Käytetyt erikoisuudet: Pappa-Tunturi

Tunturi Maxi ja Tunturi Start, tekniikassa pieniä eroja mutta molemmat saivat kantaa lempinimeä Pappa-Tunturi.

Moottoripolkupyörä eli mopo eli 1960- ja 1970-luvuilla kulta-aikaansa. Kaksitahtinen, 50-kuutioinen moottori antoi maksimissaan noin 45 kilometrin tuntinopeuden, ja kaksitahtimoottori oli helppo käyttää ja huoltaa. Erillistä tuorevoitelujärjestelmää ei ollut, vaan tankkiin kaadettiin nelitahtibensiinin ja kaksitahtiöljyn sekoitusta. Lisäksi mopoa sai ajaa ilman ajokorttia. 1960-luvun mopojen rungot olivat teräslevystä prässättyjä. Kun 1970-luvulta alkaen kehitys kulki urheilullisempiin putkirunkoisiin mopoihin, alkoivat teräslevyrunkoiset mopot näyttää vanhahtavilla ja ne leimattiin vanhojen miesten ajopeleiksi, jolloin esimerkiksi Tunturin valmistamia teräslevyrunkoisia mopoja alettiin kutsua Pappa-Tuntureiksi. Vasta mopojen uusi suosio retroajokkeina nosti Pappa-Tunturin jopa kulttimaineeseen, ja tänä päivänä hyväkuntoisesta Tunturi-moposta saa pulittaa moninverroin enemmän kuin se on maksanut uutena.

Nopeaa tuotekehitystä

Tunturipyörä Oy aloitti mopojen valmistamisen 1950-luvun lopulla. Levyrunkoinen PL 38 -malli tuli myyntiin kaudelle 1959. Tuotekehitys oli käytännönläheistä, ja joka vuosi Tunturi teki parannuksia ja uudistuksia edellisvuoden malliinsa. Kustannussäästön nimissä tehtaalla käytettiin vanhat osat tarkkaan ennen kuin siirryttiin uusien parannettujen osien käyttöön, joten saman vuoden malleissa saattaa esiintyä keskinäisiä eroja. Toisen mallivuoden Tunturi 60 -mallia pidetään yleisesti ensimmäisenä Pappa-Tunturina, joskus myös ensimmäisen vuoden PL 38 saa kunnian samalle lisänimelle.

Osia ulkomailta

Alkuvaiheessa Tunturipyörän itse tekemiä osia mopossa olivat vain takahaarukka, seisontatuki, ohjaustanko, tavarateline, pakoputki sekä joitain pienempiä osia. Rungon osat tulivat Länsi-Saksasta valmiiksi prässättyinä ja ne hitsattiin kasaan Suomessa. Kun tuontisäännöstely vuonna 1960 loppui, oli osia helpompi tuoda maahan, mikä tarkoitti valmistusmäärien nousevan vastaamaan mopojen kovaa kysyntää. Mopoihin tuli pakollinen liikennevakuutus ja siten rekisteri- tai ”vakuutuskilvet”. Vuonna 1967 Tunturi mainosti myyneensä jo yhteensä yli 100 000 mopoa. Pyöreät linjat muuttuivat vuosien mittaan yhä kulmikkaammiksi.

1970-luvulle tultaessa mopoja koskevat määräykset muuttuivat niin, etteivät polkimet enää olleet pakolliset, ja esimerkiksi Tunturi tuli tarjolle sekä polkimellisena ja käsivaihteellisena Maxi-mallina että jalkatapeilla, jalkavaihteella ja erillisellä käynnistyspolkimella varustettuna Start-mallina. Mopojen kysyntä hiipui 1980-luvulla ja viimeinen Pappa-Tunturi valmistui vuonna 1987.

4000 km ajettu alkuperäiskuntoinen Pappa-Tunturi

Nyt myynnissä on käsivaihteellinen Tunturi Maxi vuodelta 1984. Sinivalkoinen yksilö näyttää säilyneen melko alkuperäiskuntoisena ja myyjä ilmoittaa jopa huoltokirjan tulevan mukana. Ilmoituksen mukaan mopon matkamittarissa on vain 4000 kilometrin lukema. Hintapyyntö 1600 euroa.