Päivän kuva: tiedätkö mikä on "Hellannuppi-Becker"?

Becker Europa Cassette -soitin vuodelta 1983 ja Mikko Alatalon Maalaispojan rallit vuodelta 1980. Molemmat soivat erinomaisen hyvin edelleen.

Becker Europa Cassette -soittimia löytyi 1980-luvun alkuvuosina ensiasennusradioina monesta W123-korimallin Mercedes-Benz henkilöautosta.

Tällä kertaa Päivän kuvana on Becker Europa Cassette -autosoitin vuodelta 1983. Kyseinen soitinmalli sai lempinimekseen ”hellannuppi-Becker” kaiketi sähköhellan levyjen väännettäviä käyttökytkimiä erehdyttävästi muistuttavien äänenvoimakkuus- ja kanavasäätimien ansiosta. Kyseisen mallin soittimia asennettiin paljon W123 koristen Mercedes-Benzien kojelautaan tehtaalla, ensiasennusradioina.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Yksinkertainen käyttää

Soittimeen kytketään virta vasemmanpuoleista suurta äänenvoimakkuusväännintä myötäpäivään kääntämällä – oikeanpuoleisesta kääntönupista säädetään radioasema kohdalleen. Jos säätimellä valitun aseman haluaa asettaa pikavalittavaksi jollekin U-muistipaikalle, vedetään aseman ollessa kohdallaan haluttua U-painiketta ensin itseen päin ja sen jälkeen painetaan se ihan pohjaan saakka. Näin asema tallentuu muistiin ja löytyy jatkossa helposti samaista U-nappulaa painamalla.

Kasettia tässä soitinmallissa pystyy kelaamaan molempiin suuntiin, mutta varsinainen toisto onnistuu vain yhteen suuntaan – ja hyvä niin, sillä mitä vähemmän tekniikkaa, sitä vähemmän vikaantumismahdollisuuksia. Kasetti on siis otettava pois soittimesta ja käännettävä, jos haluaa vaihtaa A- ja B-puolen välillä. Nuoremmille polville lienee aiheellista kertoa, että markkinoilla oli myös soittimia, joissa kasetti sai olla koko ajan sisällä ja soitin osasi soittaa sitä molempiin suuntiin. Tässä Beckerin mallissa on lisäksi toiminto, joka sylkäisee kasetin hallitusti ulos aina, kun soitin sammutetaan – tehdään se sitten vääntämällä äänenvoimakkuusnappulasta tai sammuttamalla virrat autosta virta-avainta kääntämällä.

Vasemman- ja oikeanpuoleisten kaiuttimien välistä balanssisäätöä kyseisestä soitinmallista ei löydy – tosin sellaista ei löytynyt kyseisellä aikakaudella monista muistakaan Beckerin autoradioista. Tehdas ei tuolloin katsonut tarpeelliseksi säätää kanavatasapainoa. Etu- ja takakaiuttimien välinen fader-säätö hoidettiin useissa tuon ajan Mercedes-Benz -autoissa keskikonsolissa olevalla erillisellä säätimellä.

W123-korimallin Mersussa on keskikonsolissa oma rullattava fader-säädin, jolla säädettiin etu- ja takakaiuttimien välistä suhdetta.

Kurier-liikenneradiojärjestelmä

Radiossa on myös aikakaudellaan käytössä ollut liikenneradiojärjestelmä, joka oli nykyisen RDS-järjestelmän TA/TP-toiminnon esi-isä. Becker käytti kyseisestä toiminnosta markkinointinimeä Kurier, Blaupunkt ARI, Grundig VF ja Philips INFO.

Jos käyttäjä esimerkiksi kuunteli ajaessaan kasettia, pakkosyötti järjestelmä liikennetiedotteet siitä huolimatta läpi.

Tilauskeikka

Omaan harrasteautooni hankin ”Päivän kuvassa” olevan Beckerin vasta siinä kohtaa, kun auto siirtyi harrastekäyttöön noin vuosi sitten. Tämä kyseinen autoyksilö oli alun perin tullut tehtaalta ilman radiota ja varustettu vasta myynnin yhteydessä Philips-autoradiolla. Tähän liittyykin hauska tarina auton menneisyydestä, sen alkutaipaleelta, Saksasta.

Eräänä yönä oli tietyn kadun varrella murtauduttu useaan autoon ja kaikista viety soittimet. Tämä nykyisin minun – silloin sukulaisperheeni omistuksessa ollut – Mersu oli ollut pysäköitynä samaiselle kadulle, mutta siihen ei ollut murtauduttu. Naapuruston välisissä keskusteluissa oli tuolloin selvinnyt, että niitä autoja, joihin oli murtauduttu ja soittimet viety, yhdisti se, että kaikissa oli Blaupunkt-soittimet. Varkaat siis selvästi tiesivät, mitä olivat hakemassa. Tarina ei kerro, olisiko Päivän kuvan Becker-kelvannut pitkäkyntisille, jos se olisi autossa jo silloin ollut.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vanhassa vara parempi

Autosoitinten kehityksestä olen pannut merkille huvittavan piirteen. 80-luvulla äänenvoimakkuutta säädettiin pääasiassa pyöritettävistä nupeista, joista vähitellen monen merkin kohdalla siirryttiin modernimmiksi koettuihin painonappeihin. Automerkkikohtaisten radioiden yleistyttyä monen merkin kohdalla palattiin takaisin pyöritettävään äänenvoimakkuusnuppiin – varmasti siksi, että se on todella helppo, nopea ja täsmällinen käyttää.

Oma veikkaukseni on, että nykyisessä kosketusnäyttöbuumissa tulee käymään samalla tavalla: ensin toiminnot siirrettiin perinteisten nappuloiden takaa kosketusnäyttöihin – tulevaisuudessa ainakin osa valmistajista tullee palauttelemaan niitä taas takaisin helppokäyttöisiin nappuloihin.