Autoilun kivinen alkutaival Suomessa – näin harjoittelivat ensimmäiset autoilijat

Auto tuli Suomeen noin 120 vuotta sitten. Ensimmäisten ajokilometrien tarkkaa ajankohtaa ei tunneta, mutta autoilun alkutaipaleen tiedetään olleen kankea. Yrityksen puutteesta se ei kuitenkaan johtunut.

Suomen ensimmäinen auto on arvoitus, jota on yritetty selvittää pitkään ja hartaasti. Täyttä varmuutta siitä, minkälaisella ajoneuvolla ja missä ajettiin maan ensimmäinen autoilukilometri ei ole. Kilpailevia näkemyksiä on muutama.

Varmuudella voidaan sanoa, että viimeistään vuonna 1899 Suomessakin nähtiin auto. Havaintoja on kirjattu useampaan lähteeseen, kertoo autoilun alkuvaiheitakin esittelevä uutuuskirja.

Autoliiton satavuotisjuhlien kunniaksi julkaistu Vuosisata vapaan liikkuvuuden puolesta -teos luo kaikkiaan varsin syvällisen katsauksen satavuotiaan Autoliiton ja noin 120-vuotiaan autoilun historiaan Suomessa.

Artikkelin pääkuva on osa kirjan kuvitusta. Tyylikkäät herrasmiehet suorittavat ajoharjoittelua Orient-merkkisellä autolla 1900-luvun alkuvuosina. Innokkuudesta huolimatta autoilu pysyi pitkään pienen piirin harrastuksena ja autot melkoisina harvinaisuuksina Suomessa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kauppa ei käy

Autot eivät käyneet kummoisesti kaupaksi, vaikka yritystä oli. Autoilun eteen tehdyistä ponnisteluista voidaan kiittää muun muassa polkupyöräilijöitä. Esimerkiksi syksyllä 1899 kaksipyöräisten kulkupelien kilpanäyttämöllä esiteltiin myös kiinnostavaa automobiilia. Pian nähtiin myös ensimmäiset automainokset lehdissä.

Vaikka autoilu sai näkyvyttä, pysyi suosio maltillisena. Suurimpana syynä pidetään heikkoa taloustilannetta. Autoihin ei kertakaikkiaan ollut varaa 1900-luvun alun Suomessa.

Toinen hidaste oli autojen herättämä pelko. Historiallisten lähteiden mukaan uusista ajoneuvoista ei pitänyt varsinkaan naisväki. Niitä pelkäsivät myös liikenteen luottovoimanlähteinä tunnetut hevoset.

Kolmas autoilun este oli tiestö, jonka heikko kunto riitti juuri ja juuri hevosliikenteelle. Autoilijalta eteneminen edellytti toisinaan niin taitoa kuin hurjapäisyyttäkin. Ilman urheiluhenkeä ja seikkailunhalua ei ratin taakse ollut asiaa.

Tarvittavaa ajotaitoa kartutettiin omatoimisella harjoittelulla, kuten artikkelin pääkuvasta voi havaita. Tarkempia vaatimuksia kuljettajan taidoille tai ajoneuvon varusteille ei aluksi ollut, joten luontevan harjoituspaikan tarjosi esimerkiksi nurmirinne ja ajoasuksi sopi tyylikäs puku hattuineen.

Järjestyssäännöt myös autoille

Vähitellen autoja oli Suomessa jo sen verran, että niiden käyttämiselle arvioitiin tarvittavan myös yhteiset pelisäännöt. Maan ensimmäinen kolari oli ajettu jo 1899 lähellä Viipuria, mutta ensimmäisenä automobiililiikenteen järjestyssäännöt ehdittiin laatimaan ja ottamaan käyttöön Helsingissä. Vuosi oli 1907.

Vähitellen autoiliun mahdollisuuksiin alettiin uskoa myös laajemmin. Suomen Matkailijayhdistyksen päätös ryhtyä julkaisemaan autoilijoille suunnattua tiekarttaa vuonna 1913 viitoitti tietä myös kotimaisen ajoneuvomatkailun kehitykselle.

Ensimmäiset suuremman mittakaavan autokilpailut ajettiin talvella 1910 Viipurin Papulanlahden jäällä, mutta autokaupan piristymistä ja autoilun laajempaa yleistymistä oli silti maltettava odottaa vielä lähes vuosikymmen.

Teksti: Antti Hentinen ja Eetu Kokkonen Lähde: Autoliiton julkaisema satavuotishistoria "Vuosisata vapaan liikkuvuuden puolesta".
Pääkuva: Helsingin kaupunginmuseo / H. Rosenberg

Lue myös:

Sata vuotta yksissä kansissa

Artikkellin lähteenä on käytetty Autoliiton julkaisemaa ”Vuosisata vapaan liikkuvuuden puolesta” -teosta. Tuomas Rantalan kirjoittama kovakantinen, 248-sivuinen kirja luo kattavan katsauksen Autoliiton sekä suomalaisen autoilun ja yhteiskunnan historiaan ylä- ja alamäkineen.