Punainen lanka hakusessa? - Rallin MM-sarja tarvitsee rajuja muutoksia

Rallin MM-sarjaa ollaan muokkaamassa lähiaikoina rankalla kädellä. Labyrintin takaperin kulkeminen on alkanut, ja puheissa vilahtelee siirtyminen huomattavasti edullisempiin Rally2-autoihin.

Viisas veto vai silmänlumetta? Puhumalla tulossa olevista, merkittävistä sääntömuutoksista rallipromoottori myöntää leuka rinnassa erehdyksensä. Rally1-autot eivät saavuttaneet kahden kauden aikana sitä statusta, jota niille kaavailtiin. Vihreästä siirtymästä puhuminen muuttuu vähitellen vaivaantuneeksi yskimiseksi, eikä hybridihirmujen saattojoukoista tule kovinkaan laajat.

Lue myös: Hyundain rallipomo: ”WRC-autojen hybriditekniikka on lisännyt polttoaineenkulutusta”

Faktaa on, että yli miljoonan euron arvoinen auto on poissuljettu vaihtoehto yksityiskuljettajilta – pois lukien varakkaat elämysmatkailijat, joita MM-sarjassa on nähty säännöllisesti. Nuorelle ja ylöspäin pyrkivälle kuljettajalle ja tämän taustavoimille kyse on kuitenkin sijoituksesta, jonka tuotospanos -suhde on niin pahasti vinksallaan, ettei moiseen kannata lähteä.

Kalle Rovanperän mentoroima Roope Korhonen voitti viime kaudella WRC3-luokan mestaruuden. Tänä vuonna Korhonen kilpailee Rally2-autolla, mikä saattaa olla mainio sijoitus tulevaisuutta ja uusia sääntöjä ajatellen.

Vastausta tilanteen korjaamiseksi ei tarvitse hakea kaukaa. Ainut asia on varmistaa, että asiat tehdään täsmälleen oikein, jottei hyvää tarkoittava ele huuhtoudu pesuveden mukana.

Rally2-auto, jollaisella taistellaan WRC2-luokan mestaruudesta, maksaa täydellisessä kisakunnossa noin 350 000 euroa. Hintaa voi pitää jonkinlaisena maksimina autolle, joka syntyi silloiseen R5-luokkaan, ja jolle määriteltiin ohjeellinen 180 000 euron hintakatto. Tarkoitus oli pitää kulut kurissa ja tehdä luokasta kiinnostava mahdollisimman monen silmissä.

Ja siinä myös onnistuttiin. Ford ja Skoda ovat myyneet yli 500 Rally2-autoa (ennen R5) kumpainenkin, minkä lisäksi Citroen, Peugeot, Volkswagen ja Hyundai ovat yhteisvastuullisesti vastanneet lopuista 500 autosta, mistä muodostuu liikkeellä oleva 1500 auton kanta ympäri maailman.

Pelkästään Skoda-merkkisiä Rally2-autoja saattaa olla yhtenä viikonloppuna sata yksilöä liikkeellä ralleissa ympäri maailman.

Skoda on yksi Rally2-luokan suosikkimerkeistä. Andreas Mikkelsen (kuvassa) pohjusti pääluokkaan paluunsa viime kaudella tsekkimerkin ratissa.

Viimeisimpänä joukkoon liittyy Toyota, jonka Rally2-luokituksen autoa on odotettu jo useiden vuosien ajan. Monte Carlossa auton kilpailukyvystä saatiin osviittaa, kun neljä autokuntaa starttasi tositoimiin. Ainoana sinivalkoisena soturina Ranskan Merialppien äkkiväärille teille starttasi Sami Pajari.

Lue myös: Mitä MM-rallikauden avaus Monte Carlossa kertoi?

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Autotehtaita kuunneltava

Niin hullulta kuin asia kuulostaakin, suurin ongelma liittyy tällä hetkellä siihen, että autotehtaat ovat luovuttaneet aivan liikaa valtaa rallipromoottorille. Käytännössä mitään ei tapahdu ilman promoottorin siunausta, mikä on erittäin huono asia lajissa, jossa maksajan ääni on aina ollut laki.

Ilman ristiriitoja asiassa tuskin olisi kummoistakaan purnaamista, mutta juuri tällä hetkellä promoottori seisoo tukevasti tulevaisuuden tukkeena.

Toyota ja Hyundai haluaisivat pääluokaksi Rally2-autot, kun taas promoottori ja osa olemassa olevista, Rally2-autolla kilpailevista merkeistä eivät ole asiasta samaa mieltä.

Tällaisessa tilanteessa ei järjellä ajateltuna ole kuin yksi mahdollinen lopputulos. Maksaja, eli autotehtaat päättävät, ja tässä tapauksessa suurimmat tehtaat, Hyundai ja Toyota, jotka ovat olleet lojaaleja MM-sarjalle jo vuosien ajan ja hyödyntäneet rallia yhtenä markkinointityökaluistaan. On turha haaveilla käytäväpuheista poimittuja Subarua tai Lanciaa mukaan sarjaan, jos perusasiat eivät ole kunnossa.

Lue myös: Hyundain tallipäällikkö Cyril Abiteboul lataa selvät sävelet rallin tulevaisuudesta: ”Sarjan arvoa on lisättävä”

Hypnoottinen toistelu lajin kalleudesta on puoliksi totta. Yksityiskuljettajat rallin ruohonjuuritasolla kaipaavat autoja, joissa suorituskyky ja kustannukset lyövät kättä. Sen sijaan autotehtaille on aivan se ja sama, maksaako käytettävä auto miljoonan tai kaksi. Mikäli auto on liian edullinen, insinöörien kädet ovat sidotut, eikä ralli-innovaatiosta siirry siviilipuolen markkinoille todennäköisesti mitään.

Toyotan autotehtaan markkinointibudjetti on melkoisella varmuudella vähintäänkin prosentin verran liikevaihdosta, eli 2750 miljoonaa euroa. Mitä käytännön merkitystä heille on rallissa mahdollisesti säästetyillä 20 miljoonalla eurolla – varsinkin, jos se tehdään sisällön kustannuksella?

Rallin MM-sarjan tilanne vetää Toyotan entisen pääjohtajan ja armottomana rallifanina tunnetun Akio Toyodan mietteliääksi.

Isot autotehtaat ovat valmiita maksamaan, jos MM-sarja on sijoituksen arvoinen kohde. Mikäli näin ei ole, sarja ei ole heidän mielessään sijoituksen arvoinen kohde, ei edes tingittyyn hintaan.

Tällä hetkellä Toyota käyttää 45 miljoonaa euroa rallin MM-sarjan kiertämiseen. Raha on riittänyt hyvin, ja se on mennyt suurimmaksi osaksi henkilöstö- ja logistiikkakuluihin. Näin ollen pelkkä auton hinnan putoaminen ei ratkaise yhtään ongelmaa, jos talous ylipäänsä olisi ongelma.

Mikäli Rally2-autoista tulee rallin MM-sarjan uusi pääluokka vuonna 2025, on ensiarvoisen tärkeää, etteivät kustannukset siinä vaiheessa karkaa yksityiskuljettajien käsistä. Nykyinen auton hankintahinta ja noin sadan euron kilometrikohtainen käyttökulu rajoittavat jo tehokkaasti osallistujien määrää. Moni lahjakas kuljettaja jää rannalle tarkastettuaan lompakkonsa täytteen.

Vaara hinnan karkaamiselle on olemassa, sillä samoissa puheissa autoista oltaisiin tekemässä vapaammin viriteltyjä, mikä automaattisesti nostaa hankintahintaa ja käyttökustannuksia. Sen sijaan Rally2-autojen siirtäminen pääluokaksi nykykunnossa olisi viisain päätös miesmuistiin, sillä eihän esimerkiksi Toyota rakentanut autoaan nykysääntöjen kuosiin, vain joutuakseen muuttamaan sitä kiireellä seuraavaksi kaudeksi.

Päätösten aika on nyt, ja niiden on parasta olla hyviä.

Teksti ja kuvat: Miika Wuorela