Matka Antarktikselle pingviinien valtakuntaan

Eteläinen jäämeri kiehtoo syrjäisestä sijainnistaan huolimatta. Antarktiksen hyisillä vesillä seilaa kesäkaudella jopa 40 000 matkailijaa. Herkässä luontokohteessa ruuhkaa pyritään välttämään viimeiseen asti, joten maihin pääseminen on harvinaista herkkua.

Päivä paistaa ja Antarktisen jääkylmä tuuli puhaltaa, vaikka eletään keskellä paikallista kesää. Ushuaian pikkukaupungin kaduilla ei matkailijan tarvitse olla yksin.

Lämpimiin retkeilyvarusteisiin sonnustautuneita matkailijoita riittää hetkittäin lähes tungokseksi asti, sillä Tulimaan laidalla Argentiinassa sijaitseva satamakaupunki on portti Antarktikselle ja hengähdyspaikka Kap Hornin kiertäjille. Maailman eteläisimmässä kaupungissa ei moni voisi olla kovin paljon kauempana kotoa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kerran elämässä

Syrjäinen sijainti ei rajoita alueen kiinnostavuutta matkailukohteena. Ainutlaatuiset maisemat ja Etelämantereen yllättävän runsas eläimistö ovat useimmille suurin syy matkata maailman ääriin. Lyhyen kesäkauden aikana hyisillä vesillä seilaa jopa 40 000 matkailijaa, jotka saapuvat suurelta osin Ushuaiaan lentäen.

Osa valitsee modernin risteilyn kaikilla mukavuuksilla ja tyytyy ihastelemaan maisemia vain laivan kannelta. Toinen arktinen risteilyn ääripää on puitteiltaan selvästi vaatimattomampi, mutta elämyksenä sitäkin suurempi. Luontokuvaukseen keskittyvä risteily on monelle kerran elämässä toteutettava haave.

Neuvostoalus odottaa satamassa

Satamaan saavuttaessa käy selväksi, että tällä matkalla luvassa ei ole nykyaikaisen risteilyaluksen koreita puitteita, oheisohjelmatarjontaa ja mukavuuksia.

Vesille suunnataan varttuneella suomalaisvalmisteisella aluksella, joka on aiemmin palvellut Neuvostoliittoa arktisten vesialueiden tutkimusaluksena.

Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta laiva seilaa edelleen. Tälle matkalle sen kyytiin mielii erikoisryhmä. Norjalaisen matkanjärjestäjän toteuttama seikkailu on suunniteltu luontokuvauksen ehdoilla.

Ennen ankkurin nostamista vuorossa on pelastusharjoitus, joka on pakollinen kaikille. Harjoitus vedetään läpi tiukalla otteella aina pelastusveneisiin asti.

Ushuaia jää taakse ja edessä on kaksi viikkoa vaihtelevilla vesillä. Vaikka lähtösatamassa on tyyntä, ei pelkästä tasaisesta kyydistä kannata unelmoida. Eteläisillä vesillä säätilat muuttuvat nopeasti ja Etelämanteereen kesä on arvaamaton. Talvikaudella risteilyjä ei edes järjestetä.

Pienessä hytissä on tarvittava tila kahdelle, mutta ei juuri ylimääräistä. Matkatavaroille ja kuvausvarusteille löytyy sopiva paikka vasta pienen sovittelun jälkeen.

Perushytissä on perusmukavuudet, mutta ei muuta. Ylemmillä kansilla tarjolla olisi ollut tyyriimpiä ja tilavampia hyttejä, mutta alakannen etuna on tasaisempi matka. Myrskyn iskiessä alempana keikuttaa vähemmän.

Albatrossi liitää

Laivan seilaa tasaisen varmasti suurille vesille. Tulimaa jää taakse ja edessä on kahden ja puolen päivän purjehdus, eli kelpo tovi suurta aavaa ennen ensimmäistä vilausta Etelämantereesta. Reitti sivuuttaa Kap Hornin ja suuntaa Tyynen valtameren ja Atlantin yhdistävän Drakensalmen kautta etelämmäs.

Matkanteko ei ole pelkkää odottelua, siitä pitävät huolen laivan rutiinit. Lämmintä ruokaa tarjoillaan laivan kanttiinissa kolme kertaa päivässä ja välipalaa, kahvia, teetä ja keksejä tarjolla oman maun mukaan, joten omiin eväisiin ei ole tarve kajota. Mukaan varattu Fazerin Sininen säästetään koskemattomana aina rantautumiseen asti.

Laivan kannella on nähtävää ja kuvattavaa myös merellä. Ensimmäinen albatrossi on majesteettinen näky. Linnun siipien kärkiväli on kolme metriä ja liito sulavaa. Ulapalla ja kylmien merivirtojen tuntumassa viihtyvä merimiesten onnenlintu on erikoistunut pitkiin lentomatkoihin. Matkan taittamiseen soveltuva lentotyyli on samankaltainen kuin purjekoneilla. Linnut kohoavat ylös ilman nousuvirtauksien avulla omia voimiaan tärväämättä.

Etelämanner lähestyy laivan kyydissä lähes huomaamatta. Yöllä tuulee ja laiva keinuu, mutta myrskylukemia ei sentään hätyytellä. Vielä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Imurointi ja desinfiointi ensin

Etelämannerta etelämmäksi ei maapallolla pääse. Vakituista ihmisasutusta kylmältä ja tuuliselta alueelta on turha hakea, joten osittain siitäkin syystä eläimistö on runsasta. Retkeilytamineissa kahistelevaa ihmistä ei varsinaisesti mielletä uhaksi, joten osa eläimistä suostuu kuvattavaksi varsin läheltä.

Infotilaisuudessa korostetaan, että liian lähelle ei kuitenkaan ole asiaa. Siitä pitävät huolen retken oppaat. Eläimille halutaan taata rauha. Tästä syystä maihinnousut ja vierailukohteet ovat tarkkaan ennalta sovittuja.

Samoilla vesillä seilaa useita laivoja, mutta maissa ei ruuhkaa suvaita. Vierailukohteille taataan aina vähintään tunnin rauhoittumisaika ennen seuraavan ryhmän maihinnousua. Eri laivat valitsevat reittinsä niin, että ne eivät kohtaa toisiaan näköetäisyydeltä. Ilta kymmenen ja aamuneljän välillä maissa ei saa olla lainkaan.

Ennen ensimmäistä maihinnousua päästään imuroitavaksi ja desinfioitavaksi. Kenkien ja vaatteiden saattaisi maihin kulkeutua kasvinsiemeniä tai muuta alueelle kuulumatonta. Puhdistusrituaali toistuu laivalla ennen jokaista maihinnousua.

Antarktista suojellaan kansainvälisen sopimuksen voimin. Se kieltää kaivostoiminnan ja sotilaalliset seikkailut. Tutkimustyö tieteen nimissä on sallittua. Vuonna 1959 solmitun sopimuksen on allekirjoittanut jo viisikymmentä valtiota. Myös kaupallista kalastusta alueella on rajoitettu.

Kumivenekyytiä hyisillä vesillä

Kookas alus ei pääse rannan tuntumaan, joten maihin suunnataan reilunkokoisella perämoottorilla varustetun kumiveneen kyydissä. Maihin mentäessä jokainen kääntää hyttitaulusta oman numerolätkänsä sinisestä punaiselle. Turvallisuudesta ei laivalla tingitä, eikä laiva liikahda ennen kuin taulun kaikki lätkät ovat jälleen sininen puoli eteenpäin käännettynä.

Kuvauspäivän varusteeksi riittävät talvitamineet ja kumisaappaat. Osa sonnustautuu kuivapukuihin ja tavoittelee erikoisempia kuvakulmia vedestä mantereelle päin.

Antarktiksen niemimaalla ja saarilla jalkojen alle saa paljasta maata. Alueella on myös kasvillisuutta, mutta niukasti. Armottomat elinolot eivät houkuttele kukkia kukoistamaan, mutta sammalia ja jäkäliä on sentään lukuisia eri lajeja.

Muualla Etelämantereen maaperää peittää paksu jääkerros. Etelämantereen mannerjäätikkö on maailman laajin. Se peittää eri lähteiden mukaan jopa 14 miljoonan neliökilometrin kokoisen alueen.

Merileopardi, hylkeitä ja sillivalas

Rannikolla keli on tuulisten matkapäivien jälkeen kesäinen, mutta pakkasta on silti muutama aste. Kesän lämpimimmät päivät voivat rannikolla olla jopa yli kymmenen asteen verran plussan puolella, mutta vuoden keskilämpötilan kerrotaan pysyttelevä kymmenen pakkasasteen tuntumassa. Jäätiköllä on aina huomattavasti kylmempää.

Luonnonvaraisia maanisäkkäitä rannalla on turha odottaa kohtaavansa. Maaeläimiä on ylipäänsä niukasti ja nekin lähinnä samaa kokoluokkaa, tai pienempiä, kuin punkki. Ihmisen näkökulmasta vaarallisia villieläimiä ei rannalla vastaan kävele.

Vedessä viihtyviä eläinmaailman edustajia on runsaammin. Matkan aikana havaintokirjaan merkitään hylkeitä, merinorsuja, merileopardi ja 20 metrinen, erittäin uhanalaiseksi mainittu sillivalas.

Valashavaintoihin retken ajankohta on hieman liian varhainen, mutta lintuja sen sijaan riittää katsottavaksi ja kuvattavaksi.

Pingviinilajeja Etelämantereella elää kaikkiaan toistakymmentä. Etelämantereen niemimaalla, minne suurin osa risteilyistä suuntaa, nähdään lähinnä myssy-, valkokulma- ja jääpingviinejä.

Niistä havaintoja kertyy retken aikana varovaisen arvion mukaan yhteensä 500 000.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kuvakaraokea illan ratoksi

Maihinnousuja on suunniteltu tehtävän kaksi tai kolme päivässä, mutta usein suunnitelmat elävät. Niin tälläkin kertaa. Yksi pysähdys passataan merenkäynnin ja tuulen vuoksi. Rannan sijaan laiva suuntaa ulapalle. Laivan yleisissä tiloissa on hiljaista matkalaisten odotellessa rauhallisempaa säätä hyteissään.

Huolestuttavaa kokoluokkaa olevia jäävuoria ei myräkän aikana nähdä, vaikka niitäkin alueella kelluu. Yön aikana keli äityy rajuksi ja kapean punkan laidoista on hetkittäin pidettävä kiinni molemmin käsin.

Eläimien lähestyminen on rajoitettua, mutta sääntö on yksipuolinen. Uteliaimmat tulevat tekemään tuttavuutta todella lähelle.

Tuulen tyyntyessä palataan normaaliin aikatauluun. Ylös noustaan aamuneljältä ja ensimmäiseksi suunnataan ulos kannelle kuvauskaluston kanssa. Aamiainen saa odottaa.

Päivät ovat pitkiä, mutta kukaan ei valita. Yli 10 000 euroa retkestä ja lennoista maksaneet asiakkaat haluavat saada ainutlaatuisesta elämyksestä irti kaiken mahdollisen.

Kaikkiaan matkassa on 54 luontokuvauksesta kiinnostunutta asiakasta eri puolilta maailmaa. Henkilökuntaa aluksella on lähes saman verran. Kuvaajien kanssa toimivat oppaat ovat Ruotsista ja Norjasta. Aluksen miehistö Venäjältä ja Australiasta. Yhteinen kieli on englanti. Sillä on pärjättävä.

Matkan aikana tarjolla on luentoja kuvaus- ja luontoaiheista. Varsinaista iltaohjelmaa ei laivalla ole.

Matkalaiset keskittyvät viihteen sijaan kuvien valintaan ja parhaiden otosten käsittelyyn läppärin äärellä. Päivän aikana täyttyneille muistikorteille on tehtävä tilaa.