Klassikko: GMC Motorhome vm. 1975 – matkailuauto avaruusajalta

Yhdysvalloissa luotiin 1970-luvulla matkailuauto, jollaista ei ollut sitä ennen – tai sen koommin – nähty. Ei ihme, että GMC Motorhome sai kulttimaineen jo eläessään.

Kuusipyöräinen, kulmikas ajoneuvo erottuu suomalaisesta kesämaisemasta ensivilkaisulla – ympäröiviin koivuihin sointuvasta vihreävalkoisesta värityksestään huolimatta.

Lähempänä laitteen massiiviset, ja myös erikoiset, mittasuhteet todentuvat.

On vaikea hakea vertailukohtaa mistään aiemmin nähdystä. Pitkänomainen puikula muistuttaa etäisesti jenkkipakua, mutta on sitä paljon kookkaampi; linja-autoon nähden puolestaan tuntuvasti matalampi. Mitä amerikkalaisin se epäilemättä on.

Ainut lajissaan

Vielä ulkomuotoakin erikoisempaa on, millaista tekniikkaa tämä auto pitää sisällään, ja millaisia tarinoita siihen liittyy.

GMC Motorhome on nimittäin automaailmassa todella poikkeuksellinen tapaus. Kyseessä on todennäköisesti ainoa tuote, jonka yksittäinen autonvalmistaja – tai tässä tapauksessa autokonserni – on alusta pitäen suunnitellut vain matkailukäyttöä varten.

Toki esimerkiksi Volkswagen on jo sukupolvien ajan teettänyt erilaisia leirielämäversioita pakettiautojensa ja pikkubussiensa pohjalle, mutta kun syventyy tarkemmin Motorhomen historiaan, nämä muunnokset jäävät armotta toiseksi.

GMC Motorhomen synty ajoittuu 1960–70-lukujen taitteeseen, jolloin matkailuautojen myynti oli kääntynyt voimakkaaseen kasvuun. Markkina näytti kaiken kaikkiaan niin otolliselta, että myös autojätti General Motors halusi hamuta siitä osansa.

Aivan kuten nykyään, tuon ajan matkailuautot pohjautuivat hyötyajoneuvojen alustoihin, joiden päälle eri koripajat sitten rakensivat asumiskäyttöön sopivan kokonaisuuden. GM:llä haluttiin rikkoa traditio luomalla jotain aivan uutta – ja sitä totisesti syntyi.

Henkilöauton tekniikalla

Ensimmäinen hätkähdyttävä tieto GMC Motorhomen tekniikasta on se, että auto on, luette aivan oikein, etuvetoinen. Uniikilta kuulostava voimansiirtoratkaisu selittyy osaltaan sillä, että GM:llä oli tuohon aikaan käytössä etuvetotekniikka, joka alun perin suunniteltiin liikuttamaan Oldsmobile Toronado -luksuscoupéta.

Toronadon sisuskalut olivat henkilöautoon sen verran ylimitoitettuja, että koko voimalinja eli 7,5 litran bensiinikäyttöinen V8, kolmiportainen automaattivaihteisto ja jopa vetoakselit sijoitettiin kokonaismassaltaan 5,3-tonniseen Motorhomeen sellaisenaan. Vain pyörännavat sovitettiin kuorma-automaisen pyöräkoon mukaisiksi.

Etuvetorakenteelle oli huomattavasti tärkeämpikin syy kuin pelkkä konsernin sisäinen komponenttien kierrätys. Kun Motorhomen liikuttamiseen tarkoitettu tekniikka majasi keulassa, avasi se takaosan suunnitteluun aivan uudenlaisia vapauksia.

Myös neljä vapaana rullaavaa takapyörää osallistuivat tilatalkoisiin. Motorhomessa ei nimittäin ole lainkaan poikittaisia taka-akseleita, vaan kummankin puolen peräkkäiset pyörät on linkitetty toisiinsa tukivarsilla ja ilmajousilla.

Niinpä lasikuidusta ja alumiinista koostunut asunto-osa voitiin rakentaa teräksisen tikapuurungon päälle ilman mitään kynnyksiä tai kohoumia. Rakenteen ansiosta Motorhomen kattolinjasta saatiin suhteellisen matala, vaikka sisällä vallitsee reilu 1,93 metrin seisomakorkeus.

Omavaraistaloutta

GMC Motorhome esiteltiin ensimmäisen kerran julkisesti keväällä 1972, ja mahdollisuuksia nähtiin vaikka mihin: konsepti venyisi helposti niin pikkubussi- kuin ambulanssikäyttöön, ja siitä voitaisiin luoda myös versio liikuntarajoitteisia kuljettajia varten.

Kehitystyön painopiste keskittyi kuitenkin matkailuautoon, jonka valmistus starttasi saman vuoden syksyllä. Tuotannossa oli kaksi akseliväliä, joista lyhyempään kaupattiin neljää sisustusratkaisua, kun taas pidempään, jota tämän jutunkin auto edustaa, niitä oli tarjolla peräti 11 erilaista. Motorhomen sai siis räätälöityä hyvin pitkälle omanlaisekseen.

Lisävarustelistakin oli läkähdyttävän pitkä, eivätkä Motorhomen mukavuudet muutenkaan häpeä 2000-luvun vastaaville ajoneuvoille. Ero esimerkiksi Suomessa aikalaislinjureista kyhättyihin matkailuautoihin on ollut todella huima.

Auto on ryyditetty paitsi kahdella ilmastointilaitteella – joista toinen puhaltaa viileyttä ohjaamoon ja toinen matkustamoon – myös 28 kilon kaasupullolla, 150 litran tuorevesi-, 23 litran kuumavesi- ja 120 litran jätevesisäiliöillä.

Bensiinikäyttöinen kuuden kilowatin generaattori, joka tuottaa sähköä Motorhomen lukuisiin tarpeisiin, pitää omalta osaltaan huolen ajoneuvon omavaraisuudesta – kunhan vain polttoainetta on matkassa riittävästi.

Kotoisuuden kruunaavat suihkun sisältävä WC-kylpyhuone sekä täydellisesti varusteltu keittiö tiskialtaineen, hanoineen, kaasuhelloineen, uuneineen, liesituulettimineen ja jääkaappi-pakastimineen. Varustukseen kuuluu jopa keskuspölynimuri sopivalla suulakkeella, jotta pitkäkarvainen kokolattiamatto saadaan vaivattomasti puhtaaksi!

Kaiken tämän keskellä on pakko huokaista. Jenkit ovat aina arvostaneet autoissaan ylenpalttista mukavuutta, ja sama meininki heijastui suoraan myös matkailuautopuolelle. Kun autossa on tarkoitus asua, mistään ei selvästi suostuttu tinkimään.

Kahden kerroksen väkeä

Motorhomen ainoa ovi sijaitsee oikean kyljen keskellä, joten niin kuskin kuin matkustajien käynti sisälle kulkee tätä samaa kautta.

Eteen avautuu retrotunnelma, joka on jotakin auton ja kesämökin välimaastosta. Miltei kaikki pinnat ovat vihreään sävytettyjä, ja myös sisustuksen muotoilu sekä materiaalit henkivät aikaa, jolloin ihmisiä vielä lennätettiin säännöllisesti Kuuhun.

Motorhomen rakenne erottuu sisällä selvästi. Voimapaketin päälle sijoitettuun ohjaamo-osaan noustaan kahta porrasta pitkin, ja matkustamon lattia jää tuntuvasti alemmas. Ikkunalinja on molemmissa ”kerroksissa” hyvin matalalla, joten maisemien katseluun tarjoutuu erikoislaatuisen esteettömät näkymät.