25.4.2023

Käyttötesti: Kia Niro EV:ssä riittää puhtia satoja kilometrejä

Autoliitto_Iittala_lataus_2023

Kia Niro EV -käyttötestiautomme kierteli vaihteeksi Etelä-Suomen maanteitä. Roadtripillä selvisi, että auto sopii pitkänkin matkan taittamiseen oivallisen hyvin.

Tuikitavallinen tilanne suomalaisella maantiellä. Etenen suurinta sallittua eli 100 km/h -nopeutta, kunnes saavutan pikku hiljaa raskaan ajoneuvoyhdistelmän. Koska matkaa määränpäähän on vielä runsaasti jäljellä, ohi pitää tietysti päästä.

Alla on Kia Niro EV -käyttötestiauto, jolla sivuutusta ryhdytään suunnittelemaan. Eteen aukeaa pitkä suora, ja parin vastaantulijan jälkeen on aika mennä. Pieni alkuvauhti, vilkku vasemmalle ja kaasu pohjaan.

Ohhoh, lähteepäs tämä iloisesti! Tarjolla on välittömästi voimaa, ja muhkeaa sellaista – vauhtia pitää ryhtyä torppaamaan jo hyvissä ajoin ennen rekan nuppia, ettei ajokortin olemassaolo turhan päiten vaarannu.

204 hevosvoimaa, lukee Kian papereissa käyttötestiauton moottoritehoksi. Näin takapuolituntumalta sanoisin, että Niro EV:n todellinen kulkupuoli vastaa kuitenkin 50–100 hevosvoimaa tehokkaampaa polttomoottoria, sen verran vaivatonta ohituskiihtyvyys on. Kickdownin ja käyntiäänen puuttuminen vain lisää suorituskyvyn sulavuutta, ja nyt ajettiin vieläpä Eco-ajotilassa, mikä mahdollistaa alhaisimman kulutuksen.

Markkinoilla on tunnetusti tehokkaampiakin sähköautoja Kian omassakin mallistossa, mutta Niro EV:n taso riittää kyllä meikäläisiin olosuhteisiin enemmän kuin hyvin – lisä on lopulta vain elämysten hakemista ilman varsinaista käytännön hyötyä.

Autoliitto_Iittala_lataus_2023

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kiihtyvyydellä oikeasti merkitystä

Vielä muutama vuosi sitten sähköauton ohituskiihtyvyyttä pidettiin aika marginaalisena ominaisuutena. Kun toimintamatkaa oli tarjolla vain 100–150 kilometriä yhdellä akullisella, ei ohitse juuri kannattanut mennä, kun pian piti jälleen pysähtyä lataamaan.

Nykyisin taas sähköautoilla ajetaan aivan yhtä pitkiä etappeja kuin polttomoottoriautoillakin, jolloin myös vaatimukset yhteneväistyvät.

Tämä koskee istuinmukavuuttakin. Aikaisemmin esimerkiksi kuljettajan rahin reisituesta ei ollut juuri väliä, kun penkillä ei kuitenkaan tarvinnut istua puutumiseen asti. Tämäkin puoli Nirossa komppaa akun riittävyyttä, eli istuin on tarpeeksi suurikokoinen ja monipuolisesti sähkösäädettävissä. Niinpä matka maistuu.

Autoliitto_Iittala_lataus_2023

Kaikki tiet vievät Iittalaan

Maantiereissuillamme noudatimme juuri sitä kaavaa mikä on osoittautunut juuri Niro EV:n tapauksessa kaikkein toimivimmaksi: matkaan lähdettiin täydellä akulla ja päivittäinen ajomäärä pidettiin noin 300 kilometrin haarukassa. Tällöin – varsinkaan kesäkelillä – ei ole huolta siitä, että virta loppuisi kesken eikä myöskään pikalatauspisteitä tarvitse etsiä. Voi siis keskittyä olennaiseen eli ajamiseen; sitähän varten sähköautokin tehty on.

Silti virtaa kannattaa luonnollisesti ladata aina kun sitä vain on pysähdyksissä tarjolla. Kun matka vielä suuntasi Iittalaan, tarjoutui oivallinen tilaisuus ikuistaa Moottorin käyttötestiauto ja Autoliiton oma tuore latausasema samaan valokuvaan.

Kuten aikaisemmillakin matkoillamme, nytkään Niro ei ottanut vastaan energiaa muutamaa kymmentä kilowattia suuremmalla teholla, mutta lasimuseossa ja -kaupassa vietetty puolitoistatuntinen riitti silti täyttämään akun piripintaan. Juuri tämänkaltaisissa kohteissa latauspisteiden pitääkin sijaita, eli tarjolla täytyy olla jotain tähdellistä tekemistä huoltoaseman takapihalla värjöttelyn sijaan.

Autoliitto_Iittala_lataus_2023

Maltillisia kulutuslukemia

Samalla saimme tuntumaa käyttötestiauton maantiekulutukseen, nyt kun pakkaskelit ovat ainakin näin päiväsaikaan muuttuneet menneen talven lumiksi. Jos tiellä on valtaosin 80 km/h -nopeusrajoituksia, Niro EV:n sähkön menekki putoaa selvästi alle 17 kWh/100 km -tason, eikä satasen alue ohituksineen näyttäisi nostavan kulutusta yli 19 kilowattitunnin sataa kilometriä kohden. Tämä tarkoittaa todellisia 350, jopa lähelle 400 kilometrin toimintamatkoja, eikä nyt ajettu edes mitenkään pihistellen.

Nämä kiihtyvyys- ja kulutuskokemukset ovat kuitenkin vain takapuolituntumalla ja auton ajotietokoneella saatuja arvoja. Hieman myöhemin keväällä on tarkempien mittausten vuoro, kunhan vielä alla olevat kitkarenkaat saadaan vaihdettua kesärenkaisiin.

Teksti ja kuvat: Jussi Saarinen

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat