Matkailua Euroopassa kesällä 2020 osa 4: Verdon - Euroopan kuuluisimmalla kanjonilla

Euroopan kuuluisin kanjoni Verdon mykistää paatuneenkin matkailijan. Kiire unohtuu ja on aika pysähtyä ihailemaan ainutlaatuista maisemaa.

Lentäen Espanjaan ja ajamalla takaisin. Ajamme heinäkuun aikana kaksi moottoripyörää Espanjasta Suomeen ja raportoimme matkan varrelta miten matkailu Euroopassa onnistuu ja miten koronan leviämisen estämisestä on huolehdittu Euroopan eri maissa. Neljännessä osassa matkustamme Etelä-Ranskassa Pyrenneiden vuoristosta itään Verdonin kanjoneille. Aiemmat osat pääset lukemaan täältä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Rastita haluamasi aamiaissisältö

Andorrasta 50 kilometriä länteen Ranskan puolella sijaitsevassa Bagneres-de-Luchonissa on mukava herätä. Erityisesti, kun majataloa pitävät Olivia ja Geoff ovat illalla jo pyytäneet täyttämään lomakkeeseen mitä haluamme aamiseksi, ja mihin aikaan. Aamiainen tulee ”kuin Manulle illallinen”, oikean sisältöisenä ja sovittuun aikaan.

Sen jälkeen on aika osallistua työpalaveriin videoyhteyden välityksellä. Majatalon wifi-yhteydellä yhteys ei pätki kertakaan palaverin aikana, hieno homma. Pyöriä pakatessamme Olivia toteaa meidän olevan kymmenen vuoden majatalon pitämisen aikana ensimmäiset suomalaiset asiakkaat, johon vastaan kohteliaasti että toivottavasti emme viimeiset. Vasta sen sanottuani tajuan, miten paljon oikeasti toivon sitä. Ihan siis suomalaisten puolesta, että löytäisivät tämän upean majoituspaikan, joka booking.comin arvosteluissa on saanut arvosanaksi peräti 9,3.

No toilet

Ranskan puolella menee hetki totutellessa Espanjasta poikkeaviin käytäntöihin. Pikkukylien bensa-asemat ovat nimensä mukaisesti bensa-asemia, eivät tavarataloja tai R-kioskeja. Polttoaineen lisäksi tarjolla on toki useammansorttista oheistuotetta, kuten kaksitahtiöljyä, 10W40 -moottoriöljyä sekä 5W-30 -moottoriöljyä. Eikä sitten muuta. Janonsammuttajiksi ei niistä ole.

Eväät ja menovesi on hankittava eri pysähdyksillä. Toinen erikoisuus on se, että koronavirusepidemian aikana ranskalaisilla ei ilmeisesti ole tarvetta käydä vessassa, koska kaikkien huoltoasemien ja kahviloiden WC:t on poistettu käytöstä. Nopeuttaa matkustusta huomattavasti, kun toiletissa voi käydä vain aamuin ja illoin hotellilla. Ja parantaa samalla hygieniatasoa… eikun parantaako sittenkään, jos mietitään aivan loppuun asti.

Hintataso Ranskassa saa hiukset nousemaan pystyyn edullisen Espanjan jälkeen. Bensa on samaa hintatasoa kuin Suomessa ja juomat ja matkaeväät maksavat pyöreästi tuplasti sen mitä Espanjassa. Positiivisia ajatuksia suomalaismatkailijalle tuo se, että Ranskassa näkee ilahduttavan paljon suomalaisille rakkaita Saabeja menneiltä vuosikymmeniltä, kuten 95-farkkuja ja vieläkin enemmän saman merkin cabriolet-malleja. Vaikken saappimies olekaan, niin kyllä se vaan lämmittää mieltä.

Kahvitauolla saamme opetuksen ranskalaiseen ajattelutapaan. Autoilija tööttää takanamme, kun ilmeisesti liian rauhassa mietimme sopivaa pysäköintipaikkaa kylän ainoa kahvilan lähettyviltä. Vain muutamaa sekuntia myöhemmin sama autoilija pysäyttää oman ajopelinsä keskelle ajokaistaa vain jäädäkseen juttelemaan muutamaksi minuutiksi jalkakäytävällä seisovien tuttujensa kanssa. Eri säännöt siis turisteille ja paikallisille.

Ranskassa on selvästi Espanjaa enemmän liikennettä niin moottoriteillä kuin vuoristoteilläkin. On lähdetty liikkeelle ja lomailemaan, niin voi päätellä asuntoautojen, täyteen pakattujen henkilöautojen sekä moottoripyörien määrästä. Ranskalaisten lisäksi liikkeellä on autojen rekisteritunnuksien perusteella ainakin brittejä, hollantilaisia, belgialaisia, italialaisia ja espanjalaisia.

Koronarajoituksiin suhtaudutaan vaihtelevasti. Osassa liikkeistä ollaan hyvin tarkkoja kasvomaskien käytöstä, osassa taas eletään lähes normaalisti. Avoin WC:kin löytyy lopulta tietulliaseman jälkeiseltä P-paikalta. Maksullisten moottoriteiden tietullikäytäntö on Ranskassa harvinaisen kätevä, moottoritielle mennessä otat automaatista lipukkeen, ja tieltä poistuessa syötät lipukkeen automaattiin ja maksat pyydetyn summan. Ajoimme Etelä-Ranskassa muuten pikkuteitä pitkin, mutta Carcassonen ja Nimesin välin huitaisimme maksullista tietä pitkin hintaan 13,80 euroa.

Verdon kutsuu

Moottoritien jälkeen meillä on selvä suunta, tarkoitus on täräyttää kohti Verdonin kanjoneita. Eri lähteistä luettujen arvosteluiden perusteella kyseessä on Grand Canyonin jälkeen maailman toiseksi hienoin kanjoni, ja siis Euroopan hienoin. Kartalta on zoomailtu paikka valmiiksi ja arvioitu miltä tieltä olisi parhaat näkymät. Kerrankin huolimaton suunnittelu tuottaa tulosta ja olemme ilmeisesti juuri sillä oikealla reitillä, ainakin päätellen siitä että muuta liikennettä samalla kinttupolulla on huikea määrä.

Ennen Verdonia tien molemmin puolin on laventelipeltoja, joissa nuoriso käy kuvauttamassa itseään. Kovaa kamaa kuulemma Instagramissa nämä otokset.

Verdonin kanjoneille saavuttuamme huomaamme varustautuneemme aivan liian vaatimattomasti nähtävyyden kohtaamiseen, ainakin jos vertaamme muihin paikalle tulleisiin. Näköalapaikoilla on retkeilyautoja, joissa on ovet selällään ja retkikeittiöissä kattilat porisemassa markiisien alla. Meillekin tarjotaan niistä viiniä maistiaisiksi, mutta kerromme tarttuvamme tarjoukseen ehkä ensi kerralla. Asuntoautoista on purettu polkupyörät pois telineistä ja lähdetty tutustutaan alueeseen tarkemmin. Osa taas on kaivanut teleskooppivavat ja kalastussaappaat henkilöautojen takakontista ja lähtenyt narraamaan illallisaineksia purosta. Hieman laiskemmat pukeutuvat bikineihin ja ottavat aurinkoa ja käyvät pulahtamassa Verdon-joessa. Me hikoilemme nahkapuvuissa, otamme muutaman kuvan ja jatkamme matkaa.

Varaamme illansuussa majoituksen Castellanen jälkeen ”keskeltä ei mitään”. Hotellin nimi on Le Relais du Becassier ja sen ympärillä on kaksi taloa, jotka yhdessä hotellin kanssa muodostavat ”kylän”. Mutta mikä tärkeintä, hotelli on siisti, palvelu ystävällistä jopa ranskankieltä taitamattomalle ja hotellin terassiravintola on suoraan tien toisella puolella. Ruokaa, juomaa ja yöpaikka siis ovat olemassa. Koronan tartuttaminen suuntaan tai toiseen on täälläkin hankala tehtävä, sillä olemme korpihotellin ainoat asiakkaat. Hotellilla on myös oma bensapumppu, josta voi ostaa menovettä muikeaan 1,99 euron litrahintaan. Toisaalta, joka täällä on vailla bensiiniä, hän sitä ostaa, olipa hinta sitten kaksi senttiä tai kaksi euroa litralta. Eikä se bensiinin rahtaaminen kapeita vuoristorännejä pitkin tälle asemallekaan ole ilmaista.

Hotellia illansuussa varatessa katsoimme navista sen olevan 21 kilometrin päässä. Kannattaa huomioida, että etäisyys kohteeseen ilmoitetaan linnuntietä. Kun käski navin suunnistaa perille, niin matkaa vuoristoteitä pitkin olikin 45 kilometriä ja ajoajaksi muutettuna se näillä tiellä tarkoittaa lähes tuntia.

Päivän reitti Google Maps -linkkinä löytyy täältä.

Teksti ja kuvat: Janne Huhtala

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy