Kuka maksaa sähköautojen latauspaikat?

Fossiilittomaan liikenteeseen liittyvä kaavailu latauspaikkojen rakentamisvelvoitteista kismittää huoltamoalan etujärjestöä, joka vaatii valtiovallalta investointirahaa.

Yksityisiä huoltamo- ja liikennepalvelualojen yrittäjiä ja yrityksiä edustava etujärjestö on kummissaan fossiilittoman liikenteeseen tähtäävistä kaavailuista, joissa on väläytelty huoltamoille sähköautojen latauspaikkojen rakentamisvelvoitetta.

Etujärjestö kummastelee, kuka latauspaikkojen rakentamisen lopulta maksaa.

”Sähköautojen latausverkoston perustamiskustannuksen maksattaminen polttoainejakelua harjoittavilla yksityisyrittäjillä tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja mielivaltaiselta suunnitelmalta”, kritisoi Suomen Bensiinikauppiaitten ja Liikennepalvelualojen Liitto SBL ry kannanotossaan. SBL ry vaatii alan noin 600 yrittäjän puolesta, että suunnitellun velvoitteen suhtautuminen elinkeinovapauden ja omaisuudensuojan periaatteeseen on selvitettävä perusteellisesti.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Taustalla päästötavoitteet

Liikenne- ja viestintäministeriön johtaman Fossiilittoman liikenteen työryhmän tehtävänä on ollut kaavailla keinoja, joiden avulla kotimaan liikenteen haitalliset kasvihuonekaasupäästöt puolittuisivat vuoteen 2030 mennessä ja jatkaa päästötalkoita siten, että päästöt putoavat nollaan vuoteen 2045 mennessä. Näihin tiukkoihin EU-tason päästötavoitteisiin Suomi on sitoutunut kansallisesti.

Tavoitteiden mukaan tulevaisuuden fossiiliton liikenne tarkoittaisi ladattavien autojen ja täyssähköautojen määrän lisäämistä ja myös latausinfran kohentamista nykyisestä.

Valmisteilla on valtioneuvoston periaatepäätös, jonka valmisteluun SBL ry on perehtynyt ja havainnut, että tuet ja kannustimet ovat yksi johtoajatuksista.

Tämä ajatusmalli olisi etujärjestön mielestä nyt ulotettava myös sähköautojen latauspisteiden aiheuttamiin investointeihin, ”eikä investointivelvoitetta tule rangaistuksenomaisesti sälyttää polttoaineita jakeleville yrittäjille”, liitto huomauttaa lausunnossaan.

50 000–100 000 euron kustannus

Valmisteltavan periaatepäätöksen kannustimien joukkoon on kirjattu velvoitteeksi ”huoltoasemaketjuille suunnattu, sähköautojen latauspisteitä koskeva velvoite.”

Liiton mukaan tämä suunniteltu velvoite poikkeaa silmiinpistävästi muuten tukiin ja kannustimiin perustuvasta linjasta.

”Emme löytäneet suunnitelmasta muita velvoitteita. Suurta ihmetystä herättää velvoitteen kohdistuminen polttoainetta myyviin bensiini- ja palveluasemiin.”

SBL ry esittää painokkaasti, että jos sähköautojen latauspisteiden rakentamisvelvoite kohdistetaan polttoainetta jakeleviin ketjuihin, niin valtioneuvosto varaa ”velvoitteen toteuttamiseen arvioimamme ohjeellisen noin 50 000–100 000 euron summan per polttoaineen jakelupiste kattamaan latauspisteiden rakentamisesta aiheuttamia kuluja.”

SBL ry huomauttaa, että rakentamiskustannusten vaihteluväli on suuri, sillä kustannus riippuu rakennettavan kapasiteetin määrästä sekä paikallisista liittymäkustannuksista.

Valmistelussa on liiton mukaan ”kyettävä osoittamaan aukottomat perustelut siitä, että polttoaineita jakelevat yrittäjät ovat sähköautojen latauspisteisiinkin investoimisen osalta samassa asemassa

suhteessa elinkeinovapauteen, omaisuuden suojaan ja tasavertaiseen kohteluun kuin kaikki muut yrittäjät Suomessa.”

Etujärjestön toimitusjohtaja Jari Salonen nostaa päästöjen hillitsemistoimena esiin kotimaisen biodieselin verokohtelun, joka ei Salosen mukaan saisi ylittää tuontidieselin verotustasoa.

– Kotimaisen biodieselin maltillisempi verokohtelu on myös ympäristöteko. Valtioneuvoston halu asettaa Suomelle EU:n määrittelemää biopolttoaineen jakeluvelvoitetta kunnianhimoisempi tavoite heikentää kotimaisten logistiikkayrittäjien kilpailukykyä ulkomaisiin kilpailijoihin verrattuna, Salonen toteaa.

Miksemme ole mukana?

Etujärjestöä kismittää, ettei se ole työryhmätyön edetessä ollut kutsuttujen lausunnonantajien joukossa. ”Fossiilittoman liikenteen tiekartan lausuntopyyntöä ei ole lähetetty meille alan edunvalvojana, eikä kaikille polttoaineiden jakelua Suomessa harjoittaville öljy-yhtiöille.”

Fossiilittoman liikenteen tiekartta on liiton mukaan ylipäätään niin merkittävä päätöskokonaisuus, että se tulisi käsitellä parlamentaarisessa järjestyksessä, eikä viedä eteenpäin valtioneuvoston periaatepäätöksenä. Liitto linjaa, että näin toimien ”asianosaiset tulisivat valiokuntakäsittelyssä kuulluiksi ja sitä kautta päätöksentekoon saataisiin vankempi faktapohja.”

Teksti: Marko Jokela Kuva: Moottorin arkisto

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy