Loppuraportti: 12 700 kilometriä käytetyllä Ford Mondeolla maksoi yli 4 500 euroa

Viimein on aika päättää käytetyn Ford Mondeon käyttötesti lopullisesti. Loppuraportin viimeisessä osassa keskitymme auton käyttökustannuksiin.

Kaikki auton omistavat tietävät, että auton käyttökustannuksiin kuuluu paljon muutakin kuin polttoaineeseen uppoavat eurot. Kaikissa autoissa on kuluvia osia, ja autojen välillä löytyy eroja myös niin vakuutuksista kuin veroistakin. Käytetyn Ford Mondeon loppuraportin viimeisessä osassa on aika perehtyä siis kukkaron kurittamisen määrään – aiemmissa osissa vertailimme käytetyn Leafin ja Mondeon käyttövoimakustannuseroja, ja kehuimme Mondeon perusominaisuuksia jopa nykyautoihin verrattuna.

Aloitetaan huolto- ja korjauskustannuksista. Mondeon ostotapahtumasta jäi päällimmäisenä mieleen paikan päällä lauennut kamala hammassärky, jonka vuoksi hankintapäätös piti tehdä nopeasti. Vaikka autosta näki päälle päin, ettei sitä ollut pidetty kovin hyvin, se vaikutti kuitenkin kaikin puolin toimivalta, ja pienen tinkaamisen jälkeen päädyimme kauppoihin. Käyttötesti alkoi välittömästi huollolla, sillä ainakin huoltokirjan mukaan autoa oli suorastaan laiminlyöty.

Merkintä edellisestä öljynvaihdosta oli yli 60 000 kilometrin takaa, kun virallinen huoltoväli on 20 000 km! Samalla autoon vaihdettiin myös jarrupalat niin eteen kuin taaksekin, mutta levyt jätettiin rauhaan. Hieman huolestuttavaa oli se, että vanhan öljyn seasta löytyi bensiiniä. Vaihdon jälkeen teimme kuitenkin pari öljyntarkastusta käyttötestin aikana, eikä polttonestettä enää ollut ilmaantunut voiteluaineen sekaan – mitään vikaa autossa ei siis ollut.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

…vai oliko sittenkin?

Heti huollon jälkeen Mondeo lähti ajokiksi Lapin reissulle. Matka sujui pääsääntöisesti hyvin: ilmastointi (tosin manuaalinen sellainen) pelitti, tavaratila täytti lapsiperheen tarpeet ja vapaasti hengittävän moottorin veto riitti maantieajoon erinomaisesti. Nimismiehenkiharalla huomasimme kuitenkin jonkin hieman kolisevan takapäässä. Isommat ongelmat alkoivat matkan loppupuolella, kun jarrutehostin alkoi oikutella.

Kotona auto ajettiin suoraan talliin, ja jo paikan päällä kohdennettu vika tiivisteessä korjaantui muutaman euron osalla ja alle puolen tunnin työllä. Vaihdoimme myös jarrunesteet, jotta välttyisimme jatkossa ongelmilta pysähtymispuolella. Tämä oli kuitenkin alkua eräänlaiselle, joskin lyhyelle, ongelma-aallolle. Kokemukset juuri kyseisen sukupolven Mondeoista olivat antaneet kuvan hyvin ongelmattomasta autosta. Kuitenkin noin 5 000 kilometrin yhteisen taipaleen jälkeen alkoivat ikävät käyntihäiriöt, kun auto meinasi satunnaisesti kadottaa tyhjäkäyntinsä.

Vika saatiin lopulta kuntoon melko helposti kaasuläppäkotelon ja tyhjäkäyntiventtiilin puhdistuksella. Aikaa kuitenkin kului huomattavasti näitä toimenpiteitä enemmän, sillä aluksi vikaa tutkittiin etsimällä mahdollisia imuvuotoja tai muita poikkeavia oireita konehuoneen puolelta. Lisäksi vaihdoimme sytytystulpat – vaikka vian ratkaisu tällä tavalla olikin epätodennäköistä, tulppienkin vaihtoaika oli ylittynyt jo aikaa sitten. Tämän jälkeen saimme ajaa Mondeolla hetken vailla isompia ongelmia, kunnes talven tultua törmäsimme uusiin oireisiin.

Kuudentuhannen käyttötestikilometrin jälkeen käsijarru ei selvästi pitänyt toisella puolella lainkaan, ja lämmintä ilmaa virtasi sisätiloihin heikosti. Koska viat sattuivat toimituksen kannalta hyvin kiireiseen ajankohtaan, veimme auton tavoistamme poiketen suosiolla Vantaan Motonetille huollettavaksi. Käsijarru tuli kuntoon vaijerin vaihdolla, mutta hitaalle lämpiämiselle ei tehty muuta kuin jäähdytysnesteiden vaihto. Se ei tuntunut pidemmän päälle kovin paljon vaikuttavan, ja isompi parannus saatiinkin myöhemmin lyömällä perinteinen pahvinpalanen syylarin eteen.

Halvempaa kuin Golfaaminen

Testi loppupuolella Mondeo toimikin sitten häiriöttömästi. Päätimme vielä laittaa auton viimeisen päälle kuntoon: korvasimme hieman väsyneen oloiset takaiskunvaimentimet uusilla, ja etupäähän taas vaihdoimme McPhersonin ylälaakerit. Vajaan 13 000 kilometrin käyttötestin huolloille, korjauksille ja rengashankinnoille tuli hintaa yhteensä 1 299,17 euroa – eli reilut 10 senttiä per ajettu kilometri.

Tästä summasta 705 euroa koostuu renkaista, eli rahoistaan tarkka olisi voinut jo alun perin etsiä paremmilla renkailla varustetun yksilön, ja vaikka pulittaa siitä jokusen satasen enemmän. Mondeon käyttökulut olivat kuitenkin edullisemmat kuin aiemmassa käytetyssä autossa – Volkswagen Golfissa, jonka DSG-vaihteistoremppa nosti huoltokulut kilometriä kohti 17,6 senttiin.

Mondeossa vastaavia isoja vikoja ei nimittäin tullut vastaan, ja auton seuraava omistaja kertoi meille sen läpäisseen katsastuksenkin ensi yrittämällä. Loppujen lopuksi Mondeo vaikutti olevan sellainen kuin muistelimmekin, eli auto edustaa perusvarmaa ja varsin yksinkertaista tekniikkaa. Olematon huoltohistoria ajoi meidät kuitenkin tekemään huoltoja useampaan otteeseen, mutta kuten sanottua, ne olivat onneksi kohtuuhintaisia.

Kohtuulliset verot ja vakuutukset

Vakuutushintojen vaihteluihin vaikuttaa tietysti auton lisäksi myös omistajan bonukset. Moottorin testeissä vakuutukset on laskettu seuraavalla tavalla: liikennevakuutus ilman kaskoa, ja täyskasko 70 prosentin bonuksilla. Esimerkkihenkilö on noin 50-vuotias helsinkiläismies.

Mondeon vakuutukset edellä mainituin ehdolla kustantaa vuodessa 1 651,8 euroa, eli 271 päivää kestäneeltä käyttötestiltä tämä tekee 1226,41 e. Käytetyn Golfin kohdalla vuoden ajalta vakuutukset olisivat maksaneet 2 173,61 euroa – eli ero on huomattava.

Myös veroissa on selkeä ero, johtuen Golfin dieselvoimalinjasta. Golfista kannettiin valtiolle veroa vuodessa 603,71 e. Mondeosta vuodessa valtio puolestaan ottaa 271,19 e. Johtuen Mondeon hurjasta kulutuksesta, enemmän ajavan kannattaisi kuitenkin ehdottomasti valita dieselauto.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen Taulukko: Jari Saarentaus

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy