Nimi muutettu: aina yhtä rakastettava Hillman Imp - ei kuitenkaan läheskään aina samalla nimellä

Hillman Imp on 60-luvun muistettavimpia automalleja. Auton nimi kuitenkin muuttui monessa yhteydessä, esimerkiksi silloin, kun autosta tehtiin pakettiauto, tai silloin, kun sitä haluttiin markkinoida premiumina.

Hillman, parempi ilm... Hillman Imp oli silloisen Rootes Groupin suursatsaus pienten perheautojen luokkaan, ja se suunniteltiin suoraksi kilpailijaksi BMC:n Minille.

Tasan 60 vuotta sitten eli vuonna 1963 esitelty Imp oli kylläkin vielä takamoottorinen, siinä missä Minissä oli jo siirrytty etumoottori-etuvetorakenteeseen. Oli Impissä toki myös omat edistykselliset piirteensä. Niihin lukeutuivat muun muassa 875-kuutioisen rivi-4 -moottorin alumiinilohko, matkustamon läpituuletus sekä sedanin hatchback-tyylinen avattava takalasi, joka helpotti pikkutavaran lastaamista hattuhyllylle.

Impejä valmistettiin lähes 500 000 kappaletta. Niistä puolet myytiin ensimmäisten kolmen tuotantovuoden aikana, vaikka tuotanto kesti kaikkiaan 12 vuotta.

Rootes Group valmisti Impiä ensimmäiset neljä vuotta sille varta vasten perustamassaan tehtaassa Skotlannin Linwoodissa. Ennen kuin sittemmin tuhoon tuomittu Chrysler Europe hankki Rootesin hallintaansa vuonna 1967, ehti Rootes hyödyntää tätä ehkäpä tunnetuimmaksi yksittäiseksi mallikseen jäänyttä autoa melko laajasti oman brändisateenvarjonsa alla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Singer Chamois

Rootes ehti hallita Singer Motorsia, pitkäaikaista brittiläistä kulta-ajan automerkkiä, alle 15 vuotta, ennen kuin se Chryslerin alaisuudessa lakkautettiin kauttaaltaan vuonna 1970. Singer Motorsin, jolla ei siis ole mitään tekemistä samannimisen amerikkalaisen ompelukonemerkin kanssa, loppuvaiheista antaa hyvän kuvan sen brändi-identiteetin hyödyntäminen Impin logonvaihdossa.

Singer Chamois'ssa idea oli melko lailla täysin sama kuin aiemmin Nimi muutetussa käsitellyssä BMC ADO16 -sarjassa, Minin isosiskossa nähdyissä "premiumversioissa". Samalla tavalla kuin Wolseley 1100, Riley Kestrel ja Vanden Plas Princess olivat tasokkaampia versioita Austin ja Morris 1100:sta, Singer Chamois oli "luksusnäkemys" Hillman Impistä.

Eroavaisuudet mallien välillä eivät olleet suuren suuria, mutta yleisö piti niistä. Chamois'n saksanpähkinäpuusomisteet olivat tyylikkäät, istuimet mukavammat ja tukevammat, ja siinä oli lämpö- ja öljynpainemittarit sekä lämmitin vakiona. Ulkokuoreen Singer tarjosi kromia, lisää värivaihtoehtoja ja kaiken luksuksen kruunanneen kylkiraidan.

Sunbeam

Sunbeam Imp, Sunbeam Sport, Sunbeam 900... näitäkin riitti. Sunbeam Motor Car Company ehti olla 30-luvulta alkaen Rootes Groupin omistuksessa. Myös tämän mallin tuotannossa sillä oli roolinsa, useammalla kuin yhdellä korimallilla, ja myös vahvasti rallivivahteilla.

Sunbeamia käytettiin lähinnä Impin vientimarkkinoiden brändinimenä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa Singer Chamois'n nimellä myytyjä tasokkaampia malleja vietiin Manner-Eurooppaan Sunbeamin nimellä.

Hillman Impillä oli myös toinen puoli, maine jokseenkin vikaherkkänä autona. Ehkäpä juuri tämän vuoksi Suomeen tuodut Impit brändättiin 70-luvun taitteesta alkaen Sunbeameiksi. Silmänkääntötemppu, mikäs siinä.

Commer Imp Van

Hieman harvinaisempi, mutta silti mielenkiintoinen ulottuvuus on Commerin versio Hillman Impistä. Myös Commer ehti olla pitkään osa Rootes Groupia. Commer oli hyötyajoneuvojen valmistaja, ja erittäin kokeneet automiehet muistavat sen erityisesti makaavasta kaksitahtidieselistään, jossa oli lievästi sanottuna persoonallinen käyntiääni.

Commerin panos Impin tuotantoon oli täten hyvin luonnollisesti pakettiautoversio. Myöhemmin myös Hillman Imp Vanin nimellä valmistettu hyötyajoneuvoversio oli läheistä sukua Hillman Huskylle, Impin farmariversiolle. Arkkikilpailija BMC:n ADO15:n eli Minin laajasta mallistosta löytyi myös pakettiautoversio Mini Van, mutta se perustui shooting brake -henkisiin Austin Mini Countrymaniin ja Morris Mini Travelleriin. Commer Imp Van sen sijaan saavutti laatikkomaisemmalla korillaan lisää käytännöllisyyttä.

Teksti: Benjamin Helander Lähteet: Imps4ever.info, National Museum Scotland Kuvat: valmistaja(t)

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy