Saariston Rengastie: hieno päivätrippi, joka kestää oikein nautittuna useamman päivän

Suomessa panostetaan tiettyihin matkailureitteihin ja Saariston Rengastie on yksi alan pioneereistä. Mutta satunnaiselle seikkailijalle se ei sovi.

Vuonna 1996 Merenkulkulaitoksen toimesta syntynsä saanut Saariston Rengastie on yksi Suomen tunnetuimpia ennen kaikkea pyöräilijöille mutta siinä samalla autoilijoille suunnattuja palveluja. Saariston Rengastien jatkoksi on perustettu vielä Ahvenanmaalle asti kulkeva Saariston Ympäri -reitti, jolloin koko reitin pituus kasvaa 270:ään kilometriin. Merimatkoja tästä on noin 180 kilometriä eli ajettavaa tai poljettavaa ei ole kohtuuttomasti.

Merenkulkulaitoksella on tietysti oma lehmänsä ojassa, sillä saaristo tarvitsee toimivat lautta- ja lossiyhteydet, ja noiden yhteyksien kannalta olisi hyvä, että niitä käyttäisi mahdollisimman moni. Reittivaihtoehtoja on muutama, ja yhteyksien toimivuudesta vastaavat 12 siltaa sekä 9 lauttaa ja lossia. Lauttaliikenteestä vastaa Finferries. Ainoastaan Skagenissa lossiyhteyden toiminnasta vastaa Kymen Saaristoliikenne Oy.

Arvioiden mukaan reittiä käyttää vuosittain noin 20 000 matkailijaa. Kokonaisuudessaan Saariston Rengastie on mahdollista kulkea vain kesäkuukausina touko- ja syyskuun välillä. Houtskarin ja Iniö välillä toimiva m/s Antonia operoi vain 14.5.–8.9.

Ja ideana Saariston Rengastie on aivan loistava. Suomen saaristo on upea, ja vielä upeampaa on, että näistä luonnonkauniista saarista pääsee nauttimaan ilman lauttamaksuja. Ainoastaan m/s Antonia on yhteyksistä maksullinen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kahvihammasta kolottaa

Suuntasimme Saariston Rengastielle nyt kesällä heinäkuun alussa. Ajoimme reitin vastapäivään eli lähdimme liikkeelle aamulla Kustavista, joka mahdollistaa koko reitin ajamisen yhden päivän aikana.

Lähdemme varmuuden vuoksi liikkeelle ensimmäisellä mahdollisella yhteydellä eli Kustavin Heponiemestä aaumuseitsemältä irtoavalla lautalla. Tai itse asiassa liikkeelle on lähdetty jo pari tuntia aikaisemmin Helsingistä. Lauttaa odotellessa on aikaa ottaa mukaan ilmainen kartta ja tutkia sitä jo hieman. Olimme epävarmoja, miten suuret jonot lautoille on, niistä kun varoitetaan näin lomakautena monessa paikkaa. No meidän lisäksemme lautalle tulee paku ja roska-auto eli olemme ainoat ”turistit”.

Kahvihammasta alkaa tässä vaiheessa jo kolottaa, mutta valitettavasti lautalta ei saa puoli tuntia kestävän matkan aikana sen paremmin kahvia kuin mitään muutakaan. Ei, vaikka lappunen lautan kaiteessa niin lupaa.

Tai no, kyllä matka sentään jotain tarjoaa – hienon aurinkoisen aamun. Aurinko on ehtinyt kiivetä jo varsin korkealle; meri kimaltelee kuin tytön parhaat ystävät.

Helpotusta kahvituskaan ei ole luvassa Jumon saarellakaan, sillä heti lauttarannassa oleva Cafe Alppila on kiinni eikä aukeamisajasta kerrota. Vuokramökkien edessä seisoo pari saksalaisissa kilvissä olevaa autoa. Ensimmäinen varma sumppipaikka eli Björklundin Båtslipin kahvila Iniössä aukeaa vasta yhdeksältä.

Lyhyt lossimatka vie siis nopeasti meidät Jumon saarelta itse Iniöön. Olemme lossin ainoat matkalaiset. Saaristo nukkuu. Paitsi luonto. Se on jo hereillä. Ja lossikuski tietysti myös – onneksi.

Björklundin rampin vierasvenesatamassa on yllättävän rauhallista, veneitä ei ole paikalla kovin montaa. Juttelemme muutaman moottoriveneilijän kanssa, ja porukoilla on kuulemma raha normaalia tiukemmassa. Siksi moni ei aja edes tänne asti vaan veneet seisovat sisempänä saaristossa kuten Nauvossa.

Onneksi sataman rannassa on keinu, jossa keinuessa aika kuluu hieman vikkelämmin. Sataman reunustavalla leirintäalueella on muutama teltta, sieltä puikkelehtii pörröpäitä yksi toisensa jälkeen rannassa oleviin suihku- ja wc-tiloihin. Yhden teltan purkaa saksalainen pyöräilijä, joka tekee aina kesäisin pidempiä pyöräretkiä. Tänä kesänä hän lähti liikkeelle Suonenjoelta, ja nyt hän pyöräilee saariston kautta Ahvenanmaalle ja siitä edelleen Ruotsiin ja sieltä Tanskan kautta takaisin Saksaan.

Kysymme häneltä palveluiden tasosta, ja hän kertoo olleensa hieman yllättynyt siitä, miten vaikea Saariston Rengastiellä on ollut löytää välillä evästä. Ja etenkin tuoretta evästä. Nytkin kahvilassa on myynnissä vain muoviin käärittyjä leipiä, joita ei ole valmistettu ainakaan tänä aamuna. No, tämä on osa matkustamisen romantiikkaa. Sitä syödään, mitä eteen tuodaan. Meetvurstisämpylä tuntuu varmemmalta valinnalta kuin lohileipä.

Iniössä on hieno kirkko, jonka sisällä saaristoteema näkyy. Sitä seuraa pieni kyläkauppa, jota ennen ohitetaan ensimmäinen kirpputori – vanhaan latoon roudatut vanhat ja osittain likaiset ja revenneet vaatteet sekä kaikkea mahdollista elämän aikana kerääntynyttä tavaraa. Hinnat ovat erittäin halvat, mutta varsinaisia löytöjä on vaikea tehdä.

Kyläkauppa on positiivisempi yllätys. Se on pieni, mutta tarjonta on sopivan monipuolinen eli kauppa on sellainen rehellinen maaseudun kauppa, josta löytää lähes kaiken tarpeellisen. Muuten Iniö on unelias. Toisessa vierassatamassa on sielläkin rauhallista. Luontoa rakastavalle Iniö on paratiisi.

Kalastajaromantiikkaa

Iniöstä matka jatkuu maksullisella lautalla Houtskariin. Tämä ylitys kestää tunnin ja on samalla tämän reitin pisin merimatka. Näissä lyhyissä lauttamatkoissa on jotain romanttista, vaikka lautat ovatkin moderneja.

Silmä lepää maisemassa, jota varten kannattaa kiivetä yläkannelle. Valitettavasti tälläkään yhteydellä ei ole tarjota mitään palveluja. Ja nyt kyydissä on jo muutama henkilöauto sekä ryhmä pyöräilijöitä. Sisempänä Houtskarissa on vielä pari edessä pari lyhyttä lossiylitystä ennen kuin päästään Houtskarin kirkonkylään eli Näsbyhyn.

Siellä on tarjolla lounasta Sybarit nimisessä ravintolassa. Kello on jälkeen yhden iltapäivällä, ja seisova pöytä on erittäin kieltämättä erittäin kohtuullisen hintainen. Sen tarjonta eli useamman tunnin muhinut kalakeitto, pyttipannu, salaattipöytä ja vastaavat eivät kuitenkaan varsinaisesti houkuttele. A la carte -listalta löytyisi sen sijaan useampikin kokeilemisen arvoinen kokonaisuus; (tuoreempaa) lohikeittoa, Fish & Chips -annos tai pizza Sybarite, jossa on houkuttelevat täytteet: crème fraîche, juusto, kylmäsavulohi, marinoitu punasipuli, tilliöljy, rucola, mustapippuri ja siemeniä. Valitettavasti vain tämä lista ei ole käytössä lounasaikaan. Tässäkin kohtaa turisti joutuu siis pettymään ja tyytymään jo tähän aikaan päivästä melko räävityn seisovan pöydän tarjontaan.

Ravintolassa näyttäisi myös olevan silloin tällöin iltaisin tarjolla elävää musiikkia.

Houtskarissa on selvästi enemmän nähtävää kuin Iniössä. Kirkko on isompi, ja sekä kotiseutu- että venemuseo vaikuttavat mielenkiintoisilta. Koska on maanantai, ne molemmat ovat kuitenkin kiinni.

Museon satamassa on kuitenkin kolme hienoa ja sympaattista vanhaa purjevenettä. Mieli tekisi lipua yhden kanssa merelle ja tuijottaa vain tovi lähes pilvetöntä taivasta.

Pienessä Näsbyn vierasvenesatamassa käy kovempi kuhina kuin Iniössä. Ravintola Skagen ja turistimyymälä ovat tupaten täynnä. Täällä olisi ravintolasta saanut myös ahvenanmaalaisesta turskasta tehdyn Fish & Chips -annoksen, mutta muuten tarjonta hämmentää: kai listalle nyt voisi laittaa hieman enemmän paikallisia herkkuja dönerin ja hampurilaisten seuraan? Hampurilaistarjonta on tosin melkoinen, erilaisia vaihtoehtoja on tarjolla 13 – yksi jopa kasvisruoan ystäville. Isoilla moottoriveneillä paikalle tulleille perheille purilaiset ja ranskalaiset näyttävät käyvän kaupaksi.

Matkailu- tai retkeilyautolla saapuville olisi Viteluddissa käytössä seitsemän parkkipaikkaa. Hinta yön yli seisottamiselle on 24 euroa, mikä on tuntuvasti enemmän kuin monessa muussa Euroopan kolkassa.

Houtskari olisi kokonsa ja tekemisensä puolesta mielenkiintoinen saari, jossa voisi viettää aikaa helposti pidempäänkin. Aika kuitenkin rientää, ja koska yösijaa ei ole varattu etukäteen, vierivä Johtotähti ei pääse sammaloitumaan.

Ajamme ajoissa lauttarantaan, koska haluamme olla varmoja matkan jatkumisesta sujuvasti. Huoli on turha. Saamme taas paalupaikan. Peräämme tippuu kuitenkin vähitellen yhä enemmän muita matkalaisia.

Käytämme ylimääräisen parikymmentä minuuttia matka-autona toimivan Mercedeksen E-luokan dieselin viihdejärjestelmään. Sudoku saa aivonystyrät taas hereille.

Fiksumpaa olisi ollut käydä uimassa, sillä merivesi on raikasta kesälläkin. Uimiseen sopivia ajan ja tuulen sileäksi hiomia kallioita löytyy jokaiselta saarelta. Ja muutama hiekkarantakin löytyy, jos joku sellaista kaipaa. Rantakalliolla kuivattelee itseään tosin aina parhaiten, ja tunnelma on samalla luonnonläheisempi.

Vesileikkejä ja vedenalainen luontopolku

Seuraava saari on Korppoo. Lauttamatka sinne ei tuo yllätyksiä. Matkalaisia on nyt jo selvästi aamuvarhaista enemmän, mutta palvelujen tarjonta on lautalla edelleen nolla.

Korppoo on myös sen kokoinen saari, että siellä voisi tutkimusmatkailla pidempään. Eteneminenkin on nyt rennompaa, kelloa ei tarvitse tuijottaa liikaa – loppumatkan varrelle osuvat lautat kulkevat myöhäiseen iltaan asti.

Korppoossa kannattaa bongata ainakin matkan varrelle osuva kirkonkylä eli Galtby sekä saaren eteläreunalla sijaitseva Korpoström, josta löytyy vierasvenesataman lisäksi Saaristokeskus. Sieltä löytää ravintolan, majoistusta, kyläkaupan sekä taidegallerian.

Saaristokeskuksen vieressä operoiva Melonta Akatemia järjestää puolestaan merikajakkiretkiä. Lyhyin näistä kestää kolme tuntia (80 e), mikä on riittävä aika muutaman hienon selfien ottamiseen. Elämyksellisyyttä janoavat varaavat retkeen koko päivän (130 e). Jos kajakilla kikkailu on täysin uutta, tähän saa kahden tunnin opastuksen (35 e). Lajia enemmän harrastaneet voivat vuokrata kajakin kahdeksi päiväksi ja saavat samalla hyviä ja paikallistuntemusta sisältäviä vinkkejä siitä, mitä kannattaa tehdä ja missä. Tarjolla on myös useamman päivän kestäviä opastettuja retkiä.

Turistille on tarjolla lähistöllä jopa hieman erilainen luontopolku. Stora Hästön luontopolulla sukelletaan nimittäin pinnan alle. “Polku” on hieman etelään Korppoosta eli kajakki- tai venematkan päässä. Polun ensimmäinen opastaulu on merkitty valkoisella poijulla. Siitä polkua seurataan snorklaten tai sukeltaen. Matkan varrelta löytyy opastavia tauluja veden alta. Hauska idea. Tämä on Metsähallituksen ensimmäinen vedenalainen luontopolku.

Paras yöpaikka Korppoossa on boutique-hotellin tyylinen Nestor. Sen yhteydessä on myös ravintola Back Pocket eli Takatasku. Siellä kannattaa tilata kuuden ruokalajin maistelumenu (84 e). Sen kylkeen kannattaa ottaa sitä varten suunniteltu viinivalikoima (60 e). Kyllä saaristossa osataan nautiskellakin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Paratiisi bongattu

Nauvon lautta on jo lähes täynnä, mutta palveluja ei ole vieläkään tarjolla. Sen sijaan Nauvosta löytyy turistille nyt jo varsinainen helmi: Fagerlundin upea traktorimuseo, josta olemme kirjoittaneet jo aikaisemmin.

Samasta osoitteesta löytyy myös pieni viinitila, jonka yhteydessä on upea Paratiisin nimeä kantava kahvila, joka voisi tyylinsä puolesta olla vaikka keskellä Tukholman vanhaa kaupunkia.

Viinitilan yhteydessä on myös hätkähdyttävä kasvihuoneen sisälle sijoitettu taidenäyttely. Nämä ovat niitä paikkoja, joista riittää ulkomailla kerrottavaa, kun matkalaiset palaavat takaisin kotiin. Tällaiset pienet elämykset ja palvelut ovat niitä, millä matkustajia saadaan matkailureiteille houkuteltua.

Nauvosta löytyy myös Finbyn jatulitarha, johon liittyy sopivasti mystiikaa ja mytologiaa. Se sijaitsee luontopolun varrella eli samalla tulee hoidettua myös pieni happihyppely.

Saaristolaisromantiikkaa kaipaaville yöpaikaksi voi suositella majatalo Marttaa. Yöpyminen siellä toimii samalla aikamatkana ajassa taaksepäin. Ja majatalon aamiaispöytä hakee vertaistaan. Toinen mielenkiintoinen majapaikka on Gammelgård-hotelli, jonka päärakennus on oli aikoinaan sekä vaivaistalo, kunnalliskoti että vanhainkoti. Kartanoon liittyy myös kummitustarinoita: matto menee itsestään ruttuun, ilma kylmenee oudosti tai urkuharmoni soi, kun sen ohi kulkee.

Viimeinen tai ensimmäinen pysähdys

Nauvosta on päivän viimeinen lauttaylitys Paraisille. Yksi retkikunnan jäsen on valitettavasti tässä vaiheessa jo melko heikossa hapessa, lounaaksi nautittu lohikeitto ei meinaa pysyä enää sisällä. Siksi matka jatkuu melko suoraan kohti Helsinkiä.

Loppumatkaa häiritsevät vielä isot siltatyöt. Suomen sillat sairastavat tällä hetkellä urakalla. Tästäkin olemme jo raportoineet.

Emme pysähdy edes ennen Airistolle vievää Sattmarkin siltaa, jossa toimii idyllinen Sattmarkin kahvila. Siellä leivokset on leivottu omassa uunissa. Moni ulkomaalainen turisti on rakastunut suomalaiseen pullaan, ja Sattmarkin wanhanajan rahkapulla on lajinsa erinomainen edustaja. Myös prinsessakakku on tarinoiden mukaan satumainen. Isompaa nälkää voi sammuttaa puolestaan bistron puolella. Aterioiden hinnat ovat edelleen maltilliset.

Väsyneet lepäävät yön yli ekokylässä eli kolmessa savesta ja olkipaaleista valmistetussa vierasmökissä. Sattmarkin pysäköintipaikalta lähtee myös kolme vaellusreittiä: 2,5 km, 5,5 km tai 11 km. Vuokralaavun käytöstä on sovittava erikseen kahvituvassa. Perheelliset arvostavat lapsille ja nuorille suunnattua Robinson-seikkailupolkua ja köysirataa.

Osui ja upposi

Päivä lähenee loppuaan. On aika perata anti. Ulkomaalaiselle turistille Saariston Rengastie on joko elämys tai pettymys. Luonto on mahtava, ja sen päälle ymmärtävät osaavat arvostaa saariston rauhaa. Leirintäalueita on teltan kanssa matkaaville kohtalaisesti – ja jokamiehen oikeus toimii myös saaristossa.

Erilaisia luontopolkuja ja pidempiä retkeilyreittejä löytyy saaristosta kohtalaisesti. Villipetojakaan ei tarvitse pelätä. Suurin uhka ovat hyttyset ja punkit.
Luonto osaa toki olla arvaamaton jo itsessään. Ja sekin vaikuttaa kokemukseen. Leuto lähes yötön yö on elämys kaikille, ja luonnon helmassa tuo kokemus nousee potentiaalisesti. Vastaavasti vesisateella ja saaristomeren tuulen piiskatessa ei ole kiva viettää aikaa ulkosalla sen paremmin patikoiden kuin pyörän satulassakaan.

Palvelujen tarjonta ei Paraisten, Nauvon ja Korppoon jälkeen ole enää huima, mutta eipä se ole sitä muuallakaan Suomessa. Kehittämisen varaa olisi, ja jonkun olisi otettava tämä aktiivisesti tehtäväkseen. Ja yhdessä pitäisi jaksaa yrittää. Kateus ei vie eteenpäin. Jos kaveri saa, se ei ole itseltä pois.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Varaa parantaa

Saariston Rengastie on siis mahdollista kiertää ympäri päivässä, mutta tässä ei ole mitään järkeä. Verenpaine nousee stressatessa turhaan. Kannattaa pikemminkin laskea omaa sykettä saariston upeista maisemista ja merellisestä tuulahduksesta nauttien; tekemistä ja kokemista löytyy kuitenkin helposti useammaksi päivää. Ja luonto on siitä hassu asia, että mitä enemmän aikaa siellä viettää, sen vähemmän kiire on.

Ajan kanssa seikkaillessa ehtii ottaa myös kontaktia paremmin paikalliseen alkuperäisväestöön ja luontoon.

Ja kuten alussa kirjoitimme, Saariston Rengastie ei sovellu satunnaiselle seikkailijalle – ellei seikkailijalla ole sitten runsaasti aikaa. Saaristossa on tarjolla runsaasti hienoja elämyksiä, mutta matkalaisen on tiedettävä, mistä ne löytyvät – ja ne tuskin löytyvät ihan sattumalta.

Majoituksen löytäminen lienee suurin haaste ilman matkasuunnitelmaa Saariston Rengastielle lähtevälle. Varaukset on lähes pakko tehdä hyvissä ajoin eli satunnaiselle ja extempore-meiningillä liikkeellä oleville on vilkkaimpana lomakautena tarjolla melko varmasti pelkkää ei oota. Tämä ei tosin ole pelkästään Saariston Rengastien ongelma. Leirintäalueita on onneksi siis melko kivasti. Ja Airbnb on tuonut sekin mukavasti lisää tarjontaa yöpymistä etsiville.

Samoin modernisti ajattelemalla myös muita palveluja olisi mielestämme helppo petrata. Ymmärrämme sen, ettei lyhyellä lauttamatkalla moni halua ostaa kahvia, jäätelöä tai evästä, joten palvelusta on vaikea tehdä sitä harjoittavalle yrittäjälle kannattavaa. Mutta miten olisi edes jonkinlaiset myyntiautomaatit? Erilaisia elintarvikeautomaatteja on ilmestynyt ympäri Eurooppaa nopeassa tahdissa. Olemme kirjoittaneet mm. Saksasta löytyneestä munamajasta sekä Ranskan Elsassista/Alsacasta löytyneestä 24/7-vihannesmyymälästä.

Samoin lapsiperheille toivoisi reitin varrelle hieman enemmän ohjelmaa. Toki luonto toimii parhaimmillaan perheen yhdistävänä tekijänä. Ja unohtakaa hetkeksi ne selfiet ja tiktokin seuraaminen.

Saariston Rengastien kotisivut: /https://visitparainen.fi/saariston-rengastie/