Sähköauton käyttöetu vai vapaa autoetu

Työsuhdeautoilijan kukkaroa koskettava ja verotuksellisesti merkityksellinen valinta on käynyt yhä monitahoisemmaksi käyttövoimavaihtoehtojen lisääntyessä – sähköauton valitsijalle on tarjolla veroporkkanaa.

Vapaana autoetu vai käyttöetu? Siinä pähkinä työsuhdeautoilijalle purtavaksi.

Valinta ei ole välttämättä helppo tai yksinkertainen kun pohdittavana on omien liikkumiskustannusten ja verokohtelun lisäksi auton käyttövoiman valinta. Sähköauton työsuhdeautoksi valitseville on tarjolla merkityksellisiä verohelpotuksia – ainakin vuoteen 2025 asti.

Sähköautojen suosiminen liittyy myös valtiovallan tavoitteisiin kehittää autoliikennettä kohti nollapäästöisyyttä. Fossiilittoman liikenteen tiekartan linjausten mukaisesti tavoitteena on kotimaan liikenteen kasvihuonepäästöjen puolittaminen vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta ja liikenteen muuttaminen nollapäästöiseksi vuoteen 2045 mennessä. Tavoitteena on myös fossiilisten liikennepolttoaineiden myynnin lopettaminen kotimaan liikenteessä vuoteen 2045 mennessä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Laskentakaava vahvistuu vuosittain

Verohallinto vahvistaa vuosittain autoedun laskentakaavan, joka perustuu auton perusarvoon ja käyttökustannuksiin.

– Verotuksessa palkkana verotetaan autoedun ja maksetun rahapalkan yhteismäärä, Veronmaksajain Keskusliiton lakiasiainjohtaja Kati Malinen kertoo.

Veronmaksajain Keskusliiton tietopaketin mukaan autoedun perusarvo lasketaan prosenttiosuutena auton uushankintahinnasta. Se ei ole auton todellinen kauppahinta. Uushankintahinta määritetään automallin maahantuojan automallille ilmoittaman, auton yleisen suositushinnan perusteella.

Auton suositushinta puolestaan määräytyy yleensä auton ostopäivän mukaan. Tästä suositushinnasta vähennetään 3 400 euroa. Tätä erotusta eli uushankintahintaa käytetään autoedun raha-arvon laskennassa koko sen ajan, jonka auto on jollakin autoetuna.

850 eurolla lisävarusteita

Työsuhdeauton, työnantajan määrittelemän hintaylärajan puitteissa, voi lisävarustella ilman veroseuraamuksia, kunhan varusteiden yhteiskustannus ei ylitä 850 euroa.

Sähköautoa tai ladattavaa hybridiä työsuhdeautokseen pohtiville kerrottakoon, että auton lisävarusteena pidetään myös työnantajan työsuhdesähköauton mukana kustantamaa sähköauton kotilatauslaitetta.

Vertailu suosii nyt sähköautoa

Työsuhdeautoilijan kannalta käyttökustannukset merkitsevät – myös verotuksellisesti. Käyttökustannuksia ovat esimerkiksi vakuutukset, rengas-, korjaus-, huolto- ja polttoainekustannukset.

Kati Malinen muistuttaa, että omaa työsuhdeautoratkaisuaan miettivän kannattaa kiinnittää huomionsa myös käyttökustannuksiin, joka lasketaan aiemmin kerrotun perusarvon päälle ja vaikuttavat edun suuruuteen.

Käyttöetuautoissa lisäys on pienempi kuin vapaassa autoedussa. Vapaassa autoedussa taas perusarvoon tehtävä lisäys on täyssähköautoissa sekä ladattavissa hybrideissä ja kaasuautoissa pienempi kuin polttomoottoriautoissa. Näitä arvoja kannattaa vertailla todellisiin arvioituihin käyttökustannuksiin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Verovapaus ei koske kotilatausta

Malinen muistuttaa, että valinnassa kannattaa huomioida, että vuosina 2021–2025 työnantaja voi kustantaa lataussähkön työpaikalla ja julkisissa latauspisteissä myös käyttöetuna annettuihin työsuhdeautoihin ilman veroseuraamuksia. Latausetu, josta Moottori kertoi aiemmin, koskee sekä täyssähköautoja että hybridiautoja. Verovapaus ei koske työntekijän kotona tapahtuvaa latausta.

– Työntekijää siis voidaan verottaa vain auton käyttöedun mukaan laskettavasta arvosta, vaikka parhaimmillaan työntekijä voi järjestellä autonsa latauksen niin, ettei juuri koskaan joudu maksamaan lataussähköä itse, Malinen toteaa.

Käyttökustannuksissa on eroja

Malisen mukaan raja vapaan autoedun ja auton käyttöedun välillä on siis hämärtynyt, kun nyt työnantaja voi kustantaa merkittävänkin osan käyttöetuauton käyttövoimakuluista (lataussähköstä) eikä se muuta autoetua vapaaksi autoeduksi.

– Lisäksi sähköautoihin autoetuna on muutenkin annettu voimakkaita kannustimia verotuksessa, joka lisää merkittävästi niiden houkuttelevuutta.

Malinen tähdentää, että autoedun arvon laskenta on kaavamaista eikä edun arvon laskennassa oteta siis lainkaan huomioon esimerkiksi sitä, että saman automallin eri autojen välillä voi olla isoja eroja polttoainekustannuksissa.

– Laskenta ei myöskään tee eroa dieselkäyttöisten ja bensiinikäyttöisten autojen välillä, vaikka dieselin ja bensiinin hinnat voivat erota toisistaan.

Jos yksityisajoa yli 18 000 km vuodessa, verottaja voi korottaa autoedun arvoa

Autoetu on osa työntekijän palkkaa. Järjestelmä on periaatteessa varsin yksinkertainen: työntekijä saa autoedun joko vapaana autoetuna tai käyttöetuna.

Mikäli kyseessä on vapaa autoetu, maksaa työnantaja maksaa kaikki auton omistamiseen ja käyttöön liittyvät kustannukset. Käyttöedussa työntekijä maksaa itse vähintään auton käyttövoimakulut eli esimerkiksi polttoaineet. Muut käyttöetuauton kustannukset maksaa yleensä työnantaja.

Työsuhdeautoilu vaikuttaa yleensä työntekijän rahapalkkaan siten, että se on pienempi silloin, kun hänellä on autoetu. Työntekijän näkökulmasta on keskeistä, millaisilla ehdoilla hän saa autoedun.

Veronmaksajain Keskusliitosta muistutetaan, että työntekijän palkasta ja autoedusta maksamaan veroon vaikuttavat kaikki ansiotulot. Isommilla yrityksillä on yleensä autoetupolitiikka, joka määrittelee reunaehdot sopimuksen tekemiselle, pienemmillä työnantajilla autoedusta sovitaan yleensä yksilöllisemmin. Työntekijän saama rahapalkka voi esimerkiksi pienentyä autoedun verotusarvon verran tai palkan pienennyksen suuruus voi riippua auton leasingkustannuksista.

Autoetua vahvistettaessa luetaan yksityisajoihin myös auton käyttäminen asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin. Jos autoetuautolla vuoden aikana ajettujen yksityisajojen määrä ilmeisesti ylittää 18 000 kilometriä, voi verottaja korottaa autoedun arvoa.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Moottorin arkisto Lähde: Veronmaksajain Keskusliitto

a:1:{i:0;s:6:"110221";}

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy