Mato Valtonen Kuuban autokaunottarien lumoissa

Havannan katujen rakkaudella kokoon kursitut amerikanraudat saivat arvoisensa kirjan.

Värikkäät amerikanraudat ovat erottamaton osa Havannan katukuvaa. Uusi kuvakirja kertoo autoista, mutta myös paljon muustakin kuten kuubalaisesta asenteesta elämään.

Rockjätkänä tunnetun Markku ”Mato” Valtosen tuore kirja on romanttinen rakkaudentunnustus viisikymmenluvun nelipyöräisille tyyli-ikoneille.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Salsaa, sikareita ja elämäniloa

Huolellisesti tehty kirja on luettavissa myös syvällisempänä kunnianosoituksena kuubalaisille ihmisille ja elämänmenolle, jossa on jäljellä paljon sellaista, joka on lähes tyystin jo unohtunut meiltä tehokkailta pohjoismaalaisilta työmyyriltä.

Kuubalainen arki pursuaa niukoista edellytyksistä huolimatta elämänjanoa, jonka osasia ovat salsan ja mambon rytmit, sikarin savu ja rommin tuoksu.

– Havannassa on vaikea olla huonolla tuulella. Katselet vain ympärillesi, nostat käden pystyyn kyytiä varten ja kohta istut aikamatkalla 1950-luvun Chevroletin takapenkillä etkä voi olla hymyilemättä, Valtonen tiivistää.

Taatusti harvinaisia!

Havannan katukuvan 1950-luvun Plymouthit, Pontiacit, Chevroletit, Buickit ja Fordit ovat nielleet kilometrejä ja kokeneet useita uudestisyntymisiä. Autojen maalipinta on usein saanut moneen kertaan uuden kuosin, eikä nykyinen värisävy todellakaan löydy valmistajansa alkuperäisestä väripaletista!

Rokkikukon paneutuminen nostaa kättä lippaan. Valtonen pyrkii kertomaan lukijalle jokaisen kirjaan päätyneen auton mallin mahdollisimman tarkasti. Valtosen havaintojen mukaan Chevroletit ovat Kuuban yleisin automerkki.

Monet Havannan katukuvan autot ovat todellisia harvinaisuuksia, ainutlaatuisia yksilöitä, jotka ovat kaukana puritaanisesti kunnostetuista orkkisautoista. Kirjaa varten oli haasteellista tunnistaa autojen merkkiä tai mallia, sillä lopputulos on usein rakenneltu usean eri auton osista. Valtosella oli apuna Timo Jätyri, joka on voittanut autojen tunnistamisen Suomen mestaruuden.

Kauppasaarron kurimuksessa

Eri puolille kirjaa ripoteltu historiallinen ja taustoittava aineisto syventää antia. Tuore kirja on paljon muutakin kuin vain autokuvien selailukirja.

Moni muuten lienee unohtanut kauppasaarron alkuvaiheet. Vuoden 1959 Kuuban vallankumouksen jälkeen Yhdysvallat lopetti aluksi sokerin oston maasta ja määräsi myöhemmin vuonna 1962 Kuuban kauppasaartoon. Saarto vaikeutti paikallisten elämää monin tavoin ja näkyi kuubalaisessa arjessa. Saarto koetteli myös autoilua, sillä varaosien maahantuonti hankaloitui tai kävi mahdottomaksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Turmeltumaton – vielä pitkään

Muodokkaat, kookkaat ja värikkäät amerikanautot ovat vielä pitkään erottamaton osa ruuhkaisen Havannan katukuvaa. Valtosen mukaan autot ovat Havannalle samanlainen tunnusmerkki kuin Eiffel-torni Pariisille, Big Ben Lontoolle ja Guggnheimin museo New Yorkille.

Vaikka Yhdysvallat aloittikin kauppasaarron purkamisen syksyllä 2015, ei monin tavoin nukkavieru, mutta myös kapitalismilta turmeltumaton matkakohde välttämättä muuksi muutu ainakaan kovin nopeasti, uumoilee kirjailija.

Luovuutta ja peltityötaitoja

Havannan kaduilla liikkuvat autot ovat elävä todiste sinnikkäästä optimismista. Autojen kunnostus on vaatinut havannalaisilta rasvanäpeiltä luovuutta ja monenlaisia taikatemppuja, sillä amerikanraudat on tuotu maahan ennen vallankumousta eli 56 vuotta sitten. Autovanhusten ylläpito on vaatinut omistajiltaan peltityötaitojen lisäksi merkittäviä rahallisia uhrauksia. Kuuban yhteiskuntajärjestelmän ja vuosikymmenten kauppasaarron vuoksi autonosien tilaaminen Yhdysvalloista on ollut havannalaisille autoharrastajille vain kaukainen haave. Ongelmat on täytynyt ratkaista muutoin kuin kuvetta kaivamalla, omatoimisesti.

Missä Hemingway joi mojitonsa?

Lukija saa tietää senkin, että Kuuban noin 55 000 kilometrin tieverkostosta vain puolet on päällystettyjä väyliä.

Mutta missä kirjailija Ernest Hemigway joi mojitonsa ja mitä yhteistä on DeSoto-automerkillä ja Havana Club -rommilla?

Katujen kaunottaret – Kuubalaista aikarautaa

Mato Valtonen

153 sivua, ovh. 34 euroa (esim. addlibris.com-sivusto 22 eur), Bazar Kustannus Oy

www.bazarkustannus.fi

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mato Valtosen ensirakkaus oli Chevrolet Bel Air 1963

Kuvakirjan synnytti intohimo ja reissukaverien riesa

Moni hyvä asia kehkeytyy vaivihkaa ja suunnittelematta.

– Alunperin ei ollut tarkoitus tehdä kirjaa. Innostuin joitakin vuosia siten kuubalaisten autojen tunnelmasta ja kuvailin niitä loputtomasti matkaseuralaisteni riesaksi, Mato Valtonen taustoittaa.

– Kävelyretkemme olivat kovin katkonaisia: näin kaikkialla valokuvan arvoisia aarteita. Kaverit vilkuilivat olkansa yli, että minne se Mato taas jäi.

Useamman matkan jäljiltä koossa oli lopulta kuvia noin tuhannesta autosta.

Kamera pysyy käsissä

Kaikki 153-sivuisen kirjan autovalokuvat ovat Mato Valtosen ottamia.

– Hain tilanteita, joissa olisi auton lisäksi ihmisiä, koiria ja maalauksellisia rakennuksia. Silmäilin sopivatko talojen tai ihmisten vaatteiden värit autoon.

Mies vähättelee aivan turhaan otostensa laatua kirjoittamalla, että kuvaaminen Kuubassa on niin helppoa, että jokaisesta voi tulla ”mestariotosten armoitettu tekijä”.

Oivaltaviin valokuviin vaaditaan paljon muutakin kuin oikeanlaista valoa, värisävyjä ja autoja: silmää, ennakointia ja todellisuuden rajaamista. Erinomainen lopputulos ei ole kuitenkaan valtava yllätys – Mato on aiemmilla tekemisillään ja tempauksillaan osoittanut olevansa populaaritaiteen moniottelija.

Amerikanrauta sen olla pitää

Mato Valtonen kertoo, että amerikanraudat ovat kulkeneet matkassa varhaisnuoruudesta.

– Eka oli Chevrolet Bel Air 1963, jonka hankimme kolmen muun lahtelaisnuoren kanssa kimppa-autoksi. Se kiersi Lahden katuja tauotta muutaman kesän. Aina oli bileet pystyssä, kävelit vaan kaupungille ja kohta jonkun kulman takaa ilmestyi tuttu keula. Sen jälkeen niitä on ollut useampikin.

Mato Valtonen kertoo, että hän haki Sakke Järvenpään kanssa Yhdysvalloista pitkälti toistasataa dollarihymyä Suomessa myytäväksi.

– Jotkut niistä jäivät omaan käyttöön. Vuoden 1963 split window Corvetten myynti harmittaa vieläkin, se olisi pitänyt jättää.