luonnehtia kolmella sanalla: ketterä, urheilullinen ja hauska. Auto taittuu vaivatta äärijyrkkiinkin mutkiin.

Viisilovinen manuaalivaihteisto sopii erinomaisesti auton luonteeseen. Alla on auto, jota on kiva ajaa, mutta jonka luonteeseen kuuluu, että ajaakseen tulee ja saa myös tehdä töitä kuten vispata alituiseen vaihdekeppiä. Ja oikeaa vaihtohetkeä ei valita mittaristoa tarkkailemalla, vaan se valitaan ajotilanteen mukaan korvakuulolta, eikä se valinta vie vikaan.

Abarthin saa myös robottivaihteistolla, mutten ymmärrä miksi!

Carlo Abarthia kunnioittaen

Auto kipuaa kerkeästi ylöspäin jyrkkää serpentiinireittiä. Konepellin alla on turboahtimella ryyditetty 1,4-litrainen moottori, jossa on tehoa 180 hevosvoimaa.

Auto kiihtyy nollasta sataan 6,7 sekunnissa. Sport-asetus tuo ohjaukseen ja moottorin käytökseen terävyyttä. Ajo-olemus tekee kunniaa Abarth-perinteille. Moottorin elämöinti ja pakoäänten yhdistelmä on hauskan pörisevä, kuin isommallakin.

Äänet olivat tärkeä osa auton luonnetta myös Carlo Abarthille (1908–1979), joka oli nopeita autoja rakastava autosuunnittelija.

Alumiinia, nahkaa ja punaista

Sisällä ilme on yltympäriinsä urheilullinen, muttei yliampuvasti. Ohjauspyörä on päällystetty mustalla nahalla ja alcantaralla, jolla on verhottu myös mittariston lippa. Poljinten pinnat ja vaihdekepin kookas pyöreä nuppi ovat alumiinia.

Mittaristossa on tehostevärinä ärhäkkää punaista. Ja punainen pilkistää myös vanteiden välistä, sillä jarrut ovat Brembon.

Ilmeisesti tanakasti tukevien Sabeltin kuppi-istuinten takana oli takaistuimet ja jonkinlainen tila matkustaakin. Kokeilematta jäi myös tavaratilan väljyys, joka ei voi olla kummoinen.

Käytännöllisenä arkiautona Veronan seudulla koeajettua kolmiovista ei voi pitää, mutta annetaan tien viedä ja jätetään järkevyys tällä kertaa muille autoille ja muihin liikkumistarpeisiin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tuonti loppui 2014

Harmi kyllä Abartheja ei ole maahantuotu Suomeen sitten vuoden 2014. Tuolloin 1,4-litraisessa Abarthin voimanlähteessä oli tehoa moottoriversiosta riippuen 135–180 hevosvoimaa.

Tuolloin vuonna 2014 Abarth maksoi 30 000:n euron molemmin puolin.

Mahdollinen maahantuonnin aloittaminen on vielä vain hentoinen toive, ja riippuu Abarth 595 -mallein menestyksestä naapurimaassa. Jos auto on menestys Ruotsissa, tulee maahantuonti Suomeen ainakin harkittavaksi. Abarth-entusiastit tervehtisivät sitä päätöstä ilolla.

Teksti ja kuvat: Marko Jokela