Hirvikolareissa 20 kuollutta kymmenessä vuodessa

Kaikki kuolemiin johtaneet hirvikolarit sattuivat teillä, joiden nopeusrajoitus oli vähintään 80 km/h.

Suomen tieliikenteessä tapahtui kymmenen vuoden aikana 20 hirvionnettomuutta, joissa kuoli 20 henkilöä. Kaikki onnettomuudet tapahtuivat teillä, joiden nopeusrajoitus oli vähintään 80 km/h.

Tutkijalautakuntien mukaan onnettomuuksille tyypillinen riskitekijä oli se, että kuljettajat eivät alentaneet ajonopeuttaan hirvivaaran tai heikentyneiden olosuhteiden vuoksi.

Tutkijalautakunnat ovat tunnistaneet useissa onnettomuuksissa riskitekijäksi sen, että kuljettaja ei alentanut ajonopeuttaan hirvivaara-alueella tai näkyvyyden ollessa rajoittunut esimerkiksi sateen, pimeyden tai auringonpaisteen vuoksi, huomauttaa liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty Onnettomuustietoinstituutista.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Alemmilla nopeusrajoituksilla ei kuolonkolareita

Nopeusrajoitus hirvikolareiden onnettomuuspaikalla oli 14 tapauksessa 100 km/h ja kuudessa tapauksessa 80 km/h. Näitä alemmilla nopeusrajoituksilla ei tapahtunut yhtään kuolemaan johtanutta hirvionnettomuutta. Suurin osa onnettomuuksista tapahtui lautakuntien arvioiden mukaan nopeusrajoituksen mukaisella ajonopeudella.

Näin vähennät kolaririskiä

Moottori kertoi vastikään mitä autoilija itse voi tehdä vähentääkseen riskiä joutua riistaonnettomuuteen. Esimerkiksi reitinvalinnoilla voi vähentää todennäköisyyttä joutua tekemisiin hirvieläinten kanssa.

– Hirviaidat ovat merkittävä turvallisuustekijä. Todennäköisyys joutua hirvikolariin tällaisella aidatulla tieosuudella on huomattavasti pienempi kuin aitaamattomalla. Suosittelen huomioimaan tämän reitinsuunnittelussa, Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vinkkaa.

Vesalaisen mukaan on olennaista tehostaa havainnointia entisestään eli suunnata katse kauas eteen ja tarkkailla muun liikenteen lisäksi erityisesti tien varsia ja pöheiköitä, joista hirvieläimet ryntäävät tielle. Mitä aiemmin kuljettaja kykenee tekemään havainnon riistaeläimestä, sitä enemmän hänelle jää aikaa toimia.

Hän tähdentää, että alhaisempi ajonopeus antaa aikaa havainnointiin, arviointiin, ajatteluun ja toimintaan. Kuljettajan mahdollisuudet havaita hirvi ja välttää törmääminen ovat huomattavasti paremmat 80 km/h kuin 100 km/h -nopeudesta.

Havaintojensa perusteella tutkijalautakunnat esittävät, että liikenneturvallisuuden parantamiseksi hirvien pääsy tielle tulee estää rakentamalla riista-aitoja ja riistalle sopivia teiden ylitys- ja alituspaikkoja.

Hämärän aikaan kolahtaa

Hirvionnettomuuksista alle kolmannes tapahtui hirvivaara-alueella ja kaksi kolmesta tapahtui hämärän tai pimeän aikaan. Puolet kuolemaan johtaneista hirvionnettomuuksista tapahtui heinä-elokuussa. Onnettomuuksista joka toinen tapahtui moottoripyöräilijälle.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat vuosina 2010−2019 kaikkiaan 25 kuolemaan johtanutta eläinonnettomuutta, joissa kuoli 25 henkilöä. Onnettomuuksista 20 oli törmäyksiä hirveen, kolme hevoseen ja yksi poroon. Yhden onnettomuuden eläintä ei tunnistettu.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Marraskuu vaarallisinta aikaa

Riistaonnettomuuksissa on mukana hirvien lisäksi valkohäntäpeuroja, metsäkauriita, metsäpeuroja, villisikoja ja kuusipeuroja. Autojen eteen säntäilevät etenkin valkohäntäpeurat. Riistakolareiden kannalta haasteet kasvavat syksyn ja pimeiden ajo-olosuhteiden edetessä. Vakavin haaste ovat muuta riistaa isokokoisemmat hirvet.

Vaarallisinta aikaa hirvivaaran kannalta on marraskuu.

Tiedätkö kuinka toimia kolaripaikalla?

Ja jos käy riistakolari, on autoilijan hyvä tietää, mitä välittömästi sen jälkeen tulisi tehdä, olipa autoilija osallisena kolarissa tai saapuu tuoreeltaan kolaripaikalle.

On hyvä esimerkiksi mieltää, että varoittamalla muuta liikennettä ehkäistään lisäonnettomuudet, jotka voivat olla seurauksiltaan jopa vakavampia kuin alkuperäinen riistaonnettomuus. Lisää vinkkejä täältä.

Liikennevakuutuksesta korvattiin 4 600 eläinvahinkoa

Vuosina 2010–2019 tapahtui kaikkiaan 4 585 liikennevakuutuksesta korvattua eläinvahinkoa. Tapausmäärät ovat olleet kasvussa. Vuonna 2013 tapauksia oli 323 ja vuonna 2019 korvattiin 597 vahinkoa. Liikennevakuutuksesta on korvattu pääasiassa henkilövahinkoon johtaneita eläinvahinkoja. Näiden lisäksi ajoneuvoihin ja muuhun omaisuuteen kohdistuneita vahinkoja on voitu korvata vapaaehtoisista vakuutuksista.

Valtaosa eli 70 prosenttia liikennevakuutuksesta korvatuista eläinvahingoista tapahtui kesäkuun ja marraskuun välisenä aikana. Syyskuu ja lokakuu erottuvat muita kuukausia hieman suuremmilla vahinkomäärillä. Korvatuista eläinvahingoista 59 prosenttia tapahtui hämärän tai pimeän aikaan.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Shutterstock Lähde: OTI

a:5:{i:0;s:6:"101057";i:1;s:6:"101062";i:2;s:6:"101532";i:3;s:5:"50778";i:4;s:5:"31583";}

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy