Koeajo: Ford Focus RS – kiitos, olit hauskin

Heitämme talviset jäähyväiset Ford Focus RS:lle.

Yksi mutka kertoi kaiken Ford Focus RS:stä. Vuosi oli 2016, ja Moottori oli Valencian MotoGP-radalla tutustumassa Fordin uuteen nelivetotykkiin. Ennen varsinaista rata-ajoa lämmiteltiin tunnelmaa ja renkaita kohuttua drift-ajotilaa esittelevällä ympyräradalla. Sen jälkeen kypärät laitettiin päähän ja siniset Fordit suuntasivat kilparadalle.

En vieläkään tiedä, oliko mainitun drift-asetuksen käyttö radalla käynyt Fordilla mielessä, mutta ainakaan järjestäjät eivät ymmärtäneet erikseen moista kieltää. Kun asialliset ratahavainnot oli tehty, oli pakko naputtaa luisutila päälle ja katsoa mitä käy.

Kun kolmosvaihteella ajettavassa mutkassa nelivetoisesta autosta alkoi vastaohjaus loppua kesken, mielessä oli pieni epäilys teon järkevyydestä, mutta mutkan auetessa suoraksi Fordin erikoinen nelivetojärjestelmä nykäisi auton suoraksi. Ajatuksia sai keräillä hetken: reilun 50 000 euron perhesportti meni juuri kilparadalla leveää luisua noin satasen vauhtia? Kyllä kiitos!

Hitaammissa neulansilmissä luisut eivät onnistuneet aivan yhtä teatraalisesti. Heräsi epäilys, ettei Focus RS:n tietokoneohjattu neliveto irrota perää, jos auto on valmiiksi epävakaassa tilanteessa ja vaarana on pyörähtää ympäri. Kuinkakohan auto sitten toimii Suomen talvessa, kun kaikki on ohjelmistosta kiinni?

Suoraan lumikaaokseen

Kaksi vuotta myöhemmin voi todeta napakasti: erittäin hyvin. Ford Focus RS:n saapuessa Moottorin toimitukseen pääkaupunkiseudulla riehuu kenties talven pahin lumimyrsky. Se ei paljoa autoa hetkauta, kunnes saamme idean kuvata toimituksen takapihan umpipuuterissa. Nelivedolla tosiaan pääsee tosi pahasti jumiin, kun tarpeeksi yrittää…

Kun Focus RS:n renkaat saavat alleen kovaksi pakkautunutta lunta, alkaa meno maistua. Kaarteeseen sisään Focus RS vielä taittuu hyvin etuvetomaisesti eikä jarrullakaan autoa saa suuremmin kääntymään, mutta keulan alkaessa taittua mutkaan voi kaasun avata varhain. 2,3-litraisen turbomoottorin runsas alavääntö helpottaa talviajoa, sillä pyörät menettävät pidon isommallakin vaihteella. Silloin nelivedon toiminta on erittäin johdonmukaista ja ennustettavaa. Jos kaasua avaa reilummin, kasvaa luistokulma hyvin johdonmukaisesti. Ei ole epäilystä, etteivät Fordin insinöörit olisi viettäneet pitkiä ja epäilemättä hauskoja hetkiä säätäessään nelivetoa talvioloihin.

Erinomainen erikoinen

Ennakoitavuuden taustalla on erikoisen järjestelmän edut: koska Focus RS:ssä takatasauspyörästö on korvattu kulmavaihteeseen monilevykytkimillä liitetyillä vetoakseleilla, voidaan luistotilanteessa kummankin vetoakselin levykytkimet lukita täysin, jolloin takapyörät pyörivät täsmälleen samalla nopeudella. Sen huomaa kiitettävän vakaana käytöksenä.

Oikaisuun riittää vain takavetomainen vastaohjaus, jolloin järjestelmä siirtää vetoa etupainotteisemmaksi ja auto suoristuu. Koska akselien välillä ei ole kiinteää mekaanista yhteyttä, käyttäytyy auto käsijarrulla kaksivetoisen tavoin.

Kesäkelillä Focus RS:n erittäin nopea ohjaus vaatii korjausliikkeiltä suurta tarkkuutta, mutta talviolosuhteissa sen tuoma epätarkkuus ei haittaa. Liukkaus myös hälventää Sport-, Track-, ja Drift-ajotilojen eroja.

Yhä huippuhauska

Vuodet eivät ole laimentaneet Focus RS:n hohtoa. Tietysti perusmallin pitkä ikä näkyy entistä pahemmin kojelaudan muotoilussa, mutta lopulta vaakakupissa painavat enemmän ajattomat perusasiat, kuten luonnollisesti toimivat hallintalaitteet, erinomaiset istuimet ja hyvin porschemaisesti toimiva alusta, joka onnistuu yhdistämään tarkkaa ja jämäkkää kontrollia siedettävään pintapehmeyteen.

Koeajon aikana tulee useaan kertaan pohdittua, onko Focus RS kenties ympärivuotisessa käytössä hauskin alle 100 000 euroa maksava uusi auto? Siihen emme saa vastausta, sillä RS:n tuotanto loppui huhtikuussa. Seuraavan sukupolven Focuksen RS-painosta odotellessa voimme vain palata samaan toteamukseen, millä otimme Focus RS:n vuonna 2016 vastaan: kiitos Ford.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen