Matka: Maasturisafari turkkilaisittain – röykkyisiä vuoristoteitä, huikeita näkymiä ja idyllisiä kyliä

Kantikkaat ja lommoiset Land Rover Defenderit ovat nähneet kilometrejä, mutta kipuavat ongelmitta ylös vuoristoon ja takaisin. Hauskinta on lopulta autokuntien välinen vesisota!

Maasturisafari vuoristoon on helteisenä päivänä hyvää vaihtelua uima-altaalla pulikoimiselle tai shoppailupäivälle kaupungissa. Monissa rantalomakohteissa on tarjolla päivän tai puolen päivän mittaisia maasturisafareita, näin myös Turkin Alanyassa.

Timtur-yrityksen Land Rover Defenderein toteuttava safari on monipuolinen elämys: tarjolla on monikansallista seuraa, pölyistä röykytystä, idyllisiä vuoristokyliä, huimia näkymiä, joenvarren varjoja – ja autokuntien välinen kaikki kaikkia vastaan -vesisota. Safarin päättää rauhallinen meriristeily, lounas ja vilvoittavat uimavedet.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Monikansalliset autokunnat

Matkailijat on aamusella haettu eri hotelleilta safariyrityksen pihalle. Kielten sekamelska on melkoinen: venäjää, unkaria, tšekkiä, viroa, ruotsia, englantia, saksaa, suomea…

Lopulta alkuhämmennys selviää, autokunnat on valittu ja halukkaat ovat käyneet vessassa. On aika nousta autoihin, jotka ovat nähneet turisteja ja kilometrejä. Oman automme mittarissa on 624 477 kilometriä.

Työjuhdat ovat lommoisia, mutta varmoja haastavien maastojen etenijöitä. Letkaan käy kaikkiaan seitsemän Land Rover Defenderiä, 8–10 turistia kussakin.

Aluksi käymme näköalatasanteella, josta avautuu avarat ja silmiä hivelevät maisemat Alanyaan. Jossain alhaalla siintelee satama, Kale-kukkulan linnoitukset ja väittääpä joku saksalaisista erottavansa oman hotellinsakin.

Pyhä mies odottamassa

Partainen, valkokaapuinen mies seisoo tyynenä kuin pyhä mies sauvaansa nojaten näköalatasanteen varjoissa odottamassa maasturisafariryhmiä. Mies on keksinyt eläkepäiviensä ratoksi mainion tavan ansaita hieman ylimääräistä. Hän ei tyrkyttäydy, mutta tietää, että pian useampikin haluaa yhteiskuvaan – eikä kehtaa olla antamasta muutamaa kolikkoa.

Horisontissa kimaltelee Välimeri turkoosina, ylhäältä nähtynä rauhallisena, mutta todellisuudessa niin kuoppaisena, että tänään useimmilla hiekkarannoilla on punainen lippu varoittamassa uimiselle vaarallisen kovasta merenkäynnistä.

Ja sitten otetaan yhteiskuva!

Järjestäjän puolesta matkassa on topakka kuvaaja, joka saa hälisevän ryhmän tottelemaan kiltisti. Kuvia ja videot ovat retken jälkeen ostettavissa matkamuistoksi, ja niin moni tekeekin, sillä puolelta toiselle heilahtelevan maastoajon aikana onnistuneiden otosten metsästys on työlästä.

Turvavyöt kiinni!

Reitti kipuaa rokonarpisia kyläteitä ylemmäs Taurusvuoriston rinteitä. Sitten kuskimme Aydin Cokmak huutaa off road ja me muistamme alkupalaverin ohjeet: turvavyöt kiinni.

Pölyävä soratie on välillä oikeastikin jyrkkä niin ylös- kuin alaspäin, vaikkei kuitenkaan lähellekään koettele Defenderin äärikykyjä. Reitti on ollut pakko suunnitella siten, että sille voi viedä mahdollisimman laajan joukon matkailijoita lapsista ikäihmisiin.

Kuskimme ajotaidot tekevät vaikutuksen. Hän tuntee maasturinsa. Kuski käyttelee vaihteita ja kaasupoljinta ronskisti, mutta oikeissa kohdin.

Reitin nuotitus on ilmeisen hyvin miehen muistissa, sillä kummastelen, miksi mies jarruttaa vasemmalle kaartuvassa mutkassa, vaikkei haasteena ole vastaantulijoita. Mutkan takaa paljastuu, että tien oikeaan laitaan on vierinyt rinteeltä isohko kivilohkare.

Miksiköhän sitä ei muuten ole siirretty syrjään, jos se on ollut tukkeena jo aiemminkin? Ehkä kuski on saanut kivivaroituksen varhemmin aamulla samalle ajoreitille lähteneeltä kilpailevalta safariyritykseltä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Rusahduksia seuraa pysähdys

Sitten seuraa jyrkkiä nousuja sisältävä asvalttiosuus, mutta autoletkan meno hyytyy alkuunsa. Johtoauto edellämme päästelee ilkeitä rusahduksia ja seisahtuu. Auton vaihdelaatikko anelee armoa. Useampikin kuski kerääntyy neuvomaan kuskia, ja lopulta joku vaihde löytää lokosensa ja Defender onnistuu nilkuttamaan pian odottavalle taukopaikalle.

Se on pieni rinnekylä. Siellä auto saadaan korjattua, kiitos aiemmin saapuneen kilpailevan safariyrityksen avuliaisuuden. Yhteistyö näyttää toimivan kitkattomasti, onhan kyse yhteisestä edusta: tyytyväinen matkailija on kaikkien etu ja elanto.

https://youtube.com/watch?v=U7cv09VqbCs

Kyläläiset ovat valmiina

Kylän pienen aukion telttakatoksilla kaupustelijat ovat osanneet odottaa maasturirymiä. Maastosafarit ovat heidän markkinarakonsa. Turistisoitunut ilmiö toki, mutta paikallisille tapa selvitä. Välipalan kuten keitettyjen massintähkien lisäksi myynnissä on muun muassa huiveja, pyyhkeitä ja teepaitoja.

Kylän pikkupojat ovat hekin vikkelästi apajilla. He täyttävät vedellä Land Rovereiden jalkatiloissa ja säilytyslokosissa olevat kauhtuneet muoviset vesipullot. Kyse ei ole juomavedestä vaan sotatarpeista.

Pojat näyttävät taistelun mallia roiskuttelemalla pulloista vettä liikkeelle lähtevän kolonnan niskaan.

Loppumatkasta autot ajavat tarkoituksellisesti toisensa vierelle, jota vesisota autosta toiseen käy helpommin. Kuski on onneksi ehtinyt varoittaa, että kamerat kannattaa suojata.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tauko joen varjoissa

Toinen pysähdys on pienen vuoristojoen varrella. Siellä voi levähtää varjoissa tai yrittää saada vesirännistä paljain käsin kiinni pieniä taimenia, jonka voi grillauttaa. Katosravintolasta voi ostaa virvokkeita ja pientä suolaista.

Vesisota on jättänyt kahden autokunnan välille sen verran hampaankoloon, että muutamat pullot on säästetty vastahyökkäystä varten. Sen aika on ajo-osuuden lopulla, kun saavumme Alanyan kaupungin ensimmäisiin liikennevaloihin.

Sitten on aika jättää maasturit ja kävellä lyhyt matka satamaan, jossa odottaa meriretki, lounas ja uimamahdollisuus. Veden lämpö on mukavat 26 astetta, joten Välimereen uskaltautuu suuri osa osallistujista.

Teksti ja kuvat: Marko Jokela