Koeajo: DS 7 E-tense 360 4×4 Plug-in Hybrid – Ranskalainen vaihtoehto valioluokan katumaasturiksi
DS 7 joko valloittaa tai ärsyttää erilaisuudellaan tosikkojen saksalaisten kilpailijoiden rinnalla. Hyvää: mukavuus, tilat, suorituskyky, varustelu Huonoa: paino, kulutus, mittaristo
DS 7 on uusiutunut kevyesti viisi vuotta ensiesittelynsä jälkeen, Crossback on jätetty pois mallinimestä, mutta on sillä mittaa siltikin. Maskiin ja puskureihin on saatu terävämpi ilme pokkauksia uudelleen veistelemällä. Uudet ledpikseli-ajovalot vaikuttavat myös valoteholtaan parantuneilta. Takavalot ovat aiempaa matalammat viirut, leveästi aukeava takaluukku itsessään on edelleen massiivinen.
Paksua nahkaa ja hulppea varustelu
Sisällä huippuversiossa on nahkaa entistä runsaammin myös kojelaudassa. Sekä virtuaalimittaristossa että kosketusnäytössä on uusi grafiikka. Toiminnot ovat entistä nopeampia, mutta edelleen totuttelua vaativien valikoiden takana. Lämmitystäkin säädetään kosketusnäytön kautta.
Mittaristonäkymiä on tarjolla toinen toistaan näyttävämpiä, mutta ilman varsinaista personointimahdollisuutta. Näkymissä on keskitytty salmiakkikuviointiin, mutta nopeusviisaria, kierroslukua, moottorin lämpöä tai hetkellistä kulutusta ei saa näkyviin lainkaan.
Uutta on infrapunakameraa käyttävä hämäränäyttö, joka löytää heijastimettomat kulkijat pimeydestä ja sumusta. Sen soisi kuitenkin heijastuvan ennemmin tuulilasinäyttöön, huonoimmassa näkyvyydessä mittaristoon vilkuilu jää vähemmälle.
Muutoin DS 7 on kutakuinkin ennallaan. Perusasiat ovat kunnossa, tilaa on runsaasti ja istuma-asento on luonteva. Ovet aukeavat alahelmaan asti, eli housunpuntteja likaavia kynnyksiä ei jää. Pisimmät kuskit haluavat laskea istuimen alimpaan asentoonsa, tällöin takamatkaajien varpaat eivät enää sovi istuimen alle.
Tavaratila on kookas, mutta selkänoja kaadettuna tilaan jää kynnys. Latausjohdolle on kolo pohjan alla. Takaluukku jää avattuna harmillisesti otsan korkeudelle.
Tehokas lataushybridi nelivedolla
DS 7:n kaikki voimalinjat ovat tästedes lataushybridejä 1,6-litraisella pakokaasuahdetulla bensiinimoottorilla. Ajetussa räyhäkimmässä nelivetoisessa versiossa polttomoottorin teho on 147 kW (200 hv), sitä avustaa etuakselilla 81 kW (110 hv) ja taka-akselilla 83 kW (113 hv) sähkömoottorit. Käytettävissä oleva yhteisteho on 265 kW (360 hv). Kiihtyvyyslukema 5,6 s on urheiluautoluokkaa, talvikelissä suorituskyvystä saa vain aavistuksen.
Hybridijärjestelmä vaihtelee voimanlähdettä muutoin huomaamattomasti, mutta liukkaalla se voi säikäyttää. Nimittäin sähköajo tapahtuu takavedolla ja vasta polttomoottorin käynnistyminen kytkee nelivedon. Pitämällä ajotilavalinnan sportilla lipsahduksista pääsee eroon.
Kahden tonnin paino ja rutka teho vaativat veronsa. Jo nollakelissä sähköä kuluu 25 kWh/100km, joten sähköinen toimintamatka jää 50 kilometriin. Akun lataus kestää kaksi tuntia. Akun tyhjennyttyä bensiiniä palaa yli 8 l/100km, kilpailijoista löytyy nuukempia.
Ajaminen DS 7:lla on ristiriitainen kokemus. Tehoa ja suorituskykyä on roimasti, mutta korkea maasturimainen olemus ja kevyt ohjaus sopivat paremmin rauhalliseen taajamapyörittelyyn. Sitä paitsi eikö ranskalaiseen tyyliin kuuluisi paremmin ylivertainen mukavuus? Iskunvaimennus säätyy tietä skannaavan kameran avulla oivasti, mutta hienostuneempaa pehmeyttä ja äänettömyyttä jää vielä kaipaamaan.
Alla pyörivät 35-profiilin 21-tuumaiset nastarenkaat parantavat ulkonäköä ja hivenen ajettavuuttakin, mutta toisenlainen rengastus voisi olla askel mukavampaan ja hiljaisempaan suuntaan.
