Matka maan alle: kaivosmuseoissa muistutetaan Euroopan teollistumisen historiasta

Kun energiapolitiikka on noussut viime aikoina taas tapetille, ja kivihiilellä on yhä tärkeä rooli teollisuuden koneiston pyörittämisessä, on hyvä muistella hetki kivihiilen historiaa.

Kivihiili. Ensimmäinen ihmisen käyttämä fossiilinen polttoaine, ja samalla energialähde, jolla on merkittävä osuus koko maailman teollistumisessa. Ympäristöhaitat – ja etenkin rooli hiilidioksidipäästöjen tuottajana – tiedetään, ja siksi kivihiiltä korvataan vihreämmillä vaihtoehdoilla.

Tämä ei kuitenkaan tapahdu yhden yön yli, ja toki myös prosessit ovat nykyään puhtaampia kuin kivihiilen louhimisen ja polttamisen alkuaikoina. Kyseessä on edullinen mutta likainen bisnes.

Politiikka sikseen, meitä kiinnostaa historia. Koska kivihiilellä oli niin tärkeä rooli teollisessa vallankumouksessa, matka kivihiilen historiaan on oiva muistutus sen merkityksestä. Ohessa muutama hieno kaivosmuseo, missä tuo matka on mahdollista tehdä – ja samalla muutamissa kohteissa on mahdollista sukeltaa todella syvälle maanpinnan alle.

Zollverein, Saksa, Ruhr

Essenin kupeessa sijaitseva Zollverein oli aikoinaan maailman suurin ja nykyaikaisin hiilikaivoslaitos, ja siksi se on erinomainen esimerkki raskaan teollisuuden kehityksestä Euroopassa. Parhaimmillaan maailmansotien välissä kaivoksissa ja maanpäällisissä rakennuksissa työskenteli yötä päivää noin 8000 kaivosmiestä. Kaivoksessa louhittiin ja jalostettiin hiiltä 135 vuoden ajan, kunnes kaivos poistettiin käytöstä vuonna 1986.

Kaivos koki ison muodonmuutoksen ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja Bauhaus-tyyliä mukaileva kaivos onkin hyvä esimerkki modernista teollisuusarkkitehtuuriista ja toimii nykyisin myös sekä taide- ja kulttuurikeskuksena. Koko alue on nykyään puistomainen ja hyvin vihreä, millä tavallaan symbolisoidaan muutosta pois teollisesta valtiosta. Sama ilmiö näkyy myös alueen isoimmissa kaupungeissa.

Ja toki kaivoksen tiloissa toimii myös iso ja koko Ruhrin alueen kaivostoimintaa esittelevä museo. Ruhrin alue – lempinimeltään Ruhrpott – tunnetaan Saksan hiilikaivona, ja alueella on toiminut satoja hiilikaivoksia. Zollverein oli näistä merkittävin. Tästä linkistä aukeava video näyttää hyvin, miten isosta laitoksesta puhutaan. Zollverein on nykyään Unescon maailmanperintökohde.

Hollannin kaivosmuseot, Limburg

Siitä on jo lähes 1000 vuotta, kun eteläiseen Limburgiin Rolducin luostarin rakentaneet munkit louhivat ensimmäiset hiililastinsa. Sittemmin alueella on tapahtunut paljon muutoksia, mutta kivihiilen merkitys ihmisten jokapäiväisessä elämässä on edelleen tärkeä.

Kuten myös muualla Euroopassa, myös Limburgissa teollinen vallankumous sekä hiili loi alueelle ennennäkemätöntä vaurautta. Ihmiset tulivat kaikkialta Alankomaista ja jopa ulkomailta, lähinnä Italiasta, työskentelemään kaivoksissa. Tämä muutti myös Limburgin kulttuurimaisemaa.

Alankomaiden kaivosteollisuuden kukoistuskaudella Etelä-Limburgissa oli 11 kaivosta, ja suunnitelmissa oli avata niitä lisää. Vuonna 1965 kaikki kuitenkin päättyi. Kaivosten sulkemisesta ilmoitettiin, ja viimeinen kaivos lopetti toimintansa vuonna 1974. Kaivosten sulkemisella oli luonnollisesti valtava vaikutus koko alueeseen. Työt loppuivat monelta, ihmiset muuttivat muualle. Nykyään savupiiput ja tehtaat ovat kadonneet. Monet talot ovat tyhjillään, monet ovat raunioina.
Herleenissä ja Valkenburgissa sijaitsevissa kaivosmuseoissa voi uppoutua aiheeseen tarkemmin.

Blegnyn kaivosmuseo, Belgia

Liègen ja Maastrichtin väliltä löytyvä ja Unescon perintökohteeksi hyväksytty Blegnyn kaivos tarjoaa erittäin autenttisen kokemuksen kivihiilen louhimisen historiaan. Kaivoskuiluihin vierailu tarkoittaa laskeutumista useampaan eri käytävään, jotka sijaitsevat syvimmillään 60 metriä maanpinnan alapuolella.

Belgia on kompakti maa, ja jos kaivostoiminnan historia kiinnostaa enemmänkin, kannattaa katsastaa myös C-Mine sekä Unescon listoilta löytyvät Bois du Luc sekä Bois du Cazier. Yhteensä Belgiassa on peräti neljä Unescon tunnustamaa hiilikaivostoimintaan liittyvää aluetta. Niiden avulla avautuu upeasti koko teollinen vallankumous, ja miten se muutti maailmaa.

Englannin kansallinen kaivosmuseo, Yorkshire

Nyt sukelletaan syvälle. Alun perin Caphouse Colliery -nimellä tunnettu hiilikaivos aloitti toimintansa Leedsin eteläpuolella jo vuonna 1791; eikä se todellakaan ollut alueen ainoa kaivos. Enimmillään heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvulla kaivosalalla työskenteli Englannissa noin 1,2 miljoonaa ihmistä.

Caphouse Colliery oli myös yksi syvimmistä kaivoksista, koko Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei ole enää toista yhtä syvälle ulottuvaa hiilikaivosta. Vuoteen 1985 mennessä kaikki hiili oli kuitenkin poistettu kaivoksesta, ja se muutettiin museoksi vuonna 1988.

Kaivoksessa sukelletaan peräti 140 metrin syvyiseen kaivoskuiluun. Moni museon työntekijä on myös entinen kaivostyöläinen kanssa, joten heiltä saa ensikäden tietoa kaivoksen toiminnasta.

Big Pit Coal Mine, Blaenavon, Wales

Big Pit avaa lisää Yhdistyneiden kuningaskuntien teollista vallankumousta sekä kaivostoimintaa. Kaivos suljettiin vuonna 1980, mutta toiminta museona jatkuu. Kaivos on pidetty myös toimintakunnossa, mikä tarkoittaa myös syvään kaivoskuiluun laskeutuvaa hissiä. Sillä sukeltaminen mustaan kuiluun  on museokierroksen ehdoton kohokohta.

Maanpinnan yläpuolella on puolestaan lukuisia kaivostoimintaan kuuluvia esineitä, kuten kaivostyöläisten päivittäiset varusteet historian eri aikakausina. Myös kanarialintujen rooli kaivostoiminnassa kerrotaan. Niin ikään koko kaivostoiminnan tarvitsema infra aukeaa museossa hyvin. Kaivoskompleksin huipulla voi tutustua kaivoksen entiseen ruokalaan ja kylpylään.

Big Pit -hiilikaivos on osa Unescon Blaenavon Industrial Landscape -maailmanperintökohdetta, johon kuuluu useita muita nähtävyyksiä. Blaenavon sijaitsee noin 45 km pohjoiseen Walesin pääkaupungista Cardiffista.

Zabrzen hiilikaivosmuseo, Katowice, Puola

Kivihiilellä on ollut merkittävä rooli myös Puolalle, ja tämä on koettavissa hyvin Katowicen lähellä sijaitsevassa Guidon kaivosmuseossa. Kaivoksen perusti vuonna 1855 kreivi Guido Henckel von Donnersmarck, mistä juontaa myös kaivoksen alkuperäinen nimi. 1960-luvulla nimi muuttui sen ajan henkeen paremmin sopivaani muotoon Kokeiluhiilikaivos M-300, ja vuonna 1982 kaivoksesta tuli lopulta – ainakin paperilla – Zabrzen hiilikaivosmuseo.

Kesäkuussa 2007, pitkän taistelun jälkeen, hiilikaivos ”Guido" avattiin lopulta suurelle yleisölle. Kaivos sijaitsee lähes Zabrzen kaupungin keskustassa. Museossa käynti tarjoaa vierailijalle parin tunnin elämysmatkaa kaivostyöläisen elämään. Vierailu museoon käynnistyy oikein varustautuneena, kun vierailijat matkaavat maanalaisiin käytäviin kypärin, kaivostyöläislampuin ja imurein varustettuna.

Visiitin aikana vieraillaan useammissa kaivoksen eri tasoissa, ja niistä jokainen tarjoaa avaa aina vain enemmän kaivostoiminnan historiaa ja kehitystä. Myös Guido löytyy nykyisin Unescon listoilta.

Teksti: Vesa Eskola, kuvat: kohteet