Ajatuksia autoista: Škoda Superb farmarin kevythybridillä 1800 kilometriä Suomen suvessa tankkaamatta

Asetimme itsellemme juhannukseen lähdettäessä tehtävän: ajaa Superbilla niin pitkään kuin tankillisella pääsee. Yllätyimme itsekin.

Oletuksena oli päästä rullaamaan juhannuksen tyhjillä teillään omassa tahdissa niin, että 66 litran polttoainesäiliö riittäisi noin 1500 kilometrin ajomatkaan. Škoda ilmoittaa kevythybridin yhdistetyksi kulutukseksi 5,3 litraa eli ihan normiajoilla pitäisi päästä jo yli 1200 kilometriä.

Maantiellä enimmäkseen ajettaessa meidän pitäisi päästä reilusti pidempi matka. Auton ajotietokone on tosin sitä mieltä, että toimintamatkaa on ”vain” 1190 kilometriä.

Sinänsä simppeliä tekniikkaa

1.5 TSI:n arvot ovat: iskutilavuus 1,5 litraa, tehoa 150 hevosvoimaa, vääntöä 250 Nm. Turbo ja polttoaineen suorasuihkutus ovat itsestäänselvyyksiä. Polttomoottoria tuetaan siis kevythybridijärjestelmällä. Kokonaisuus muodostuu 48 voltin käynnistysmoottorin ja 48 voltin litiumioniakun muodostamasta paketista.

Auto ottaa vastaan jarrutusenergiaa ja käyttää sitä polttomoottorin tukemiseen tarvittaessa. Akku on hyvin pieni eli sähköllä ei pystytä ajamaan yksistään. Akku on sijoitettu kuljettajan etuistuimen alle eli se ei syö tilaa tavaratilasta. Teknologia sopii hyvin myös heille, jotka eivät usko sähköön autoissa. Sähkö ei tee itsestään numeroa, sen mukana oloa voimalinjassa ei välttämättä edes huomaa. Tämä riippuu toki ajotavasta.

Autoinsinöörit ovat kehittäneet vuosien varrella monia erilaisia tekniikoita vähentämään polttoaineen kulutusta – etenkin, kun kulutuksesta ja vähistä päästöistä on puhuttu yhä voimakkaalla äänenpainolla.

Rengaspaineet vaikuttavat kulutukseen

Alkutankkaus suoritetaan Porvoossa, ja tankkiin lirutellaan bensaa niin kauan kunnes mittari on sitä mieltä, että nyt riittää. Rengaspaine on maahantuojan toimesta asetettu 2,5 bariin, nostamme niitä hieman 2,7 bariin. Se on hieman yläkanttiin, mutta ei vaikuta vielä mukavuuteen. Monesti autolla ajetaan hieman liian alhaisilla paineilla. Mukavuudesta ei toki kukaan halua tinkiä, mutta ei kulutusta nyt kannata nostaa turhaankaan liian alhaisilla paineilla.

Renkaat ovat Hankookin Ventus Primeneloset, koko on 215/55 R 17. Nopeusluokka on W (270 km/h) eli Saksassakin saisi vetää moottoritiellä urku auki mahdollista 222 km/h huippunopeutta. Rengasta ei ole optimoitu siis pelkästään alhaiseen vierintävastukseen vaan se kompromissi alhaista vierintävastusta, mukavuutta ja jopa suorituskykyä.

Matka vie Porvoosta ensin 170-tietä kohti itää. Auto rullaa kevyesti kumpuilevassa maastossa. Muuta liikennettä ei juuri ole, joten saamme rullailla omassa tahdissamme. Emme häiritse muita, kun annamme vauhdin hieman hiipua ylämäissä ja otamme vauhdin sitten takaisin alamäissä.

Ei kikkailua, automaatti hoitaa

Vaihteisto on 7-nopeuksinen kaksoiskytkinautomaatti. Luotamme sen toimintaan eli ylimääräistä kikkailua ei ryhdytä harrastamaan edes moottorijarrutuksissa ratilta löytyvillä vaihdevivuilla. Annamme auton ennemminkin rullata aina kun se vain on mahdollista. Mittaristoon syttyy tästä kertova valo: rullaus.

Kevythybriditekniikan tärkein ominaisuus ei kuitenkaan ole se loppupeleissä se pieni sähkölisä vaan se, että polttomoottori sammuu herkästi, kun jalan nostaa kokonaan kaasupolkimelta. Polttoaineen kulutus on tällöin tunnetusti nolla. Kevyellä kaasujalan käytöllä mittaristoon ilmestyy myös usein valo ilmoittamaan siitä, että moottori lepuuttaa puolia sylintereistä. Sekin pienentää kulutusta.

Haminassa käydään ajamassa kunniakierrokset keskustassa eri ”kehäteillä”. Kulutus mittaristossa näyttää tässä vaiheessa 3,7 l/100 km. Alku lupaa siis hyvää. Keliolosuhteet ovat melko kivat, lämpöasteita on noin 20.

Maisemista nautiskelle

Vaikka kulutuslukemat ovat upean alhaiset, emme halua ajaa koko juhannusta veren maku suussa pelkkää kulutusta tarkkaillen. Haluamme nauttia myös matkan varrelle osuvista maisemista. Reitti on itse asiassa suunniteltu maisemat edellä.

Reitin varrelle osuu valtaosin kolminumeroisia teitä, mutta pistäydymme vieläkin pienemmillä teillä. Myös hiekkateitä tulee ajettua. Näistä maisemista ja fiiliksistä matkan varrella pääsee nautiskelemaan enemmän keskiviikkona 26.6. maksumuurin takana ilmestyvässä artikkelissa, joka on ilmainen kaikille Autoliiton jäsenille.

Reitistä mainittakoon kuitenkin se, että se vie ensimmäisenä päivänä Virojoelta Taavetin, Savitaipaleen, Ristiinan, Suurlahden, Puumalan, Sulkavan, Punkaharjun, Savonlinnan, Juvan, Mikkelin ja Asikkalan kautta lopulta Padasjoelle, missä vetäydytään lyhyelle lepotauolle.

Ensimmäisen päivän numeroarvot ovat: 805 km ja 13:02 tuntia 62 km/h keskiknopeudella ja 3,9 l/100 km keskikulutuksella.

Hybrideillä on usein hieman oma sielunelämänsä, jonka ymmärtämiseen menee oma aikansa. Aina välillä kuski joutuu ihmettelemään, mitä auto oikein tekee. Superbin kanssa tulee kuitenkin toimeen helposti jo heti alusta alkaen. Hybriditekniikka toimii varsin loogisesti.

Sähköä eri muodoissa

Toinen päivä vie Vehoniemen automuseon ja Mobilian auto- ja tieliikenteen museon kautta Tampereelle, josta kurvailemme Rauman, Uudenkaupungin ja Taivassalon kautta Kustaviin. Siellä valitettavasti käydään vain kääntymässä ilman Saariston Rengastielle suuntaamista. Matka jatkuu Turun, Kemiön, Perniön ja Salon kautta takaisin Helsinkiin.

Helsinkiin saavuttaessa kadut ovat vielä lauantai-iltana hiljaisia, mutta liikennevalot palavat. Tuntuu pahalta seisahtua vähän väliä ja kiihdyttää 1700 kilon massa aina vain uudestaan liikkeelle. Paljon kaupungissa ajaville perushybridi olisi varmasti kevythybridiä fiksumpi ratkaisu. Isompi akku ottaa vastaan enemmän energiaa, ja lyhyitä matkoja voidaan ajaa pelkällä sähköllä.

Jos on mahdollista ladata sähköä usein ja vaivattomasti, heille on tarjolla Superbiin vielä ladattava hybridi, jossa akuston koko on jo 25,7 kWh (brutto). Sen avulla luvataan ajomatkaksi hyvissä olosuhteissa noin 100 kilometriä. Riitänee useimmille arkiajoihin.

Tämä on hienoa nykypäivänä. Ihmisille on tarjolla vaihtoehtoja. Me olemme näissä olosuhteissa erittäin tyytyväisiä kevythybridiin. Kahden päivän jälkeen numerot kertovat: 1459 km ja 22:51 tuntia 64 km/h keskiknopeudella ja 4,0 l/100 km keskikulutuksella

Ilmaista energiaa

Lähdemme viimeisen ajopäivän aamuna liikkeelle Helsingistä kohti Vihtiä. Ajettavaa olisi vielä noin 350 kilometriä. Maasto on kehä III:n jälkeen heti haastavan maastoista. Jarrutusenergian talteenotto nousee näissä korkeuseroissa arvoonsa. Kun jarrua on pakko painaa, ettei vauhti kiihdy alamäessä liikaa, akku on nopeasti täynnä. Nousuissa polttomoottorin ei tarvitse tehdä sitten kaikkea työtä itse. Sähköavun mukaantulon myös tuntee, auto lähtee ikään kuin vetämään itsekseen.

Ainoa hieman jännä piirre oli silloin tällöin pidemmissä ylämäissä esiintynyt tilanne, jossa kaasupoljinta joutui painamaan vähitellen aina vain syvemmälle. Tunne oli sellainen, että auto pistää jo vähän vastaan, kun kaikki sähkökin on jo käytetty – ja sitten yhtäkkiä jostain varastosta löytyy vielä vähän sähköä avittamaan menoa. Vauhti lähtee jopa kiihtymään ylämäkeen.

Näissä mäkisissä maastoissa myös ennakoiva ajo on tärkeää. Kysykää vaikka keneltä tahansa rekkakuskilta. Ennakoiva ajo on myös siitä helppo tapa säästää, että se soveltuu kaikille erilaisille tekniikoille dieselistä sähköön. Ja etenkin plugareissa ja sähkölautoissa jarrutusenergian talteenottoa ja rullausta voi jokainen miettiä oman tarpeensa ja ajotapansa mukaan.

Matka vie viimeisenä päivänä Forssan, Someron, Tammisaaren, Fagervikin ja Inkoon kautta takaisin Helsinkiin. 1800 kilometriä tulee täyteen vähän Helsingin rajan jälkeen. Lopullinen lukema huoltoasemalle kurvattaessa on 1804 kilometriä. Tässä välillä kuskia on pitänyt juottaa ja syöttää jo monesti. Ajoaika on ollut yhteensä 28 tuntia ja 33 minuuttia. Keskinopeus on ollut 63 km/h ja kulutus tasan neljä litraa satasella.

Ajatusten herättäjä

Tankkiin valuu lopputankkauksessa liruttamalla 68,51 litraa. Skodan ilmoittaman mukaan tankin vetoisuus on 66 litraa, eli kovin paljon menonestettä ei tankissa ole varmasti enää ollut. Laskukone näyttää näyttää näiden lukujen perusteella keskikulutukseksi 3,77 l/100 km.

Ajoimme toki erittäin säästeliäästi eli kulutus ei korreloi normaalia arkiajoa. Se ei ollut edes tarkoitus. Halusimme vain kokeilla omasta mielenkiinnosta, miten kevythybriditekniikka toimii pidemmässä matka-ajossa.

Lukema on joka tapauksessa kova. Ja siis tekniikalla, jossa sähköllä on varsin pieni mutta silti merkittävä rooli. Puhuimme jo alussa siitä, miten insinöörit ovat vuosikymmenten aikana vuodattaneet verta, hikeä ja kyyneliä moottoritekniikan optimoimiseksi. Tässä on tulos. Joidenkin poliitikkojen mielestä kyseessä on kuitenkin dinosaurusten käyttämää teknologiaa, jolle ei ole paikkaa sähköisessä tulevaisuudessa.

Emme ole samaa mieltä. Maailma toki näyttää Brysselistä katsottuna erilaiselta kuin täällä pohjoisemmassa. Fakta on kuitenkin se, ettei ole olemassa yhtä yleispätevää teknologiaa, joka sopii kaikille autoilijoille ja kaikenlaisiin ajo-olosuhteisiin. Sähköautoissa on paljon hyvää, mutta ei pelkästään hyvää.

Kun polttomoottoristen autojen myynti Euroopassa loppuu näillä näkymin vuonna 2035, ehkä EU:sta saadaan vielä joku pokkeuslupa tänne EU:n pohjoisen ”erityisalueille”. Kun maataloudessakin EU on jaettu erilaisiin vyöhykkeisiin, miksei samaa voitaisi tehdä myös liikenteen suhteen? Toki vaihtoehdoksi voivat nousta myös synteettiset polttoaineet, mutta niiden tuotannon järkevyydestä riittää varmasti lähiaikoina myös parranpärinää.

Jotenkin tuntuu tyhmältä, että tällaiset kevythybridit ovat menossa teknologiana roskakoriin. Superb on kuitenkin farmarina hieno ja tilava perheauto, joka maksaa saman kuin pieni sähköauto. Käyttövoimaankaan ei tarvitse kiinnittää muuta huomiota kuin muistaa käydä harvakseltaan huoltamolla tankkaamassa.

Näissä autoissa on oma järkensä paljon ajaville – ja jopa dieselin korvaajana. Toki diesel vastaavalla 48V-teknologialla menee vielä pienemmällä.

Mitä mieltä olette?