Käyttötesti käytetyllä: Mondeo kiireessä korjaamolle

Vaikka auton huoltaisi yleensä itse, joskus aika voi olla niin tiukilla, että on tyydyttävä korjaamon palveluihin. Näin kävi myös meille – huollon hinta kuitenkin yllätti huokeudellaan.

Arki käytetyllä Ford Mondeolla on jatkunut rutiininomaisesti. Ajoa haittaavia vikoja ei ole juuri ilmaantunut, mutta kuten oikeastaan aina vanhan auton kanssa, pientä laitettavaa löytyy to do -listalta.

Tästä listauksesta yksi oli pakko saada kuntoon ennen kun autolla ajettaisiin enemmän, nimittäin seisontajarru. Vaikka ”käkkäri” pitikin toisella puolella, oli se saatava mahdollisimman nopeasti kuntoon jo turvallisuussyistä.

Pakkasten kiristyessä myös hidas sisäilman lämpiäminen alkoi ärsyttää. Erityisesti varpaat palelivat pidemmillä matkoilla, jaloille kun tuntui tulevan lämpimän sijaan korkeintaan haaleaa ilmaa.

Olemme käytettyjen käyttötesteissä pyrkineet tekemään kaikki huollot ja korjaukset itse, kun osaaminen siihen on riittänyt. Tällä kertaa kiire kuitenkin pakotti korjaamoreissuun.

Edelleen haaleahkoa

Veimme Mondeon Vantaan Motonet-huoltamolle ja kerroimme, että sisätiloihin ei tule lämmintä ilmaa, ja että seisontajarrun vaijeri on todennäköisesti vaihdettava.

Parin päivän päästä saimme sitten ilmoituksen, että auto on valmis. Hakureissulla meille kerrottiin, että vaijeri oli vaihdettu ja lämpeämisongelmaa oli korjattu jäähdytysnesteiden vaihdolla sekä järjestelmän ilmaamisella.

Niinpä seisontajarru toimii nyt hyvin, ja kabiinikin lämpiää kohtuullisesti – jäähdytysjärjestelmässä saattoi siis olla jonkin verran ilmaa. Yhä tuntuu kuitenkin siltä, että vanhaan tekniikkaan perustuva bensiinimoottori voisi tuottaa enemmänkin hukkalämpöä.

Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, joten lähiaikoina otetaan vielä käyttöön vanha kikka, eli pahvit auton keulalle. Jos tämäkään ei auta, täytynee tutkia Mondeon termostaattia – jota epäilimmekin alun perin ongelman aiheuttajaksi.

Akku ok, renkaat ei

Alkutalven pakkasilla Mondeon akku pääsi viikon seisottamisen myötä kertaalleen tyhjentymään, joten oletimme sen olevan huonossa hapessa. Toinen, kaksi viikkoa kestänyt paussi ajamiseen ei kuitenkaan toistanut vikaa: auto hörähti käyntiin ongelmitta, joten aiempi käynnistysongelma liittynee akun sijaan pätkäajoon. Akkua kun olisi hyvä ladata pidemmällä taipaleella säännöllisin väliajoin – ajamista vartenhan ne autot tehty on!

Sen sijaan auton mukana tulleet, valmiiksi epäilyksiä herättäneet talvirenkaat ovat jo vaihtokunnossa. Kun Mondeon siirtyi Nelostietä pitkin Savon seudulle, uudella Tikkakosken moottoritiepätkällä piti pitää nopeus maltillisena ja kieli keskellä suuta, sillä iäkkäät Nexenin nastarenkaat eivät tuntuneet purevan tien pintaan lainkaan. Rengaskaupoille on siis mentävä, vaikka lain mukaan alla olevilla vanhoilla rähjillä saisikin ajaa vielä pitkään.

Jäähdytysnesteet on hyvä vaihtaa

Jäähdytysnesteellä on autossa yksinkertainen tehtävä, jonka nimikin kertoo – jäähdyttää moottoria.

Käytännössä jäähdytysnesteenä voi käyttää vaikka pelkkää vettä, mutta siinä ei juuri ole järkeä kuin korkeintaan hätätapauksissa. Jäähdytysnesteeltä toivotaan korkeaa kiehumispistettä ja alhaista jäätymispistettä. Lisäksi jäähdytysnesteen tehtäviin kuuluu muun muassa korroosion ehkäiseminen – tämän vuoksi nesteet ovat glykolipohjaisia. Hyvä nyrkkisääntö glykolin ja veden suhteelle on 50/50-seos, mutta kovien pakkasten alueilla glykolia voi olla hieman enemmänkin. Kaupan hyllyllä tulee kuitenkin olla tarkkana, sillä nykyään tarjolla on myös valmiita seoksia, joita ei enää kannata laimentaa vedellä.

Ikääntyessään jäähdytysneste menettää näitä tärkeitä ominaisuuksia, kuten pakkaskestävyyttä. Tätä voi tarkastella erilaisilla työkaluilla, joiden hinnat vaihtelevat parista eurosta muutamiin kymppeihin. Huollon yhteydessä voi pyytää pakkaskestävyyden tarkistusta; se tuskin tulee maksamaan juuri mitään.

Myös korroosioneston heikkeminen on vanhan jäähdytysnesteen riski, ja nesteet kannattaakin vaihtaa autoon aina muutaman vuoden välein.

Jäähdytysnesteen vaihdossa ja lisäyksessä tulee huomioida, että erilaisia alkoholeja (etyleeni- ja propyleeniglykoleita) ei saa sekoittaa keskenään – tämä voi muodostaa jäähdytysjärjestelmään tukoksia. Yksinkertaistettu ohje on ollut se, ettei vihreitä ja punaisia jäähdytysnesteitä saa sekoittaa, mutta tämäkään ei pidä aina paikkaansa, sillä kaikki valmistajat eivät välttämättä noudata tätä tuttua ohjenuoraa. Asiaa monimutkaistaa vielä sekin, että myynnissä on vielä erikseen sinistä ja oranssia jäähdytysnestettä.

Juttu on julkaistu aiemmin Moottorissa 1–2/2022.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen