Huutokauppahelmet – rantakirppujen isä Meyers Manx

Hiekkarantojen kutsuessa tulevat tietysti mieleen ranta- tai dyynikirput. Meyers Manx on tarina uudesta autoluokasta ja idean kopioinnista.

Kesä on täällä, joten on aika suunnata katseet myös kesäisiin harrastuksiin. Yksi loistavimmista paikoista auringon palvomiseen on tietysti hiekkaranta, mutta mitäpä jos rakkaus autoihin kutsuu sielläkin? Mitä jos rannalla järjestetään yhtäkkiä dyyniralli? Mitä jos oma hiekkarantasi on niin suuri, että liikkuminen päästä päähän kävellen tuntuu tuskaiselta?

Totta puhuen rantakirput eivät ole ajoneuvoina Suomessa järin yleisiä, hyödyllisiä tai kaivattuja, sillä hiekkarannat, erityisesti ajamiseen soveltuvat, ovat täällä todella harvassa. Rantaelämää voi kuitenkin nautiskella myös bulevardikruisailun muodossa havaijipaidassa ja olkihatussa muuten vain.

Varsinaisten rantakirppujen tai dyynikirppujen alkuperä johtaa nopeasti Meyers Manxiin. Kalifornialaisen Bruce Meyersin prototyyppiauto pärjäsi kilpailutehtävissä niin hyvin, että autoja kaivattiin pian sarjatuotannoksi asti. Rakennussarjanakin myyty Manx käsitti lasikuituisen korin, jonka yhteydessä hyödynnettiin Kuplan lyhennettyä pohjaa ja moottoria. Manx iski upeaan ajankohtaan 1960-luvun lopulla, jolloin takavetoinen kirppu nöyryytti maastureita, autoja ja moottoripyöriä voittamalla Baja 1 000 -rallikisan edeltäjän (Mexican 1 000) ja nousi jopa Hot Rodin ja Car & Driverin kansikuviin 1966–1967.

Meyers tuli tunnetuksi veneiden rakentajana, taitelijana, insinöörinä ja surffaajana. Manx-rantakirppu sai puolestaan nimensä manx-kissoista, eli mansaaren kissoista. Nimen ideana oli tarkoitus viitata ajoneuvon lyhyeeseen perään ja töpöön olemukseen lyhennetyistä mittasuhteista johtuen. Samalla se antoi autolle ripauksen kilpailuhenkisyyttä, sillä Nortonin Manx-moottoripyöräperhe pärjäsi 1960-luvulle tultaessa hyvin Mansaaren TT-ajoissa.

Inspiraatioksi ajoneuvolleen Meyers kertoi sarjakuvahahmojen hassut lättänäautot sekä hauskanpitoon keskittyneen elämäntavan.

1970-luvulle tultaessa hajareisin ajettavat mönkjjät alkoivat korvaamaan Meyers Manxin ja Citroën Méharin kaltaisia varsinaisia rantakirppuja, mutta se on jo toinen tarina. Alkuperäisten Manxien tuotanto päättyi 1971 Meyersin yhtiön ajauduttua talousvaikeuksiin ja lähes kaikkien mahdollisten toimijoiden kopioitua dyynikirppuidea loppuun asti. Aitoja Meyers Manxeja valmistettiin noin 6 000 kappaletta, sillä kopiot ja Meyersin rajalliset bisnestaidot olivat haaste yhtiön toiminnalle.

Meyers Manxien uustuotanto käynnistyi 2000 ja Meyers myi yhtiön uusille omistajille 2020. Bruce Meyers nukkui pois 19. helmikuuta 2021 Kaliforniassa 94 vuoden iässä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

1968 Meyers Manx #0129

RM Sotheby'sin rantateemaisessa "Sand Lots" -huutokaupassa myydään paljon muutakin rantaleijonatarviketta kuin ajoneuvoja, mutta erilaiset avokattokulkineet ovat kuitenkin joukon mielenkiintoisinta antia. Myynnissä oleva hopeanharmaa 1968 vuoden Meyers Manx on jopa osittain entisöity Bruce Meyersin antamien ohjeiden mukaan ja työ saatiin valmiiksi 2021.

Auton aitoustodistuksessa on numero 0129 ja jopa hopeanharmaa väri on aikakauteen sopivasti House of Kolorin värikartastosta.

Entisöinnin lisäksi Manx-yksilöä on kuitenkin piristetty monelta osin "innostunutta" ajamista varten. Moottori on peräti 2,3-litrainen, eikä sisuskaluissakaan ole säästelty. Myös taka-akselin yhteyteen sijoitettu vaihteisto on koottu ylähyllyn komponenteista.

1960-luku ei ehkä koskaan tule takaisin, mutta Floridassa asuva aito aikakauden Meyers Manx on arvioitu noin 50 000 – 70 000 dollarin arvoiseksi.

Lähde ja kuvat: RM Sotheby's Teksti: Aake Kinnunen