Le Mans 24 tunnin ajot: kohta mennään taas

Le Mans kuuluu maailman legendaarisimpien autokisojen joukkoon eli se on kisa, joka jokaisen moottoriurheilun ystävän pitää kokea vähintään kerran elämässä.

Järjestyksessä 92. Le Mansin 24h ajot järjestetään – yllätys, yllätys – Le Mansissa ensi viikonloppuna eli 15.–16.6. Tapahtuma toki alkaa jo useamman päivän ennen kisaa eli sirkus saapuu kaupunkiin jo 11.6. Todelliset fanaatikot ovat siis jo matkalla tai ainakin lähtökuopissa.

Ensimmäinen kisa ajettiin vuonna 1923 eli ajoilla on jo 100-vuotiset perinteet. Fiiliksiä viime vuoden kisasta pääset lukemaan tästä linkistä. Lukeminen vaatii Autoliiton jäsenyyden.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Varaudu ruuhkiin

Viime vuonna Le Mansin 24 tunnin ajojen juhlakisa veti paikan päälle 325 000 katsojaa. Vertailun vuoksi Tampereella asuu 255 050 ihmistä. On siis selvää, että kaikki Le Mansin lähialueiden tiet ovat melko ruuhkaisia. Liikenteen ohjaus toimii toki loistavasti, ja nykypäivänä esimerkiksi Google Maps ja Ranskassa Waze osaavat opastaa sujuvimmille liikenneosuuksille.

Leirintäalueelle majoittuvien kannattaa liikkua alueella joko kävellen tai rajoitetusti myös potkulaudalla. Toki myös fillari on kätevä, mutta sen kuljettaminen mukana joka paikkaan ei ole ihan ongelmatonta – tai edes toivottua. Kisa-alueelle fillarilla saapuvilla on fillariparkit kaikkien pääsisäänkäyntien yhteydessä.

Julkisilla saapuville on hyvät junayhteydet Pariisista, ja Le Mansin rautatieasemalta pääsee mukavan lähelle rataa ratikalla. Linja T1:n päätepysäkki on heti itäisen portin (Porte Est) vieressä. Myös bussilinjat 24 ja 27 vievät samaan paikkaan. Tietysti, jos nippu on kunnossa, paikalle voi saapua julkkisten ja rikkaiden tapaan suoraan pääkatsomoiden takana olevalle lentokentälle yksityiskoneella.

Liikkuminen alueella

Rata on jaettu kuuteen värikoodattuun alueeseen (punainen, sininen, vihreä, oranssi, keltainen ja violetti). Minne oletkaan matkalla, fiksuinta on siis seurata kyseistä väriä vastaavalle portille. Alue, millä pääkatsomot, varikkopilttuut, fanialueet ja kaupat sijaitsevat on kohtalaisen kompakti. Lähimmät retkeilyalueet matkailu- ja retkeilyautoille ovat myös kivasti kävelyetäisyyden päässä. Sähköä ei tosin ole tarjolla, mutta pienet aggregaatit sallitaan.

Myös ilman autoa saapuville on omat telttakylänsä, suurimmat niistä ovat laukkaradan (Hippodrome) sisällä sekä sen vieressä oleva preeria (Prairie). Kävelyyn kannattaa kuitenkin varautua, sillä ei kukaan jaksa istua 24 tuntia samassa paikassa. Jalat kiittävät hyvistä kengistä.

Ja kisaa voi seurata paitsi radan varressa myös isoilta kisaruuduilta, joita on alueella yhteensä 11 kappaletta.

Kylään

Vaikka kisa on tietysti pääsyy tulla Le Mansiin, myös ”kylä” eli Village on monille syy olla paikalla. Se on eräänlainen moottoriurheilun ystävien festarialue. Paikalla on eri automerkkien paviljonkeja, joissa esitellään paitsi nykykalustoa myös historiallisia Le Mans -autoja. Ja illan edetessä meno anniskelualueilla alkaa villiintyä.

Pääkatsomon takana olevan varikkoalueen takana sijaitsevat myös matkamuistoja sekä muuta tarpeellista tavaraa myyvät kaupat, ravintolat ja baarit – ja myös vippiteltat.

Alueella on runsaasti erilaista ruokatarjontaa ”rallimakkaroista” aina ostereihin ja samppanjaan. Ja muistathan, että ranskalaiset perunat eivät ole ranskalaisia vain yksinkertaisesti Frites.

Le Mans -aiheista krääs… anteeksi matka-muistoja on myös tarjolla. Ja toki myös kalliimpia luksustuotteita aurinkolaseista ja kelloista lähtien. Pienoismalleja kerääville on heillekin omat kauppansa.

Matkamuistoksi voi ostaa myös vaikka Lego Technicin valmistaman Le Mans -auton. Ei ehkä nyt ihan täysikokoisena, kuten Peugeot Sportin oma versio, mutta kuitenkin kohtuullisen kokoisena. Reilulla 200 eurolla pääsee siis Le Mans -auton omistajaksi. Ei huono diili. Fiksu yrittää napata pakkaukseen vielä kuskin nimmarin.

Varsinaisen kylän laitamilla on myös konserttilava, jossa riittää ohjelmaa myös kisan aikana. Tämän vuoden pääesiintyjä on Simple Minds. Ja löytyypähän alueelta myös kartingrata, jos vauhtikärpänen pääsee puraisemaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lippuja joka lähtöön

Ja ei, emme puhu nyt ruutu-, sini- tai muista varoituslipuista vaan pääsylipuista. Todella kovat fanit ovat paikalla koko viikon sunnuntaista sunnuntaihin (9.–16.6.). Koko tapahtumaviikon ajan voimassa oleva lippu auttaa ottamaan kaiken irti niin harjoituksista, kilpailusta kuin myös lukuisista viikon aikana järjestettävistä tapahtumista. Se takaa myös istumapaikan katetussa pääkatsomossa, jotta voit seurata kilpailua paremmin. Kisan aikana pääset myös legendaarisiin radan varrella oleviin kohteisiin Mulsanne Arnage ja Porsche-mutkat. Myös hienoon museoon pääsee kerran.

Virallisten kisalippujen lisäksi tarjolla on myös monenlaisia ohjelman järjestäjiä, jotka ovat räätälöineet erilaisia paketteja erilaisiin tarpeisiin. Google auttaa niiden löytämisessä. Sitten on olemassa lippuja testipäivään, keskiviikon tai torstain harjoituksiin, viikonlopun kisaan, kisaan pelkälle sunnuntaille. Ja luonnollisesti pysäköintialueille on omat lippunsa, kuten myös leirintäalueille.

Ja oikeanlaisella rannekkeella on pääsy myös niihin eniten kokemuksia tarjoavimpiin paikkoihin. Näistä hienoja ovat sekä varikkosuora ennen kisaa harjoitusten välissä, jossa mekaanikot uurastavat pilttuussa autojen parissa että ennenkaikkea lähtösuora juuri ennen kisaa, kun autot ovat jo suoralla yhdessä kuljettajien kanssa. Ja varikkosuoran yläpuolella sijaitsevat myös VIP-katsomot. Jos sellaiseen sattuu pääsemään, sieltä aukeaa avoinaisista ikkunoista luonnollisesti upea näköala kisan seuraamiseen – ja kuvaamiseen.

Ja loppuun vielä mainintana huono uutinen. Jos todellakin haluat lähteä vielä katsomaan kisaa tänä vuonna – valtaosa lipuista on jo loppuunmyyty. Ensi vuodelle on vielä tilaa. Vuoden 2025 kisan liput tulevat myyntiin lähipäivinä…

Legendaarisimmat paikat

Dunlop-silta ja -mutka: ikoninen kävelysilta ylittää radan ja antaa nimensä läheiselle mutkalle. Le Mansin tunnetuin maamerkki.
Mulsannen suora: legendaarinen 5,5 kilometrin mittainen suora, jolla on vuosien varrella tapahtunut paljon onnettomuuksia ja kolareita, kun väsyneet kuljettajat ovat arvioineet jyrkän mutkan väärin.
Mulsannen mutka: Mulsannen suoran loppupäässä oleva kumpare on höylätty pois, jotta onnettomuuksien määrä vähenisi, kun autojen on vähennettävä nopeuttaan 300 km/h nopeudesta 75 km/h:iin silmänräpäyksessä. Suuren draaman paikka.
Tertre Rouge -mutka: erityisen haastava mutka, joka yhdistää radan Mulsannen suoraan. Nimetty alueen punertavan maaperän mukaan.
Porsche-mutkat: kuljettajien suosikki, vuonna 1972 käyttöön otettu sarja kaarevia, kallistettuja mutkia on erityisen hankala ajaa läpi puhtaasti.
Forest Esses: sarja tiukkoja mutkia vuodelta 1932, joita reunustivat ennen männyt.
Indianapolis-kurvi: ainoa alusta eli vuodesta 1923 alkaen muuttumattomana säilynyt osuus radalla.
Arnage-mutka: armoton 90 asteen mutka on radan hitain kohta.
Chicanes: kaksi keinotekoista shikaania, jotka lisättiin vuonna 1990 vähentämään vaarallisen korkeita nopeuksia Mulsannen suoralla.
Pit Straight: lähtö- ja maalisuora.