35 uutta Kawasakia – Suomen merkkiuskollisin motoristi

Harri Leskinen ja kauden 2017 silmäterä, upouusi Kawasaki GTR 1400.

Harri Leskinen osti tänä keväänä uuden Kawasaki GTR 1400:n. Tuorein hankinta on jo 35. uutena hankittu Kawasaki, joten kyseessä lienee merkkiuskollisuuden suomenmestaruus.

Kuopiolainen Harri Leskinen osti itselleen 60-vuotislahjan, minkäpä muun kuin uuden Kawasakin. Samalla merkillä mies on ajellut siitä lähtien kun 16-vuotiaana sai moottoripyörän ajamiseen oikeuttavan ajokortin.

– Kyllä ne oli ne 70-luvun kolmisylinteriset ja kaksitahtiset Kawasaki Mach 3 ja Mach 4, jotka käänsivät merkkivalinnassa vaakakupin Kawasakin suuntaan.

Se on aivan ymmärrettävää, sillä 500-kuutioinen Mach 3 tuli markkinoille 1969 ja 750-kuutioinen Mach 4 vuonna 1972, samana vuonna jolloin Leskinen oli mopoiässä. Aikansa kovimmat katupyörät tekivät varmasti vaikutuksen 15-kesäiseen motoristin alkuun.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Satapiikistä Möhköön

Satapiikkien jälkeen tulivat vuoroon 400-kuutioiset ja 650-kuutioiset mallit. Nälkä kasvoi syödessä ja jo vuonna 1980 nuori mies hankki itselleen ”Möhkö-Kawan”, eli 1300-kuutioisen kuusisylinterisen järkäleen. Malli tuli myöhemmin kuuluisaksi Arto ”Artsi” Nyqvistin stunttipyöränä.

Kahden Kawa-miehen - Leskisen ja Nyqvistin - tiet kohtasivat myöhemmin kaupanteon yhteydessä, kun kuopiolaismies kävi ostamassa Nyqvistin Artsi Cyclestä vuonna 1987 uuden GPX750:n. Leskinen joutui odottamaan yön yli Helsingissä pyörää ja ilta kului yhdessä Nyqvistin kanssa.

– Eipä siinä paljoa mitään sellaista tapahtunut, mistä vieläkään uskaltaisi kertoa. Mutta Artsin pakulla oltiin liikkeellä ja monenlaista sattui ja Nyqvistin puheet olivat jo silloin värikkäitä, raottaa Leskinen salaisuuden verhoa.

Vain 90-luvun laman aikana tuli taukoa moottoripyöräilyyn, mutta muuten pyörä on vaihtunut uudeksi melkeinpä joka kevät. Miksi?

– Se ei tunnu ollenkaan samalta lähteä ajokauteen vanhalla pyörällä. Uuden pyörän varastorasvojen käryäminen tuntuu mukavalta nenässä aina ensimmäisten kilometrien ajan. Ja sisäänajo on oma rituaalinsa keväällä ajokauden alussa.

Seinäjoen Kawasaki-kauppias, Jokiniemi-Motorsin Pasi Jokiniemi, sai kunnian myydä Harri Leskiselle tämän 35. uuden Kawasakin.

Nimismiehen mielipide vaihtoi tyylisuunnan

Leskinen on aina iskenyt silmänsä Kawasakin uusimpiin malleihin. GPZ750 Turbo oli vuonna 1984 aikaansa edellä, ja myös 90-luvun alun ZXR750 ”tuplaärrä” kuului aikansa kovimpiin moottoripyöriin. ZXR750RR-mallia rakennettiin vain 1000 kappaletta, jotta tehdas sai sille road racingiin Superbike-luokituksen. Näistä pyöristä Leskinen ehti omistaa kaksi, valmistusnumerot 720 ja 888.

Tyylisuunta muuttui 2000-luvun alussa parin kesän ajaksi customeihin - nekin tietysti Kawasakeja - kun paikallisen nimismiehen kanssa oli erimielisyyttä että kumman haltuun se Leskisen ajokortti oikein kuuluu. Kortin löysyyteen oli syynä Kawasakin esittelemä ZX12R, jonka voimavarojen kokeilu tarkoitti nopeusrajoitusten pitämistä pilkkana.

Tänä keväänä Harri Leskinen poikkesi linjastaan ja hankki Kawasaki GTR 1400:n, joka ei ole uutuusmalli vaan päinvastoin mallistosta poistuva versio.

– Lonkkavaivat pakottivat siirtymään sporttimalleista vähän rauhallisempiin vehkeisiin, toivottavasti vain väliaikaisesti. Tämä oli viimeinen vapaa GTR Euroopassa ja Kawasakin maahantuoja Sumeko onnistui hankkimaan sen minulle.

Kawasakin maahantuoja Sumekon Ari-Pekka Vanhala ojensi pyörän luovutuksen yhteydessä Leskiselle 60-vuotislahjaksi teetetyn kellon.

Nostalgia nostaa päätään sen verran, että Leskinen päätti hankkia itselleen Möhkö-Kawan takaisin siihen mennessä kun täyttää 60 vuotta. Vanhaa omaa yksilöä ei löytynyt, mutta lähes samanlainen tarttui haaviin ”laastaripyöräksi” pitkän etsinnän jälkeen. Nyt Leskisen Z1300 jatkaa elämäänsä arvoisellaan tavalla, museorekisteröitynä. Kuusikymppisen kuopiolaisen meno ja puheet ovat sen verran vauhdikkaita, että Kawasaki vaihtunee uuteen joka kevät vielä vuosien ajan. Mutta sen jälkeisellekin ajalle Leskisellä on yksi toive jäljellä.

– Kun maalliset ajelut loppuu, niin toivottavasti hautaan laskettaisiin mukaan se ensimmäisen F6 enduro-Kawa. Se kun oli silloin nuorenakin sellainen kaveri, että sellaista monttua ei ollut josta ei yhdessä olisi ylös noustu.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Janne Huhtala ja Harri Leskisen arkisto