Älyliikenne: mitä se on, ja miksi sitä tarvitaan?

Aulin Seminaariristeily_2018_Panu_Sainio_AALTO

Älyliikenteelle on yksinkertainen tarve: haluamme lisää mukavuutta.

– Pitkään liikuttiin kävelemällä, purjehtimalla ja hevosilla. Sitten tuli polkupyörä, joka mahdollisti naimisiin menon naapurikyläläisen kanssa.

Aalto yliopiston älyliikenteen tutkimushankeessa työskentelevä yli-insinööri Panu Sainio tiivistää liikkumisen historiaa ja maailman pienentymistä.

Kun liikkumisen kehitys vei auton alkuhistoriaan, vei polttomoottori lopulta voiton varhaisista sähkö- ja höyryautoista. Polttomoottori tarjosi vaivattomimman kokonaisuuden, ja ratkaisu vakiintui.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Helpompaa ja mukavampaa kohti

Älyliikenteen taustalla on sama pyrkimys, joka on ohjannut liikkumista kivikaudelta asti. Ihmiset haluavat helppouteen, mukavuuteen ja käytettävyyteen.

– Hevonen on mukava eläin, mutta auto tarjosi vielä helpompaa liikkuvuutta, tiivistää Sainio, ja muistuttaa miten aikanaan New Yorkista siivottiin miljoona kiloa hevosen lantaa joka päivä. Siihen verrattuna varhainen polttomoottoriauto nähtiin ympäristöystävällisenä. Auton saattoi myös sammuttaa, siis jättää hoitamatta.

Kehitys parempaa ja helpompaa liikkumista kohti ei aina ole suoraviivaista. Monesti nähdään syklejä, jolloin innostutaan jostain ja kehitetään sitä, mutta asia unohtuu seinän tullessa vastaan. Sitten aihe nousee taas esiin, ja kehittyy eteenpäin. Kierrokset toistuvat, ja aina saadaan ratkaistua jotain.

Sähköauto oli automobiilin alkuvaiheilla vahva vaihtoehto, mutta polttomoottori voitti. Sitten sähköautosta innostuttiin uudelleen monella vuosikymmenellä, mutta se ei vielä lyönyt läpi.

Ylipäänsä autojen kehittymisessä näkyy alan valtavan koon tuoma hitaus: maailmassa tehdään 2,2 henkilöautoa joka sekunti. 70 000 000 autoa vuodessa. Moottoroituja kaksipyöräisiä syntyy 5,5 kappaletta per sekunti.

Valtavan koneiston muokkaaminen uusiin tarpeisiin on hidasta ja haastavaa. Markkinoiden muokkaantumista ohjaavat myös öljyn hinnan kaltaiset reunaehdot. Ensin pelkäsimme öljy loppuvan – ja nyt pelkäämme, että käytämme sen loppuun!

Seuraava askel

Mutta mikä on mukavuuden seuraava askel? Ehkä se, että ajoneuvo tukee entistä paremmin autojen ja matkustajien hyvinvointia aktiivisten turvajärjestelmien avulla, esimerkiksi ehkäisemällä kaikkien kannalta ikävät ja epätoivotut kolaritilanteet? Pidemmän päälle nämä kysymykset ratkaissee autonominen liikkuminen: itse ajamisessa on lopulta nyky-yhteiskunnan kannalta varsin suuria juridisia vastuukysymyksiä.

Muutos vaatii vaivattomuutta

Sainio heittää tyypillisen esimerkin omasta elämästään.

– En suostu helpolla luopumaan ilmastoidusta automaattivaihteisesta henkilöautosta. Se ratkaisee koko liikkumistarpeeni ensimetreiltä loppumetreille, kotipihalta työpaikalle. Sillä liikkuminen on mukavaa.

– Ongelma on se, että aika moni muukin ihminen ajattelee tällä tavalla, Sainio jatkaa viitaten jatkuvasti kasvaviin liikennemääriin, ja globaalilla tasolla paikoin sietämättömään ruuhkautumiseen. Eikä ruuhkaan auta mahdollisesti päästötön sähköautokaan: se on toki paikallisesti päästötön, mutta silti siinä ruuhkassa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Älyliikenne on laaja käsite

Älyliikenne tarkoittaa tällaisten ongelmien ratkaisemista tai ehkäisyä teknologian keinoin. Tutkimusta tehdään monella tasolla, ei pelkästään suuria linjoja, kuten jättiruuhkia ja robottiautoilutulevaisuutta pohtimalla.

Yksinkertainen esimerkki älyliikenteen tuomista mahdollisuuksista arkipäiväiseen kaupunkiliikenteeseen on konenäön tuoma mahdollisuus nähdä talojen läpi: kamerat lukevat risteystä, analysoivat liikennettä ja viestivät sen epäedullisesta suunnasta nurkan takaa lähestyvälle autolle ja auton kuljettajalle.

Ylipäänsä ensiaskeleita jo nyt ottava autojen välinen viestintä tarjoaa paljon potentiaalia: autot voivat viestiä liukkaudesta, kolarista tai esimerkiksi vapaista pysäköintipaikoista.

Sainio kertoo Suomen tarjoavan erinomaisen pohjan älyliikenteen kehittämiseen: esimerkiksi koko mobility as a service -käsite on Suomesta kotoisin, ja maan pääomaköyhyyteenkin on keksitty Slushin kaltaisia ratkaisuja.

– Älyliikenteen kehittämisessä ei kannata turvautua perinteiseen ”ei se onnistu” asenteeseen. Jos kehitetään, se voi onnistuakin.

Joku lyö aina rahoiksi

Yksi kysymys jää silti avoimeksi. Kun junamatkustus alkoi, syntyi ihmisille vapaata aikaa liikkumisen ohessa. Sitä alettiin kuluttamaan lukemalla. Syntyi sanomalehtiä ja niitä myymään perustettiin Suomessakin jo vuonna 1910 Rautatiekirjakauppa, sittemmin Rautakirja ja R-Kioski.

Kun älykäs liikenne joskus pääsee autonomiseen liikkumiseen, mitä vapautuneella ajalla tehdään?

– Robottiauto tappaa ajan merkityksen, Sainio summaa ja jatkaa, jos en ole enää auton kuljettaja, kestääkö työmatkani puoli tuntia vai puolitoista tuntia menettää merkityksensä. Voi tehdä töitä tai viihtyä. Ainoa kysymys onkin, kuka tekee tällä vapautuneella ajalla rahaa ja miten?

Teksti: Lauri Ahtiainen, kuva: Antti Hentinen