Päivän kuva: ajoneuvovero liimautui sitkeästi tuulilaseihin ja osaksi autoilua

Nykyisen ajoneuvoveron alkuvuosina veron maksaminen osoitettiin tuulilasitarroin.

Yhä nykyäänkin maksettavan ajoneuvoveron alkupisteenä voidaan pitää vuotta 1994. Tuolloin autoilijan oli tiettyyn määräaikaan mennessä ostettava R-kioskilta verotarra, joka liimattiin tuulilasin oikeaan alanurkkaan – siis pelkääjän puolelle. Ensimmäisenä vuonna vero oli 300 markkaa vuonna 1993 tai sitä aiemmin rekisteröidyiltä autoilta ja 500 mk uudemmilta autoilta.

Tarran ostokuitti ja kantakappale oli syytä pitää visusti tallessa, sillä niitä vastaan sai uuden tarran, jos tuulilasin joutui uusimaan kesken verokauden. Tarroja myytiin myös vuosina 1995 ja 1996 – tosin vuotuisen veron määrä muistaakseni nousi vuoteen 1994 verrattuna.

Vanhan tarran poistaminen oli työlästä

Oma shownsa oli tarrojen poisto- ja liimausoperaatio. Ohjeistus oli, että edellisen vuoden tarra pitää poistaa ennen seuraavan tarran liimaamista. Lehtien palstat ja niksinurkat olivat täynnä toinen toistaan erikoisempia ohjeita siitä, miten vanhan tarran saa näppärimmin pois.

Mieleeni on jäänyt, että jollain niksipalstalla neuvottiin poistossa käyttämään apuna margariinia tai voita. Toisaalla ehdotettiin partakoneen terää. Itse en näitä kumpaakaan kokeillut vaan päädyin muistaakseni käyttämään raakaa lasinpesunestettä ja rapsutustekniikkaa.

Hankalan poistettavuuden vuoksi moni autonkäyttäjä lipsui ohjeistuksista ja jätti edellisen tarran poistamatta, kuten muun muassa tämänkertainen ”Päivän kuva” osoittaa.

1997 alkaen liimaaminen loppui – vero jäi

Vuodesta 1997 alkaen siirryttiin nykyisen kaltaiseen maksukäytäntöön eli ajoneuvovero laskutettiin rekisteritietojen perusteella ajoneuvon omistajalta tai haltijalta ja tarrojen liimaaminen jäi tämän myötä historiaan.