Bernina Express: se toinen maailman hitain pikajuna

Alpit ovat näyttävä maantieteellinen este, joka jakaa Euroopan sen pohjoiseen ja eteläiseen osaan. Parhaiten tämän vuorijonon näkee sitä varten suunnitellusta näköalajunasta.

Autoilijoille Alppien läpäisemiseen on useampi tunneli, ja kesällä Alpit voi myös ylittää esimerkiksi Sveitsissä näyttävää ja historiallista Gotthardin solatietä pitkin. Perhe kiittää, mutta kuskin on pidettävä katse tiessä.

Yksi vaihtoehto on siis hypätä junan kyytiin. Junasta myös näkee maisemat autoa paremmin – ellei alla ole avonainen menopeli.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ne kuuluisat ”pikajunat”

Glacier Express on Sveitsin kuuluisin maisemajuna, joka kulkee Sveitsin itäosasta St. Moritzista melko lännessä sijaitsevaan Zermatiin. Matkaa tehdään siis Alppien pohjoispuolella, mutta silti hetkittäin varsin korkealla matkaten. Radan korkein kohta on Oberalp 2033 metrin korkeudessa. Jatkuvista nousuista ja laskuista johtuen 275 kilometrin matkaan kuluu kahdeksan tuntia.

Sveitsin toisiksi kuuluisin pikajuna eli Bernina Express kulkee puolestaan Churista Italian puolelle Tiranoon eli Alppien yli/läpi. Matkaa kertyy 145 kilometriä, ja aikaa tähän kuluu neljä tuntia. Pikajunan keskinopeus on siis huimat 36 km/h.

Chur

Graubündenin kantonin pääkaupunki Chur on yksi Sveitsin vanhimpia kaupunkeja. Jo roomalaiset pitivät siellä majaansa, mutta jo kauan ennen heitä Churissa on ollut asutusta – viimeisempien arvioiden mukaan alueella on asuttu jo noin 6000 vuotta sitten.

Syykin on lopulta hyvin selvä. Churin läpi virtaa Rein, ja kaupunkia ympäröivällä alueella on haastava asua, sillä kaupunkia ympäröivät joka puolelta 2000–3000 metriä korkeat vuorenhuiput. Tästä johtuen Chur omaa myös kaupunkina melkoiset korkeuserot. Kaupungin alueen matalin kohta on 551 metrin korkeudella merenpinnasta, kun korkein kohta yltää 2805 metriin.

Chur on myös tärkeä rautateiden risteyskaupunki, ja siitä samasta maantieteellisestä seikasta johtuen, miksi kaupunkiin on ylipäätään syntynyt asutusta. Lukuisista alppisolista tulevat kiskot yhdistyvät Churissa muuhun Sveitsiin.

Chur on myös Graubündenissä operoivan Rhätische Bahnin kotipaikka. Kyseessä on Sveitsin suurin ei-valtiollinen rautatie, joskin Sveitsin valaliitto omistaa siitä 43 prosenttia. Suurin omistaja on Graubündenin kantoni 51 prosentillaan. Rataverkon pituus kaikkineen on 384 kilometriä. Rhätische Bahn operoi luonnollisesti myös Bernina Expressiä.

Se nousee sittenkin

Churin rautatieasema sijaitsee 584 metriä merenpinnan yläpuolella. Bernina Expressin korkein kohta on Berninan solassa 2253 metrin korkeudessa sijaitseva Ospizio Bernina. Kiivettävää riittää siis 1669 metrin verran.

Radan ensimmäinen osuus eli Albulan solan läpi vievä Albula-linja on rakennettu vuosina 1896–1904. Toinen osuus eli Berninan solan läpi vievä Bernina-linja valmistui puolestaan vuosien 1909–1910 välillä.

Ja koska kyseessä on näköalajuna, vaunut ovat luonnollisesti sen mukaiset eli mallia panoraama. Isoista ja ylös asti ulottuvista ikkunoista onkin kieltämättä hyvä katsoa pittoreskejä maisemia. Kuvien ottaminenkin onnistuu; parhaiten tietysti painamalla kamera mahdollisimman kiinni ikkunaan, jolloin peilaukset jäävät vähiin.

Kesällä Bernina Express on sen verran suosittu, että paikan varaaminen hyvissä ajoin etukäteen on oikeastaan pakollista. Muina vuodenaikoina on hieman väljempää. Parhaiten näköalat avautuvat menosuuntaan nähden oikealla istuttaessa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Unescon maailmanperintökohde

Sveitsiläiset osaavat rakentaa siltoja ja tunneleita. Bernina Expressin varrella siltoja on 196 ja tunneleitakin 55. Raideleveys on vuoristojunien tapaan mallia kapea eli tasan metri. Vertailun vuoksi Suomessa raideleveys on 1524 millimetriä eli 1,52 metriä. Muualla Euroopassa on pääosin käytössä ns. standarileveys eli 1435 millimetriä.

Koko matka kuljetaan myös sähkön voimin, sillä koko kisko-osuus on sähköistetty.

Ja koko rautatie on oikeastaan yhtä isoa insinöörityön taidonnäytettä, joten ei ole mikään ihme, että rata on hyväksytty vuonna 2008 Unescon maailmanperintökohteiden listalle.

Yksi näyttävimmistä kohdista on Landwasser Viaduct Tiefencastelin ja Filisurin välissä. Silloin kannattaa pitää kamerat valmiina.

Yksi radan erikoispiirteistä on myös spiraalin tavalla kulkevat kiskot, jolloin juna kerää tai menettää korkeutta. Usein tämä tapahtuu tunnelissa, ja useimmiten Bergünin ja Predan välissä, jossa juna kiipeää 400 metriä varsin lyhyellä matkalla. Jyrkkyydestä huolimatta koko raideliikenne on toteutettu ilman hammasratasosuuksia.

Parhaiten spiraalin näkee vähän ennen Tiranoa radan loppupäässä. Ikkunasta katsottaessa näyttää siltä, että juna jahtaa omaa häntäänsä.

Upea Engadin

Engadinin laakso on Sveitsin talviurheiluparatiiseja ja yksi Euroopan korkeimmalla sijaitsevia laaksoja. Mutta on siellä tehtävää ja nähtävää ympäri koko vuoden. Kun juna saapuu Engadiniin Albulan tunnelin läpi, ollaan noin 1700 metrin korkeudessa. Seuraa junamatkan pisin tasainen osuus. Kokonaisuudessaan Engadinin laaksolla on pituutta 80 kilometriä. Nyt matkustetaan siitä kuitenkin vain osa.

Juna kulkee kapeahkossa laaksossa, jonka pohjalla virtaa Flaz niminen joki. Se virtaa puolestaan Inniin, joka laskee Tonavaan. Näin syksyllä ruska on alueella kauneimmillaan.

Junassa on ravintolavaunu, mutta tarjoilija kulkee myös vaunuissa ottamassa vastaan ihmisten juoma- ja ruokatoiveita. Turisteille suunnatussa näköalajunassa hintataso on luonnollisesti asianmukainen. Fiksu on pakannut reppuun eväsleipää tai -salaattia ja riittävästi juotavaa.

Tämä hetki laaksossa matkattaessa on paras hetki tankkaukseen, sillä nähtävää ei ole aivan yhtä paljon kuin jyrkemmillä raideosuuksilla. Nättejä maisemat ovat toki kuitenkin.

Radan varteen tällä osuudella jäävä suurin kaupunki on 1773 metrin korkeudessa sijaitseva Pontresina.

Bernina

Engadinin laakson lopussa alkaa Berninan sola, ja jo heti alussa silmien eteen avautuu 4093 metrin korkeuteen yltävä Piz Bernina ja sen juurella lepäävä jäätikkö.

Kiskot vievät myös pittoreskin Lago Biancon eli valkoisen järven rannalle. Olemme puurajan yläpuolella, maisema on jylhän kaunis.

Matkamme aikana samassa vaunussa matkustava malesialaisryhmä on tästä kaikesta ja etenkin järven turkoosista vedestä selvästikin haltioissaan. Kamerat käyvät todella kuumana.

Pian juna ohittaa myös reitin varrella korkeimmalla sijaitsevan aseman eli Ospizio Berninan 2253 metrin korkeudessa.

Heti kohta sen jälkeen pysähdytään Alp Grümin asemalla 2091 metrin korkeudessa. Ja kuten laskevasta korkeuserosta voi päätellä, nyt ollaan jo Alppien eteläpuolella. Tästä eteenpäin matka on pelkkää alamäkeä.

Pysähdys tällä asemalla kestää noin vartin eli kaikilla halukkailla on riittävästi aikaa hypätä ulos junasta jaloittelemaan ja ottamaan pakolliset selfiet.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Bella, bella

Matka jatkuu vielä Sveitsin puolella, mutta kieli junan ulkopuolella muuttuu italiaksi. Se on yksi Sveitsin neljästä virallisesta kielestä saksan, ranskan ja retoromaanin lisäksi. Myös retoromaania kuulee Graubündenin kantonin alueella usein.

Lopulta juna ylittää Italian rajan muutama kilometri ennen pääteasemaa Tiranossa. Nyt ollaan enää 430 metriä merenpinnan yläpuolella. Tämä on matkan matalin kohta.

Tiranossa ei ole hirveästi nähtävää ja koettavaa, mutta lounastauon verran aikaa kuluu kuitenkin melko helposti. Tauko ennen paluumatkaa on noin 1,5 tuntia.

Ja jos paluumatka samaa reittiä pitkin ei innosta, Tiranosta voi hypätä myös Bernina Express -bussin kyytiin, joka vie Italian puolella Comojärven kautta takaisin Sveitsiin ja Luganoon. Sieltä pääsee puolestaan junalla kätevästi takaisin vaikkapa Zürichiin.

Rhätische Bahnin kotisivut: www.rhb.ch/en/home

Teksti: Vesa Eskola, kuvat: Vesa Eskola, Rhätische Bahn ja Switzerland Tourism