MP-klassikko: Kruununjalokivi aikansa mahtavimmalta

Aikansa mahtavimman moottoripyörävalmistajan, BSA:n, tarina on kuin toisinto britti-imperiumin elinkaaresta. Ehkä kirkkaimmin BSA:n kruununjalokivistä kimaltaa yhä edelleen Gold Star.

BSA, eli Birmigham Small Arms Company Limited, jonka sikäläiset asesepät perustivat Krimin sodan jälkimainingeissa vuonna 1861, oli aikansa edistyksellisimpiä asevalmistajia. Heidän käytössään olevilla laitteilla oli mahdollista valmistaa standardoituja, keskenään vaihtokelpoisia osia, mikä ei vielä tuohon aikaan ollut tavanomainen käytäntö.

Sotimisen laannuttua aseiden kysyntä ei kuitenkaan säilynyt ennallaan, joten yhtiö laajensi toimintaansa ensin polkupyörien ja niiden osien valmistukseen. 1900-luvun alkupuolella yhtiön tuotevalikoima kasvoi huimasti ja pian yhtiö valmisti myös metsästysaseita, autoja, raskaita ajoneuvoja ynnä paljon muuta.

Kokeilut moottoripyörien kanssa aloitettiin vuonna 1903 ja vuonna 1910 aika oli kypsä ensimmäisen tuotantomallin, BSA 3½ hp:n esittelylle. Uutuus oli välitön menestys ja kolmen seuraavan vuoden aikana sen koko tuotanto myytiin loppuun.

Ensimmäisen maailmansodan aikana tehdas palasi juurilleen ja keskittyi vastaamaan lähinnä sotavoimien kysyntään tuottamalla aseita ja ammuksia, mutta myös muuta rintamalla tarpeellista – kuten moottoripyöriä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Gold Star oli kilparadoilla syntynyt sporttipyörä

Sotien välillä BSA keskittyi jalostamaan moottoripyörästä hyvän ja luotettavan kulkuneuvon siviilitarpeisiin. Siinä onnistuttiin ja pyörät kävivät erinomaisesti kaupaksi – BSA kehui joka neljännen englantilaisessa liikenteessä tavattavan moottoripyörän olevan yhtiön valmistama. Monien muiden lisäksi ennen toista maailmansotaa näki päivänvalon myös yhtiön ehkä kuuluisinta nimeä kantava malli, Gold Star.

Gold Star esiteltiin vuonna 1938 ja sen valmistus päättyi jo seuraavana vuonna sodan sytyttyä. 496-kuutioisella, 1-sylinterisellä kansiventtiilimoottorilla ja Amal TT -kaasuttimella varustetun uuden sporttipyörän nimi oli peräisin kilparadoilta. Wal Handley oli vuonna 1937 paitsi ajanut viritetyllä Empire Star -mallilla Brooklandsin radalla debyyttivoittonsa, myös ylittänyt maagisen 100 mph keskinopeuden – suorituksesta myönnettiin palkinnoksi kultatähti (gold star). Ehkä kilpailumaineella olikin osansa Gold Starin suosiolle cafe racer -kulttuurin alkuaikoina.

Dynamometritulokset kuuluivat varustukseen

Sodan jälkeen Gold Star jatkoi elämäänsä uusina, 348- ja 499-kuutioisilla yksisylinterisillä moottoreilla ja kaksoiskehtorungoilla varustettuina malleina – pienempi, tyypiltään B32 esiteltiin vuonna 1948 ja suurempi B34 vuotta myöhemmin. Molemmat olivat erittäin menestyksekkäitä kilpailuissa. Esimerkiksi vuoden 1956 Mansaaren Clubmans Junior TT-luokan 55 osallistujasta 53 ajoi BSA:lla.

Gold Star kuului tuon ajan nopeimpiin moottoripyöriin ja BSA:lla oli ymmärretty, mikä asiakkaita todella kiinnostaa. Sen lisäksi, että pyörät oli mahdollista hankkia katuvarustuksen lisäksi TT-, scrambler-, enduro- tai trialvarustein, oli niihin saatavilla lukuisia suorituskykyä parantavia lisävarusteita. Kaiken kruununa jokaisen moottoripyörän mukana toimitettiin tehtaan dynamometritulokset, joten omistajalla oli pyörän tehosta mustaa valkoisella Ace Cafen pöydässä käytäviä keskusteluja varten.

Vaikka Gold Star olikin 50-luvun halutuimpia pyöriä, oli se vain yksi menestyvän yhtiön malleista. BSA:n kasvu kiihtyi, kun yhtiö osti vuonna 1950 New Hudsonin ja vuotta myöhemmin yhtiön omistukseen päätyi Triumph. Voimakkaan orgaanisen kasvun ja liiketoimintakauppojen ansiosta BSA:sta tulikin maailman suurin moottoripyörien valmistaja. Taivaanrantaan alkoi kuitenkin kasaantua tummia pilviä.

Liian iso epäonnistuakseen?

Pre-unit-moottorilla varustetun Gold Starin päivät olivat luetut, kun Lucasin päätös lopettaa BSA:n käyttämän laturin valmistus loi tarpeen kehittää uusi, modernimpi moottorin ja vaihdelaatikon yhdistävä kokonaisuus. BSA ei kuitenkaan ollut halukas kehittämään Gold Starille uutta moottoria, ja seuraaja 60-luvun alussa tauolle jääneelle mallille syntyi vasta vuonna 1971. Pienemmästä C15-mallista kehitetty 500-kuutioinen B50-moottori käytti runkoa kuivasumppujärjestelmän öljysäiliönä. Kuten koko yhtiö, B50 Gold Star oli jo esittelynsä aikaan vanhentunut japanilaisiin kilpailijoihin verrattuna.

Gold Star on keskeinen luku BSA:n tarinassa, joka tavallaan kuvaa valmistajan ja koko brittiläisen imperiumin kehityskaarta, sillä ennakkoluulottomuuden, kekseliäisyyden ja teknisen edistyksellisyyden ansiosta jättiläiseksi kasvanut yhtiö kaatui omaan passiivisuuteensa. Ehkä yhtiössä katsottiin sen olevan liian iso epäonnistuakseen, eikä japanilaisten uhkaa otettu todesta. Tuotekehitys jätettiin olemattomaksi; esimerkiksi periaatteessa 30-luvulta peräisin ollutta pre-unit-moottoria oltu katsottu tarpeelliseksi kehittää sen kummemmin. Rakentavamman laatuisena muutoksena toimintaympäristössä oli mantsapyörien puolella tapahtunut siirtymä kaksitahtimoottoreihin jäänyt brittiläisiltä täysin huomioitta.

Vuonna 1965 BSA menetti johtoasemansa markkinoilla, eikä enää kyennyt nousemaan jaloilleen. Lopulta yritysostojen ja -järjestelyjen ansiosta käytännössä koko vaikeuksissa kamppaileva brittiläinen moottoripyöräteollisuus oli BSA:n hallussa. BSA, joka oli alle 10 vuotta sitten ollut maailman mahtavin moottoripyöränvalmistaja, sulki tehtaansa vuonna 1973 – ja käytännössä asetti koko brittiläisen moottoripyöräteollisuuden melko pitkäksi venyneelle tauolle.

Kuvien BSA Gold Star 500 vuodelta 1957 kuuluu Suomen Moottoripyörämuseon kokoelmiin.

Teksti: Petri Suuronen Kuvat: Jari Saarentaus

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy