Ammattilainen harrastajien joukossa – Haastattelussa Toni Vilander Le Mans Classicissa

Moottori kävi haastattelemassa kankaanpääläistä kilpa-autoilijaa klassikkotapahtumassa, jossa Toni Vilanderin työtehtäviin kuului kahden auton ajaminen.

Le Mans Classic on tapahtuma, jossa kokoontuvat paitsi klassikkoautojen intohimoiset harrastajat, myös iso kattaus entisiä tehdas- ja yksityistallien kilpureita viimeisen sadan vuoden ajalta.

Usein kilpailussa mukana olevat kuljettajat ovat enemmän herrasmiespainotteisia, intohimoisia harrastajia tai vauhdinnälkäisiä keräilijöitä, kuten esimerkiksi kelloistaan tunnettu Richard Mille. Lähtölistalta löytyy kuitenkin myös tunnettuja kilpa-autoilijoita, kuten kaksinkertainen Le Mansin voittaja Brian Redman, kilpailun nelinkertainen voittaja Yannick Dalmas, omaa nimeään kantaneella prototyypillä kilpaillut Henri Pescarolo- sekä kaksinkertainen Le Mansin luokkavoittaja Toni Vilander.

Ajovarusteet odottelivat Ferrarin ohjaamossa seuraavaa lähtöä.

Moottori kävi haastattelemassa kankaanpääläistä kilpa-autoilijaa klassikkotapahtumassa, jossa Vilanderin työtehtäviin kuului kahden auton ajaminen.

- Tapasin aikoinaan täällä kilpailemani auton, vuoden 2010 Ferrari F430 GTC Evon, omistajan Hockenheimilla ratatapahtumassa. Omistaja pyysi minua ajamaan Classicissa tänä vuonna, ja vastasin, että kyllähän se käy. Omistaja itse ajoi treeneissä yhden kierroksen, jonka jälkeen hän ajoi takaisin varikolle ja sanoi, että “aja sinä Toni vaan”, Vilander naurahtaa.

Lauantain avauslähtö ajettiin märissä tunnelmissa.

Tutun, turvallisen ja voitokkaaksi todetun F430:n lisäksi Vilander pääsi hyppäämään toisen voitokkaan Ferrarin kyytiin: nelosryhmään luokitellun vuoden 1972 365 GTB/4 Competizionen.

Aikansa unelmien Grand Touring –auto rakennettiin kilpakäyttöön poikkeuksellisesti ainoastaan tarkoin valituille asiakkaille. Ferrari ei tehtaana koskaan kilpaillut GTB/4:llä. Hyppy ison ja painavan etumoottorisen, 400-hevosvoimaisen V12-Ferrarin kyytiin aiheutti siroihin ja aerodynaamisesti moderneihin GT-autoihin tottuneelle Vilanderille hämmästyksen hetkiä.

F430:n verrattuna Ferrari 365 GTB/4 Daytona on iso, mutta tehoa 4,4-litraisesta V12-moottorista irtoaa kiitettävästi.

- Joku ajoi samassa lähdössä vastaavalla keltapunaisella Daytonalla todella kovaa. Itse en osaa luottaa näin vanhaan autoon. Tehoa on rutkasti, mutta aerodynamiikkaa ei, ja tuntuukin, että auto lähtee suoralla lentoon. Lisäksi F430 on kolaritestattu, mutta jos Daytonalla käy jotain, niin uhkana on, että pitkä ja painava V12 tulee konetilaan, Vilander kertoo huvittuneena.

- F430 on mieleisempi, kun siinä hypätään tuttuun ja turvalliseen eikä tarvitse hirveästi opetella mitään. Katsoo vain, ettei tule hölmöiltyä. Radalla ajetaan periaatteessa täysillä, mutta kuitenkin vähän sen sadan prosentin alle. Jokainen jarrutus on vähän liian aikainen, eikä konettakaan tarvitse viimeiseen punavaloon asti kierrättää, jatkaa Vilander.

Yleisöä riitti Dunlop Schicanen luona radan alkuosassa, vaikka hetkeä aiemmin lähtö jouduttiin keskeyttämään kovan sadekuuron takia.

Tapahtuma teki Vilanderiin vaikutuksen koollaan, järjestelyillään sekä monipuolisella kalustollaan. Eri aikakausien kalustoa ja niiden parissa työskennelleitä yhteen kerännyt tapahtuma yhdisti Vilanderin paitsi monien kuljettajakollegoiden, niin myös toisen aikanaan edustamansa italialaismerkin, Maseratin, henkilöstön kanssa.

- Täällä on yllättävän paljon vanhoja kuskituttuja samalta ajalta erilaisissa autoissa, niin prototyypeissä kuin GT1 ja GT2-autoissa. Mukana on myös paljon mekaanikkoja etenkin Ferrarin ja Maseratin puolelta, jonka MC12 GT1:llä ajoin Italian sarjaa vuonna 2006. Tämä on ollut hieno tapahtuma rennolla meiningillä, yleisöä on todella paljon ja meitä kuljettajiakin on mukana noin tuhat, Vilander valottaa.

Vilanderin GT-uran alkuaikojen tykki, GT1-luokan Maserati MC12, oli myös edustettuna Le Mans Classicissa. Maseratilla Vilander ajoi Italian GT-sarjaa kaudella 2006.

Ferrarin katossa ovat sillä Le Mansissa kilpailleiden kuljettajien nimikirjoitukset; Toni Vilander, Giancarlo Fisichella sekä Jean Alesi.

Vaikka GT-autoihin on alkuajoista alkaen kuulunut herrasmieskuljettajien, eli varakkaiden harrastajien, kilpaileminen, on Vilander tottunut jakamaan kilparadan enemmän tai vähemmän ammattilaisten kanssa. Classicissa mukana on paljon myös fiilistelijöitä ilman korkean tason kilpataustaa, ja radan jakaminen monenlaisen kilpataustan omaavien kuljettajien kanssa vaatii erilaista asennoitumista ja vastuuta myös ammattilaiselta.

Vilander ajoi kilpaa myös tehokkaampien GT1-luokan autojen kanssa. Kuvassa punaisen Ferrarin edessä on vuoden 2005 Aston Martin DBR9 GT1.

- Radalla on pakko pärjätä eri tasoisten kuljettajien kanssa. Ei tässä ole tullut sarvet päähän -meininkiä niin, että mennään jokaiseen tyhjään tilaan. Kun on auton puikoissa niin siinä tajuaa nopeasti, minkälaisia ympärillä olevat kaverit ovat.

- On paljon kuskeja, jotka jännittävät ajolinjaa ja kääntävät mutkaan todella aikaisin, eikä se ole välttämättä aina edellä ajavan kuskin vika, jos takana tuleva kokee, että mitä tässä tapahtuu. Pitää ottaa iisisti vaan. Tällaisessa ajokeikassa isoin juttu on se, että vehkeet pysyvät kunnossa, se menee kaiken edelle, Vilander kertoo lähtökohdistaan Classicissa.

Sateisessa kilpailussa sattui ja tapahtui. Vilanderilla ja toisella, valkoisella F430:llä on oikea ajosuunta, hopea Audi R8 –prototyyppi sen sijaan katsoo väärään suuntaan Mulsannea.

Vaikka tapahtuma juhlistaakin Le Mansin historiaa ja autot ovat radalla ikään kuin näytösajossa, on ohjaamoissa usein täysi kilvanajo päällä.

Miten itse kilpailu lopulta sujui, Toni Vilander?

- Avauskisan jälkeen tuli tunteita pintaan, kun ei välttämättä tiedä, montako kierrosta tulee vielä täällä Le Mansissa ajettua. Kisa oli oikein mukava, ei ollut hölmöilevää porukkaa ympärillä ja sai ajaa omaa tahtia. Oli jopa vähän yritystä, mikä oli todella kiva. Fiilis autosta on todella hyvä, mekaanikot saivat rengaspaineet ja säädöt suurin piirtein säädettyä kohdalleen, ja auto tuntui toimivan koko ajan paremmin.

Toni Vilanderin se tutumpi toimisto, eli Ferrari F430:n ohjaamo.

- Mekaanikot olivat vähän suru puserossa ensimmäisen kilpailun jälkeen, kun jouduin tiimin yllätykseksi kärsimään 20 sekunnin aikasakon ammattilaistaustani vuoksi. Sunnuntain kisalähdössä kuitenkin saatiin otettua tiimille ja autolle vielä yksi voitto lisää palkintokaappiin 25 sekunnin erolla seuraavaan!