Karavaanarin ABC: Matkailuvaunulla liikkeelle – huomioi nämä asiat

Matkailuvaunu saattaa sopia paremmin caravan-harrastukseen, jos liikkuminen on vähäisempää. Vaunun vetämisessä on huomioitava muutamia tärkeitä asioita.

Matkailuauto vai -vaunu? Siinäpä kysymys. Matkailuvaunu saattaa sopia silloin paremmin caravan-harrastukseen, jos liikkuminen on vähäisempää ja vaunu sijoitetaan pidemmäksi ajaksi paikoilleen, jopa kokonaiseksi kaudeksi kausipaikalle.

Matkailuvaunu voi olla parempi vaihtoehto myös silloin, jos tilantarve on suurempi. Matkailuvaunussa samaan tilaan saadaan periaatteessa mahdutettua enemmän tai tiloista tulee väljemmät kuin matkailuautossa, koska matkailuvaunussa ei ole auton ohjaamoa ”syömässä tilaa”.

Matkailuvaunun vetämisessä on huomioitavia muutamia asioita. Ensimmäinen tärkeä asia on esimerkiksi se, että vetoauton ja sen moottoritehon täytyy sopia siihen kytkettävän vaunun vetoon. Myös auton vetopaino, kokonaispaino sekä yhdistelmän kokonaispaino täytyy selvittää, ennen kuin vetohommiin lähtee.

BE-kortti riittää lähes kaikkiin yhdistelmiin

Henkilöautokortilla saa vetää vaunun ja auton yhdistelmää, jonka kokonaismassa ei ylitä 3 500 kiloa. Ajoneuvon, sekä vetoauton ja vaunun kokonaismassat selviävät niiden rekisteriotteista. Lisäksi perävaunun kokonaismassa ei saa olla vetoajoneuvon omaa massaa suurempi.

Jos yhdistelmän kokonaismassa on yli 3 500 kiloa, mutta enintään 7 000 kiloa, tällöin kuljettajalla täytyy olla BE-ajokortti, eli niin sanottu pikku-E. Tällaisen ajokortin sai aikoinaan 1990-luvulla maksamalla leimaveron, nykyisin E-kirjaimen B-kortin lisäksi saa hankittua käymällä teoria- ja ajokokeessa. Pikku-E -ajokortti riittää useimmissa vetoauton ja vaunun yhdistelmissä, kun vetoautona on henkilöauto tai pakettiauto.

Näiden kahden ajokorttiluokan väliin jää B+ -ajo-oikeus, joka oikeuttaa kokonaismassaltaan enintään 4 250 kiloa painavan yhdistelmän kuljettamiseen. Yleensä tällainen yhdistelmä muodostuu kokonaismassaltaan 3 500 kiloa painavasta vetoautosta sekä vaunusta, jonka kokonaismassa on 750 kiloa.

Autojen ja vaunujen kokonaismassat vaikuttavat siis siihen, millainen ajokorttiluokka vaaditaan yhdistelmien kuljettamiseen. Matkalle lähdettäessä on myös huomioitava se, että mukana matkailuautossa ja vaunussa kuljetetaan yleensä kaikenlaista lomalla tarvittavaa tavaraa, polkupyöriä, grilli, puutarhakalusteita. Kuljettajan vastuulla on varmistaa, että autoa ja vaunua lastattaessa yhdistelmän paino myöskään kuormattuna ei saa mennä ylikuorman puolelle.

Muista myös aisapaino

Kun matkailuvaunun kytkee auton perään, muutamia tarkistuksia on hyvä tehdä. Yksi tärkeä asia on varmistua vaunun rengaspaineista sekä aisapainosta. Aisapainon merkitys on ajettavuuden kannalta merkittävä asia. Laki sanoo aisapainosta näin:

Suurin osa matkailuvaunuista lukeutuu tieliikennelain mukaan O2-luokan ajoneuvoihin, joiden luokittelumassa on suurempi kuin 0,75 tonnia mutta enintään 3,5 tonnia. Nämä ovat jarrullisia vaunuja – alapuolella oleva O1-luokkahan käsittää jarruttomat, enintään 750-kiloiset kärryt.

Tieliikennelain mukaan tällainen keskiakseliperävaunu on kuormattava niin, että se kohdistaa vetoajoneuvon kytkentälaitteelle alaspäin suuntautuvan voiman. Se saa olla enintään 10 prosenttia perävaunun akseleille sallitusta massasta tai enintään 1 000 kilogramman massaa vastaava voima, pienemmän voimista ollessa määräävä. Alaspäin suuntautuva voima ei myöskään saa ylittää kytkettäville ajoneuvoille eikä kytkentälaitteille sallittuja voimia.

Vaikka aisapaino saisi lain mukaan olla korkeampikin, esimerkiksi Liikenneturva suosittaa O1- ja O2- kärryjen osalta, että tavallinen ihminen jaksaa nostaa vaivatta aisan koukkuun. Käytännössä puhutaan muutamasta kymmenestä kilosta, haarukassa 25–75 kg.

Oman yhdistelmän aisapainon voi suuntaa antavasti myös mitata nokkapyörän alle sijoitettavan henkilövaa’an avulla, mutta tarkemman tuloksen saa tätä tarkoitusta varten suunnitellulla aisapainovaa’alla, jollaisia on myynnissä kohtuuhintaan esimerkiksi tarvikeliikkeissä.

Erillisiä apupeilejä ei enää välttämättä tarvita

Sen jälkeen on varmistuttava, että vaunun vetokytkin eli vetopää on lukittuna. Tästä voi varmistua, että kytkimessä oleva merkintä osoittaa lukituksen olevan päällä ja vetopään kahva on asettunut alas. Sen lisäksi lukituksen voi varmistaa vetoaisasta voi nostamalla voimakkaasti ylöspäin.

Lisäksi tarvitsee kiinnittää vaunun turvavaijeri. Nokkapyörän täytyy olla myös ylhäällä ja lukittuna sekä käännettynä kulkusuuntaan päin.

Sen jälkeen vaunun seisontajarrun voi vapauttaa. Ennen liikkeelle lähtöä vaunun valot, ajovalot, jarruvalot sekä suuntavilkut täytyy tarkistaa myös. Aivan kuten matkailuautollakin liikuttaessa, on myös hyvä varmistaa, että vaunun sisällä olevat tavarat on myös paikoillaan.

Nykyinen lainsäädäntö ei vaadi matkailuautoa vetäessä enää erillisiä apupeilejä, laki velvoittaa ainoastaan, että kuljettaja pystyy seuraamaan takana tulevaa liikennettä ja hän voi nähdä auton ja vaunun sivulle. Apupeilit ovat kuitenkin suositeltavat, jos vaunu on autoa selvästi leveämpi. Apupeilien avulla voi seurata muuta liikennettä, ne helpottavat peruutettaessa ja auton omat peilit voi säätää silloin esimerkiksi näyttämään vaunun pyöriä, jolloin vaunun tekemä oikaisu käännöksissä on helpommin havaittavissa.

Muista ennakoiva ajotapa

Kaiken kaikkiaan vaunun ulkomitat on hyvä hahmottaa ja yhdistelmän käsittelyä ja peruuttamista olisi hyvä harjoitella etukäteen ennen matkaan lähtemistä. Etukäteisharjoittelusta on hyötyä eritoten silloin, jos vaunulla joudutaan ajamaan odottamattomasti ahtaisiin paikkoihin.

Kaikkien etukäteistarkistuksien jälkeen alkaa varsinainen vaunun vetäminen. Vaunun ajoneuvokohtainen nopeusrajoitus on nykyään 100 kilometriä tunnissa, jos vaunun luokka on niin sanottu 01 eli se luokitellaan kevytperävaunuksi, jonka kokonaispaino on alle 750 kiloa. Isommat, kokonaismassaltaan yli 750 kiloa painavien 02-luokan vaunujen nopeusrajoitus on edelleen 80 kilometriä tunnissa.

Vaunun kanssa ajaessa on myös tärkeä muistaa turvallinen ja ennakoiva ajotapa. Jos vaunu alkaa jollain tietyllä nopeudella vähänkin heilumaan, se on merkki siitä, että vauhtia on hiljennettävä.

Painava vaunu saa aikaiseksi aina lievää nypytystä, mikä tuntuu ratin takana. Vaunu saattaa reagoida myös sivutuuleen sekä tien uriin, varsinkin jos vaunun raideleveys on eri kuin auton – ja yleensä on. Vaunun kanssa täytyy ajaa maltilla koko ajan – ja siltikin yllättäviä tilanteita voi tulla eteen. Mitä paremmin yllättäviin tilanteisiin on varautunut esimerkiksi ajonopeuden puolesta, sitä helpompia kaikki ratin takana tehtävät toimenpiteet ovat. Vaunua vetävän on hyvä muistaa myös se, että jos väistötilanteeseen joutuu ja mitä enemmän on nopeutta, sitä suuremmaksi vaunun heiluriliike muodostuu. Kun yhdistelmän nopeus on kuljettajalla hallussa, myös mahdollinen väistöliike pysyy tällöin hallussa.

Matkailuvaunun vetämistä voi verrata lentoliikenteeseen – kun kaikki mahdollinen varmistetaan hyvin etukäteen, varsinaiseen vaaratilanteeseen ei edes jouduta.

Teksti Manu Tuppurainen Lähteet Moottori arkisto, Liikkuvakoti.fi Kuvat Moottorin arkisto