Uskaltaisitko sinä – via ferrata eli rautainen polku vuorten valloittajille

Kun lomailijat etsivät yhä useammin extreme-kokemuksia, on vain luonnollista, että niiden hakemisessa etsitään apua extreme-urheilusta.

Vuorikiipeily on laji, joka ei sovi heikkohermoisille. Se vaatii myös jonkinmoista panostusta niin ajan kuin myös materiaalien suhteen. Kaikki eivät ole kuitenkaan valmiita satsaamaan näihin, mutta haluavat silti rikastuttaa elämäänsä hienoilla kokemuksilla. Heitä varten on yhä enemmän valmiita reitistöjä, joissa pääsee kokemaan vuorikiipeilyn aiheuttamaa adrenaliiniryöpytystä.

Rautainen polku

Yksi vuoristossa etenemistä helpottava ilmiö ovat vuorten seinämiin rakennetut via ferrata -polut. Kyse on pääasiassa kiveen upotetuista ”rautatangoista”, joista on muodostettu askelmia ja tikapuita, joita pitkin on ”helppo” siirtyä ”nopeasti” vaikeampia osuuksia pitkin paikasta toiseen.

Via ferratan käyttöön kuuluvat myös kiipeilyvaljaat: via ferratalla edetään kiinnittämällä eli ankkuroimalla itsensä lyhyen taljanuoran päässä olevalla karbiinihaalla kiinnityspisteeseen – usein kiinnitysrenkaaseen tai vaijeriin. Koukkuja on luonnollisesti kaksi, joista toinen ankkuroidaan ensin, jonka jälkeen edetään. Sitten kiinnitetään toinen haka, ja samalla vapautetaan ensimmäinen. Näin ei pudota, jos jalka tai käsi sattuu lipsahtamaan.

Monilla via ferratoilla on valmiit vaijerit karbiinihakojen kiinnitystä varten. Näin haka pääsee liikkumaan kiipeilijän mukana. Tämä nopeuttaa etenemistä huomattavasti. Tällöin molemmat haat ovat kiinni vaijerissa aina seuraavan liitoskohtaan asti, jolloin toinen haka siirretään ensin uudelle vaijerille, sitten irroitetaan toinen ja siirretään sekin uudelle vaijerille.

Helposta vaikeaan

Via ferratoja on luonnollisesti erilaisia – on ”helppoja” ja sitten vähemmän helppoja tai jopa todella haastavia. Vuorikiipeilyreittien varrella olevat via ferratat ovat usein jälkimmäisiä, koska ne on suunniteltu ensisijaisesti kokeneemmille kiipeilijöille.

Via ferratojen suosion kasvaessa turisteille on käyty suunnittelemaan myös omia ja helpompia reitistöjä. Eri tason via ferratoja löytyy Keski-Euroopasta runsaasti. Tässä muutamia esimerkkejä.

Daubenhorn via ferrata, Leukerbad, Sveitsi

Yksi extreme-reittejä on kallioistaan tunnetussa Valaisin kantonissa sijaitseva Daberhornin reitti. Sen pituus on komeat yhdeksän (!) kilometriä, ja reitin luokitus on luonnollisesti todella vaikea. Tätä via ferrataa pitkin kiivetään Dauberhornin laelle 2941 metrin korkeuteen. Yhdeksän kilometrin reitin aikana edetään reilut 500 korkeusmetriä. Ei kuulosta paljolta, mutta todellisuus on jotain muuta. Ja kun on päästy (toivottavasti) perille, on laskeuduttava samaa reittiä myös takaisin. Toki tässä välissä voi yöpyä, jos matkassa on retkeilyvarusteet. Jos maisemien katselu kiinnostaa, tästä linkistä pääsee YouTube-videoon.

Innsbruck via ferrata, Innsbruck, Itävalta

Kuten Sveitsi, myös Itävalta on Alppien halkoma maa, jossa on tarjolla runsaasti vuoriin liittyviä aktiviteettejä. Innsbruckin lähellä oleva via ferrata -reitti on helposti saavutettava ja tarjoaa huikeat näköalat. Reitti itsessään on tosin melko haastava, ja se kulkee lähes koko ajan vuorijonon harjanteella. Reitti on myös jaettu kahteen osioon, joista kummankin voi vaeltaa joko erikseen tai yhdistettynä. Video avaa taas reittiä paremmin kuin tuhat sanaa. Ei heikkohermmoisille tai korkean paikan kammosta kärsiville.

Baus de la Frema, Valdeblore, Ranska

Tämä Ranskan Meri-Alpeilla sijaitseva via ferrata on hieno siitä, että se tarjoaa erittäin monipuolisia kokemuksia. Reitin varrella on jyrkillä kallioseinämillä kiipeilyä, vaijerin päällä tasapainoilemista, kapea riippusilta – kaikkea sitä, mitä upealta via ferratalta voi odottaa. Video kertoo taas kaiken oleellisen.

Bebi Zac, Dolomiitit, Italia

Italian Alppien nätein osa eli Dolomiitit on erittäin kaunis vuoristo: tarjolla on paljon vaaleaa kiveä sekä teräviä huippuja. Ja myös korkeita huippuja; yli 3000 metriin kipuavia vuoria on alueella yhteensä 21. Siksi ei ole mikään ihme, että sieltä löytyy myös runsaasti ”rautapolkuja”. Yksi ja myös aloittelijoille sopiva reitti on Bebi Zac, joka on itse asiassa normaali vaellusreitti vuoristossa, jonka vaikeimmilla osuuksilla on ainoastaan via ferratoja sekä tikapuita vaeltajien apuna. Paikalla on myös oma historiansa, johon voi tutustua pienessä luolaverkostossa. Myös via ferratojen historia yhdistyy luontevasti Dolomiitteihin, monet pitävät näitä vuoria jopa via ferratan syntypaikkana.

Feliz Navidad, Montsecin vuoristo, Espanja

Hyvää joulua kaikille! Tämä humoristisesti nimetty via ferrata ei sovi aloittelijoille eikä edes perustaidot omaaville kalliokiipeilyn harrastajille. Tämä kypärään sijoitetulla kameralla kuvattu video avaa hienon kuvakulman reittiin.

Trolltunga, Edda, Norja

Ja totta kai myös Norjassa on vuoria ja siten myös via ferratoja. Kiipeily vuonoja reunustamilla kallioseinämillä on omanlaisensa kokemus. Yksi Norjan suosituimpia reittejä on Trolltunga, mutta hienoja vaihtoehtoja on tarjolla muitakin. Visit Norway -sivusto auttaa jokaista löytämään oman suosikkinsa. Myös tämä video avittaa hahmottamaan Trolltungan näyttävyyttä.

Kiinnostuitko? Internetin maailma on täynnä via ferrata -reittejä.

Ja jos jotakuta kiinnostaa öinen hengailu vuorten seinämillä, kirjoitimme taannoin myös jutun tästä aiheesta.

Teksti: Vesa Eskola, kuvat: Vesa Eskola ja reitistöt, kuvankaappaukset: YouTube