Slovenia: ei laaksoa, ei vuorta, ei luolaa, ei vettä rantaa rakkaampaa

Jos Sloveniaan matkustaisi silmät kiinni, välillä voisi kuvitella olevansa Itävallassa, välillä Italiassa – ja välillä jopa Suomessa. Slovenia tarjoaa jatkuvia yllätyksiä etenkin ulkoilmaihmisille.

Ensimmäisenä maana yhdessä Kroatian kanssa edesmenneestä Jugoslaviasta irtautunut Slovenia on Alppien sekä Balkanien vuoristoalueiden juurella elävä pieni mutta kuvankaunis maa, jolle kuuluu myös viipale Välimerta. Tällä piskuisella maalla Italian, Itävallan, Unkarin ja Kroatian kainalossa on myös yllättävän rikas luonto sekä kulttuuri, joka tunnustaa niin maan läntisen kuin myös itäisen perinnön.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mielenkiintoinen koktaili

Kuten niin monessa itäisemmässä Keski-Euroopan maassa, myös Slovenian läpi on vaellettu tiuhaan tahtiin vuosisatojen saatossa. Siellä on asunut kelttejä, gootteja, slaaveja, frankkeja… Habsburgien hallinnassa se oli lähes 600 vuotta aina ensimmäisen maailmansodan päättymiseen asti. Sen jälkeen siitä tuli osa ensimmäistä Jugoslaviaa, joka tunnettiin myös serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntana.

Toisen maailmansodan jälkeen Sloveniasta tuli osa Jugoslavian sosialistista liittotasavaltaa. Se oli myös liittotasavallan vauraimpia alueita. Irtoamista Jugoslaviasta vuonna 1991 seurasi lyhyt 10 päivää kestänyt sota serbijoukkojen kanssa. Slovenialaisten kukistettua nämä, maa sai itsenäistyä rauhassa. Se on ollut Nato- ja EU-maa vuodesta 2004 lähtien.

Ihanteellinen autolomakohde

Koska Slovenia on niin pieni, se pitää ajomatkat kohtuullisina. Välimeren rannalta Koperista ajaa maan itäosiin Mariboriin noin kahdessa ja puolessa tunnissa. Ja koska nähtävää ja koettavaa on runsaasti, autossa ei todellakaan tarvitse istua pitkiä aikoja kerrallaan. Liikkumista voi suositella myös kahden pyörän päällä – joko moottoroidusti tai lihasvoimalla.

Maisemat myös vaihtuvat todella usein, ikkunasta riittää katseltavaa.Tiet ovat myös ainakin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna varsin hyvässä kunnossa. Liikennekäyttäytyminen on sekin asiallista.

Vuorten kutsu

Yllättävän iso osa Sloveniasta on vuoristoa, joten vaeltajille, maastopyöräilijöille, kajakki-ihmisille, riippuliitäjille, kiipeilijöille ja kaikille muille aktiivisemmista lomista nauttivilla riittää temmellyskenttää.

Etenkin vaeltajille Slovenia on paratiisi. Opastettuja reittejä on yli 10 000 kilometriä. Näyttävimmät vaellusreitit sijaitsevat Julisilla Alpeilla, missä huiput kurkottavat korkealle, ja vaellukset ulottuvat usein selvästi puurajan yläpuolelle. Triglav on tämän vuoristoalueen korkein huippu, ja 2864 metriin ulottuvana myös Slovenian korkein huippu.

Jyrkkien mäkien ystäville voi suositella Vratan jäätikkölaaksoa. Siellä monet reitit ovat tosin jo niin haastavia, että vaaditaan kiipeilyvarusteita.

Autolla liikuttaessa kannattaa poiketa myös Vršičin solatielle, joka kiipeää 1611 metrin korkeuteen. Se ei ole kuitenkaan läheskään Slovenian korkein tie. Sitä varten on ajettava Mangartsko Sedloon eli Mangartin satulan juurelle. Samalla kiivetään yli 2000 metrin korkeuteen. Tie on kapea eikä sovellu korkean paikan kammosta kärsiville. Nousu on myös jyrkkä, 12 kilometrin matkalla kivutaan lähes tuhat metriä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ja vuorten alle

Ja jos maasta löytyy vuoria, yleensä siellä on myös luolia. Ne ovat yksi Slovenian vierailtuimpia kohteita, ja niitä on paljon. Myös upeita tippukiviluolia on useampi. Postojna ja Škocjan ovat luolista suosituimmat, ja jälkimmäinen on myös Unescon perintökohde.

Postojnaan on rakennettu paljon enemmän turisteille tarkoitettuja aktiviteettejä, jotka ovat osittain kiinnostavia, kun välillä mennään kitchin puolelle. Mutta jos vaikkapa ”lohikäärmeet" kiinnostavat, niitä voi käydä ihmettelemässä sinänsä kiinnostavassa näyttelyssä, jossa kerrotaan luolissa asuvasta 150 erilaisesta eläinlajista. Osa niistä on kieltämättä varsin erikoisia.

Alueella ollessa kannattaa myös käydä ihmettelemässä Predjaman linnaa, joka on rakennettu osittain vuoren sisään. Se on lajissaan maailman suurin.

Luoliin järjestetään myös seikkailuhenksille sovellettuja retkiä. Peca vuoren alle rakennetussa Koroškan maanalaisella maailmassa sijaitsevassa vanhassa kaivoksessa pääsee esimerkiksi kokeilemaan kajakkitaitojaan maanalaisilla ja 700 metrin syvyydessä sijaitsevilla järvillä.

Luontoon

Slovenialla on rikas luonto, ja se on myös koti karhuille, susille ja ilveksille. Maan pinta-alasta on suojeltuna peräti 12 prosenttia. Luonnonpuistoja on kuitenkin vain yksi, Triglav. Se onkin sitten sitä hienompi.

Alueella on hienoja vaellusreittejä, ja etenkin paljon hienoja vesiputouksia. Bohinj järvellä voi myös meloa. Koskenlaskua voi puolestaan kokeilla Predelicassa. Kaikkiin aktiviteetteihin tarvitaan luonnollisesti lupa.

Myös isojen eläinten bongaaminen on Triglavissa enemmän kuin todennäköistä. Sudet ovat ujoja, mutta karhuja voi yrittää nähdä oppaiden avustuksella. Puistossa asuu kymmenkunta karhua.

Luonto on toki upeaa muullakin. Jos matkalainen tiputettaisiin esimerkiksi Bled-järvelle ilman että hän tietäisi, missä hän on, moni veikkaisi varmaan olevansa Itävallassa. Tämä ei sinänsä ole ihme, sillä rajalle on vain muutama kilometri. Bledille ajaa Ljubljansta autolla vajaan tunnin.

Samalla kannattaa käydä myös Vintgarin rotkolla.

Ja koska Slovenia on osa Keski-Eurooppaa, sieltä löytyy matkan varrelle useampia kylpylähotelli, jossa voi vetää happea vaellusten välissä ja antaa samalla lihasten rentoutua.

Metsän siimeksessä

Toinen hieno luontokohde on lähempänä Mariboria sijaitseva Rogla. Metsät ovat tuuheita, ja niiden siimeksessä piilottelee pieniä järviä. Tämä soveltuu paremmin ei niin korkeista paikoista pitäville vaeltajille. Maisemien puolesta voitaisiin olla melkein Suomessa. Näin etenkin Lovrencin järvien keskellä vaellettaessa. Tuo alue näyttää lähes kotimaiselta korpisuolta.

Toinen hieno kohde on Pohorjeen puiden latvojen väliin 20 metrin korkeuteen rakennettu ja tuhat metriä pitkä reitti puisia siltoja pitkin. Korkeasta tornista on hienot näkymät pitkälle. Ja portaita ei tarvitse laskeutua enää alas vaan voi hypätä isoon liukumäkeen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kaupunkihyppelyä

Pääkaupunki Ljublijana on värikäs, eloisa ja kiehtova kaupunki. Kompaktin kokoisena siellä on myös helppo seikkailla jalkaisin ilman sen suurempaa päämäärää löytöretkeilijän tavoin. Ruoka on hyvää, seura myös. Kannattaa myös kokeilla erilaisia ravintoloita. Matka Sloveniaan on samalla makuretki maan rikkaaseen kulttuuriin.

Ja takakonttiin voi ostaa matkamuistoksi paikallisia makkaroita sekä viinejä. Slovenia tunnetaan myös hunajastaan.

Toinen vierailun arvoinen isompi kaupunki on Maribor. Siellä kannattaa piipahtaa, varsinkin jos on muutenkin matkalla idemmäs. Kroatian pääkaupunki Zagreb ei sekään ole enää kaukana, sinne on Mariborista vain reilut sata kilometriä.

Paistattelijoille

Ja kun luonnossa on seikkailtu tarpeeksi, rantalomaa voi vetäytyä viettämään Adrianmeren rannikolle joko Piraniin tai Koperiin. Sinne silmät kiinni saapunut voisi puolestaan kuvitella olevansa Italiassa. Sekään ei ole ihme, Koperista on matkaa Italian rajalle vain pari hassua kilometriä.

Näistä kahdesta kaupungista suosittelemme kuitenkin Pirania. Meri on kirjaimellisesti läsnä kaikkialla, ja Italian vaikutus näkyy ruokakulttuurissa kaikkialla.

Kannattaa käydä kalastamassa lisätietoa myös Slovenian erinomaisilta turisteille tehdyltä sivustolta www.slovenia.info/en

Teksti: Vesa Eskola, kuvat Slovenian matkailu