Maailman paras kirpputori: Marché aux Puces de Paris Saint-Ouen valloittaa hengen salpaavalla tarjonnallaan

Pariisin pohjoisosissa, vain hieman kehätie Périphériquen ulkopuolella, Saint-Ouenin esikaupunkialueella sijaitseva iso kirpputorialue on löytöretkeilijän paratiisi. Paikka on avoinna ympäri vuoden perjantaista maanantaihin.

Koska kirpputorialue on todella – ja siis todella – iso, olemme jakaneet sen juttusarjaksi. Aloitetaan ensin numeroilla, koska joskus ne vain kertovat paikasta parhaiten. Saint-Ouenin alueella toimii noin 2000 kirpputorikauppiaista, joilla monella on isompi koju tai jo myymäläksi luokiteltava myyntitila. Lukuisista erityylisistä alueista koostuva kokonaisuus kattaa yhteensä noin seitsemän hehtaarin eli 70 000 neliömetrin alueen. Sitä ei ihan tunnissa tai kahdessa kahlata läpi. Rehellisesti sanottuna ei edes päivässä tai kahdessa.

Kirpputorialue syntyi 1800-luvun lopulla. Ranskan ja Preussin välisen sodan jälkeen vuonna 1870 ryysyläiset ajettiin pois Pariisista, ja he rakensivat alueen ensimmäisen kojuista muodostuvan kylän. He kulkivat öisin Pariisin kaduilla etsien vanhoja, hylättyjä tai roskiin heitettyjä esineitä ja laittoivat niitä myyntiin.

Kirpputori tunnustettiin virallisesti vuonna 1885, kun Saint-Ouenin kaupunki päätti siivota aluetta. Kirpputorikauppiaat ryhtyivät maksamaan kojuistaan vuokraa. Vuosien saatossa alue on laajentunut nykyiseen muotoonsa, ja alue tunnetaan erityisesti antiikkikauppiaistaan. Toki kaikkea mahdollista tavaraa on myynnissä.

Juttusarjan ensimmäisessä osassa keskitymme nyt silmänruokaan – ja lähinnä antiikkiin – tai ainakin sisustamiseen.

Ja paras aika kiertää kirppiksiä on sama aika, jolloin Pariisissa kannattaa käydä muutenkin – kun siellä on vähän rauhallisempaa eli turistisesongin ulkopuolella. Silloin kauppiailla on usein aikaa ja jopa halua jutella turistien kanssa. Keskusteluhan voi aina poikia heräteostoksen…

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kuin taidenäyttelyssä kiertäisi

Silmänruokaa haluaville paras paikka aloittaa kirpputorikierros on Paul Bertin alueelta sekä sen sisällä sijaitsevalta Serpette-torilta. Tai no, kirpputorista ei oikeastaan voida puhua. Kyseessä on maailman suurin antiikki- ja käytettyjen tavaroiden kauppiaiden keskittymä. Alueella on 350 myyntikojua, jotka on jaettu seitsemään käytävään. Alue kattaa yhteensä 12 000 neliömetriä.

Paul Bert kehittyi myöhemmin kuin Vernaison-, Biron-, Vallès- ja Malik-kauppapaikat, se avattiin vasta vuonna 1946. Alueen kauppiaille tarjottiin myyntikojuja korvaukseksi heidän toisen maailmansodan aikana kärsimästä ryöstelystä.

Monet myymälät keskittyvät johonkin tiettyyn tyylisuuntaan tai aikakauteen. Yhdistävänä tekijänä voi olla myös värimaailma. Eli jos kotona odottaa siis tyhjä huone, nyt on mahdollisuus täyttää se kätevästi shoppailemalla vain yhden asiantuntijan/stylistin/sisustusarkkitehdin luona.

Paul Bertin ja Serpetten myyjillä on myös terävä nenä haistamaan uusia trendejä – ja he myös luovat niitä. Siksi alueella kävellessä on äärettömän helppo inspiroitua. Antiikkikuume alkaa myös nopeasti nousta.

Esillä on hulppeita huonekaluja, vanhoja bistrojen baaritiskejä, taidetta, valaisimia… Kaikkea sitä, mitä innokas sisustaja tarvitsee. Esineet ovat pääosin 1930-luvulta aina 1990-luvulle asti. Toki myös modernimpaa ja taiteellisempaa tavaraa on tarjolla. Alueen tärkein piirre on juuri myyntikojujen monipuolisuus ja siellä tehtävät yllättävät löydöt.

Myös vanhempaa antiikkia on sitäkin luonnollisesti tarjolla. Kuka tietää, ehkä käsiin osuu jotain aikoinaan Louis XIV:lle eli Ludwig XIV:lle eli Aurinkokuninkaalle tai Napoleon III:lle kuulunutta – ehkäpä joku André-Charles Boullen eli 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa kuninkaan hovin puuseppämestarina toimineen neron luomuksista. Vaikkapa jalopuusta tehty huonekalu, jonka sisällä on kilpikonnan kuoresta tehtyjä yksityiskohtia.

Tai ehkäpä olet aina etsinyt Baccarat´n kristallikruunua?

Ja jos tulee tehtyä heräteostoksia, alueelta löytyy useampi huolintaliike, joiden kanssa voi sopia heti tavaroiden kuljettamisesta oikeaan osoitteeseen. He myös auttavat tullimuodollisuuksissa.

Alueen oma sivusto on: https://www.paulbert-serpette.com/en . Jos antiikki kiinnostaa, sivustoilla kannattaa käydä surffailemassa.

Lisää silmänruokaa

Toinen huippupaikka on Marché Biron. Kun kaupunki uhkasi häätää alueen myyjät 1900-luvun alussa, osa kirpputorikauppiaita neuvotteli itselleen oman tontin sillä ehdolla, että sinne rakennetaan kunnon myymälät.

Biron oli ensimmäinen yritys sisällyttää kirpputori osaksi kaupunkisuunnittelua. Myyntikojut on sijoitettu kahdelle rinnakkaiselle käytävälle. Nekin tarjoavat upeasti entisöityjä tavaroita. Ja tarjolla on todellakin huipputavaraa 1700-, 1800- ja 1900-luvuilta: huonekaluja, seinävaatteita, peilejä, valaisimia ja astiastoja.

Bironin alueella toimii yhteensä 220 kauppiasta. Tarjonta on hieman sekavampaa kuin Paul Bertissä, ja tavaroiden runsaus häkellyttää. Myös historian aistii. Alueen pidemmälle ulottuva historia merkitsee sitä, että surrealistiset kirjailijat ja runoilijat, kuten Colette ja André Breton – sekä taidemaalarit, kuten Utrillo, Picasso ja Vlaminck, olivat aikoinaan tuttu näky Bironin käytävillä.