Koeajo: Duunarin vastaisku: Ford Focus RS

Kiitos Ford: teit auton, jolla voi oikeasti pitää hauskaa. Hyvää: luokkansa hauskin ja halvin. Huonoa: vuoden 2016 kiintiö Suomessa loppuunmyyty.

Auringossa kimalteleva kirkas sininen maalipinta vangitsee huomion. Ford Focus RS:n suurten, selkeän kulmikkaiden ilmanottoaukkojen ja asiallisen takasiiven ryydittämä olemus huokuu tarkoituksenmukaisuutta. Tyylitellyt RS-tekstit vievät ajatukset suoraan eri vuosikymmenten Escorteihin ja Sierra RS Cosworthiin.

Paikkansa on myös tutulla ovaalilogolla. Auto on yhä Ford – tavallinen jokapojan ja -tytön merkki.

Siksi Focus RS:ää ei myydä mielikuvilla. Päihittääkseen haluttavuuskuplassa leijuvat kilpailijansa, esimerkiksi Audi RS 3:n, BMW M135i:n ja Mercedes-AMG A 45:n, Fordin on pitänyt yksinkertaisesti tehdä niitä parempi auto.

Moottoripuolella ei vielä tarjota ihmeitä. Muokattu versio Mustangin 2,3-litraisesta nelisylinterisestä ei tihku karismaa, mutta vääntö on vahvaa alhaalta asti. Ulos voimalaitos kuulostaa hienolta, mutta ohjaamossa tyydytään kaiuttimiin. Vaihteenvaihtoja täydennetään teatraalisin paukkein.

350 hevosvoiman Focus hyökkää sataseen 4,7 sekunnissa. Audi ja AMG vetävät pidemmän korren tehojen ja kaksoiskytkinvaihteistojen ansiosta. Ford on aina manuaali, mutta toisaalta tämä sopii auton luonteeseen erittäin hyvin.

Kaiken takana on neliveto

Myös nelivedoissa on eroa. Kilpailijoista BMW tarjoaa takavetopainotteisen nelivedon, mutta AMG:n ja Audin edulliset, yksinkertaiset järjestelmät voi luonnehtia lähinnä avustaviksi. Näiden autojen käytös on etuvetomaista, parhaimmillaan neutraalia.

Focus RS on toista maata, sillä voimasta 70 prosenttia voidaan tarvittaessa siirtää taka-akselille. Sen yhteydessä ei ole lainkaan tasauspyörästöä, vaan voima välitetään kulmavaihteella vasemman ja oikean pyörän vetoakseleiden juurissa oleville levykytkimille.

Kun kummankin vetoakselin kytkimet ovat kiinni, takapyörät pyörivät samaa vauhtia – kuten lukollisessa tasauspyörästössä. Erikoista on, että tarvittaessa nuo 70 prosenttia voidaan ohjata yhdelle takapyörälle.

Aktiivinen nelivetojärjestelmä toimii kuin käänteinen ajonvakautus, mutta menoa hidastavan jarruttelun sijaan älykkäällä voimanjaolla saavutetaan nopeampi ja ketterämpi käytös – englanniksi torque vectoring.

Sen ansiosta Focus RS kasvattaa kuljettajalle kuuluisat Vatasen kädet. Vaikka ketterämpi ja vakaampi ajokäytös on osittain ohjelmakoodin ansiota, meno tuntuu koko ajan luonnolliselta.

Nelivedon käytös riippuu ohjelmistosta, joten auton luonne muuttuu valitun ajotilan mukaan. Perus- ja Sport-asetuksilla RS etenee vakaasti ja helposti. Auto yltää jo leppoisassa ajossa huomattaviin kaarrenopeuksiin, eikä vahvasti vääntävä moottori vaadi tiheää vaihtamista. Nelivetojärjestelmä auttaa autoa kääntymään, kunhan kaasunkäytössä ei arkaile.

Rata-asetuksella iskunvaimennus jäykistyy 40 prosenttia, ja ajonvakautus hellittää otettaan. Tässä moodissa RS on eniten tosissaan. Asetus sopii mainiosti kierrosaikojen jahtaamiseen ja yleiseen rata-ajosta nauttimiseen. Sen sijaan kadulle tämä iskunvaimennuksen asetus on yksinkertaisesti liian kova. Onneksi vaimennuksen voi palauttaa normaaliasentoon vilkkuviiksen nappulasta.

Kahva edellä, vedet silmissä

Kevyt virne vaihtuu vedet silmissä nauramiseksi, kun ajonvakaus jätetään narikkaan ja ajotilaksi laitetaan driftausasetus. Nyt Focus RS muuttuu sivuluisujen noutopöydäksi. Pitkiä ja loivia, jyrkkiä ja lyhyitä – kaikkea on tarjolla, pelkällä kaasulla annosteltuna.

Näissä tilanteissa potkua kaipaisi jopa hieman enemmän, sillä pitkissä kolmosvaihteella ajettavissa luisuissa autosta uhkaa ajoittain loppua voima kesken. Onneksi RS oikenee erittäin nöyrästi nelivedon ja tilanteen tasalla olevan ohjauksen ansiosta.

Ei driftaustilassa mitään järkeä ole, mutta turvallisessa rataympäristössä hyvin harva auto tarjoaa yhtä vapautuneita naurun hetkiä – ja sitä parempaa syytä urheilumallin ostoon tuskin löytyy.

Focus hyvässä ja pahassa

Kokemus maksaa 52 000 euroa. Edellä mainitut kilpailijat ovat kymmeniä tuhansia euroja kalliimpia, ainakin urheiluistuimilla ja sporttiputkistoilla varustettuina. Ainoastaan Focus RS:ää selkeästi sivistyneempi Golf Variant R kykenee hintakilpailuun.

RS:ssä kaikki ajokokemuksen kannalta oleellinen on vakiona: tukevat Recaron istuimet, aktiivinen pakoputkisto ja Brembon nelimäntäiset etujarrut.

Radalla viihtyvä voi tilata auton kuppipenkeillä, mutta silloin on tingittävä korkeussäädöstä. Ford tarjoaa myös takovanteita, jotka ovat kilon kevyempiä kappaleelta. Ne saa superpitävillä Michelin Pilot Sport Cup 2 -renkailla.

Suorituskykyyn nähden edullisen hinnan huomaa sisustuksessa. RS:ää vaivaa perus-Focuksesta tuttu muovisuus ja sekavuus. Kojelaudan paraatipaikalle nostettu SYNC2-tietoviihdejärjestelmä on lähinnä välttävä. Ajajakeskeisessä RS:ssä puutteet häiritsevät onneksi tavallista Focusta vähemmän.

Arkipäiväisessä käytössä vaivannee enemmän koomisen suuri kääntösäde, rengasmelu ja alustan jäykkyys. Perusasetuksilla iskunvaimennuksen kerrotaan olevan Focus ST:n tasoa, mutta jouset ovat yli 30 prosenttia ST:tä jäykemmät.

Kuoppaisella maalaistiellä ne tarjoavat huippuluokan pidon, mutta rauhallisessa ajossa jatkuva nypytys ärsyttää. Maantieajossa täytyy tottua myös keinotekoisen vahvasti keskittävään ohjaukseen.

Auton vahvuuksiin verrattuna moitteet ovat mitättömiä. Ford on tuonut nelivetojärjestelmällään reilusti huumoria nopeista, mutta vakavista autoista tunnettuun autoluokkaan. Sen ansiosta Ford Focus RS on ylivoimaisesti luokkansa paras auto – ihme, jos reseptiä ei aleta matkia.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen